Miksi luovuit

Kyllästyin ainaiseen korjaamiseen, joten myin romun pois ja ostin auton.

Tarvitsen elämässäni luotettavan auton ja ikuinen epävarmuus Ladan kunnosta kypsytti merkin vaihtoon. Wolfsburgin valmistamalla merkillä ajelen ja autoilun kustannukset ovat pudonneet oleellisesti mielenrauha on palannut.

Aikoinaan minulla oli käytettynä ostettu 2105 jolla ajelin nelisen vuotta. Luovuin siitä kun sillä oli 200.000 mittarissa. Siihen mennessä siihen oli vaihdettu kone ja taka-akseli. Lopussa kone jo alkoi taas savuttaa ja peräkontissa matto piti tavarat sisällä.

Vaihdoin Ladan pois, paitsi kunnon takia, niin myös siksi, että talous alkoi olla talon oston jälkeen taas plussalla, eikä ollut pakko tyytyä kaikista halvimpaan härveliin, jolla viisi henkeä mahtuu kulkemaan.

Uusi auto oli pari vuotta vanha Accord. Hinta samaa luokkaa kuin uusi Lada olisi ollut. Valintaa ei tarvinnut katua ikinä. Käytetyssä Hondassa oli paljon enemmän autoa samalla rahalla kuin Ladassa ikinä.

Samarassa liikaa vikoja, epäluotettava.
Kävi myös kalliiksi, ei ollut intoa uhrata elämäänsä vain auton korjaamiseen vaan halusi tehdä muutakin.

Tilalle tuli Corolla joka on osoittautunut sekä halvemmaksi että luotettavammaksi. Kaduttaa vaan etten älynnyt vaihtaa aiemmin.

ReiskaS neuvojen mukaisesti. Taidan käydä lunastamassa voitot lähipäivinä kotiin. Laitoin 85% Ladan (vm 2005) hinnasta wärtsilään ja loput rautaruukkiin. Taidan pitää rautaruukin osakkeita vielä jonkin aikaa. Saan uuden Ladan pian alle.

Ostin käytetyn Golfin. Ei tule Ladaa ikävä.

Tarvitsin auton, ei jatkuvasti vikaantuvaa romuläjää.

Vaihdoin Octaviaan.

Omistettiin peräjälkeen neljä Ladaa: 2103, 2104, 2107 ja 2110. Tätä aikaa kesti yli 15 vuotta ja Ladat olivat tuona ajanjaksona ruokakunnallemme välttämättömiä peruskulkuvälineitä. Ne täyttivät kaikessa vaatimattomuudessaan auton perustarpeen.

Kolme ensimmäistä olivat vuosikausia käytettyjä ja niissä oli myös huolimattoman käytön mukanaan tuomia vikoja. Viimeinen 2110 Sedan hankittiin uutena ja se oli samalla ihastus ja pettymys.

Ihastus sikäli, että takavetoisiin verrattuna se oli omasta mielestämme mukavemman näköinen, tilankäyttö hieman kehittyneempää, kulutus monta litraa pienempi ja moottori tehokkaampi. Siis kaikki eväät asialliseksi peruskäyttöautoksi!

Mutta pettymys sikäli, että autossa oli aivan liikaa viimeistelypuutteita. Muoviosat olivat kautta linjan aivan liian kovaa materiaalia, ne nitisivät, natisivat ja halkeilivat pakkasessa. Soratiellä ja mukulakivellä ajettaessa auto kuullosti sepelimyllyltä!

Moottorissa esiintyi resonointeja, vetolaitteistossa oli epätasapainotusta, joka aiheutti värinää maantienopeuksilla. Vikaa koetettiin etsiä jopa maahantuojan korjaamolla, mutta tuloksetta. Ääneneristys oli olematon ja nastarenkaiden ääni kaikui takapenkkiläisten korviin asfaltilla.

Ko. ajokki oli meillä kolmisen vuotta ja toimi muuten moitteettomasti ja olisimme kernaasti pitäneetkin sen, mutta puuduimme nitinään, natinaan ja tärinään.

Vaihdoimme sen hienoon käytettyyn länsiautoon, jonka merkkiä en tässä paljasta koska en jaksaisi kuunnella taas siitä viriävää pilkkaa. Se on nyt seitsemän vuotta vanha, toiminut mukavasti, tosin on sitäkin pitänyt huoltaa ja korjata ja natisee hiukan sekin, mutta on lähes joka suhteessa Ladaa parempi.

Johtuuko asia kenties siitä, että se oli 5 vuotta käytettynäkin huomattavasti uutta Lada 2110:ä kalliimpi ja että sellaisen uuden hinnalla saisi lähes kolme uutta Ladaa.........

Tilalle Talbot Solaran, ei taivaallisempaa tunnetta, Solaran ajo-ominaisuudet kanttiladaan verrattuna aivan toisista "svääreistä". Tosin luotettavuus oli huomattavasti lähempänä Ladaa, joskin kertaluokkaa parempi.

...että alkoi olla sen verran enemmän cäshiä posassa että sai muunkin merkin. Kyllä meillä ajettiin pelkästään hinnan takia vissiin puolta tusinaa eri Ladaa. Ei ne laadultaan olleet kuin välttäviä, joku yksilö murheettomampi, toinen murheellisempi. Eikä taatusti mitään meidän perheen toiveautoja olleet.

Ennen kuin liikaa irvailee nykyhetken tilanteesta käsin vaikkapa 70-80 -lukujen Ladailijoita niin kannattaa muistaa että silloin oli Suomi aikalailla varattomampi paikka kuin nykyisin. Eikä nykyisinkään suurella osalla väestöä ole varaa mihinkään 50 tonnin preemiumeihin, vaikkakin toki paljon suuremmalla joukolla kuin 70-luvulla.

Oli minulla parikin käytettynä ostettua Ladaa 90-luvulla. Niiden avulla säästin markat oman asunnon ostoa varten. Kyllä raha oli silloin niin tiukalla. Kun osake oli sitten lopulta ostettu ja omaakin rahaa alkoiolla sen verran kasassa että onnistuin vaihtamaan Ladani Relluun, joka oli kylläkin vanhempi.

Ensimmäinen Ladani (Saab 99: jälkeen) oli 2105s ja toinen Samara 1500i. Välissä taisi olla yksi Uno. Ladat olivat kaksijakoisia. Takavetomalli oli tietysti vanhanaikaisempi tekniikaltaan. Yllättäen sen sisustus oli laadukkaampi kuin Samarassa. Muutenkin se oli jämäkämpi. Yksinkertaisempana 2105s oli myös helpompi pitää itsekin kunnossa. Eihän sitä silti voinut verratakaan Saab 99:ään. Samarassa harmittivat eniten kaikenlaiset sisustupaneleiden sirinät ja räminät ja hennot käyttövivut muuten voimaa vaativien toimintojen välineinä. Muuten se oli käyttötarkoitukseensa kohtalaisesti sopiva. Molemmat olivat pitkässä matka-ajossa melkoisen rasittavia.

Eihän ne Ladat mitään edistyksen huippuja olleet, mutta vastoin yleisiä luuloja ja tälläkin palstalla esitettyjä väitteitä, autoilukustannukseni olivat silloin pienemmät kuin nyt. Laskipa ne miten tahansa. Polttoainetta tietysti meni enemmän kuin nyt. Tosin suihku-Samara oli melko pihi, sen ajan mittapuun mukaan. Ja olihan polttoaineen hintakin jotain aivan muuta kuin nykyään. Lisäksi ns turhat huviajelut karsiutuivat kyllä tehokkaasti pois. Jälkikasvukaan ei jostain syystä autoa juuri lainaillut. Autoa tuli käytettyä vain tarpeeseen.

Halvasta hankintahinnasta johtuen ei omaa pääomaa ollut sidottuna valtavia määriä autoon. Sitten kun talous asunnon oston jälkeen oli kohentunut tarpeeksi luovuin Ladoista. Aikansa kutakin.

Kaupunkilaisena en omista peltoa, enkä tarvitse pas...