Onko teillä muilla ujoilla tällaista että joku pieni omasta moka jää vaivaamaan mieltä suunnattomasti. Se jos hetkellisesti tajusi jonkun yksinkertaisen jutun väärin ja sanoi jotain tyhmää tai sekosi sanoissaan muuten, teki jotain vähänkin nolosti tai omasta mielestään väärin. Sitten noita pikkujuttuja voi miettiä vaikka kuinka kauan ja ajatella muiden ajattelevan niiden perusteella olevan tyhmä, outo, tympeä, ihan mitä vaan negatiivista ja harmitella ja miettiä miksi piti tehdä tai sanoa yms. Ja sitten taas päättää että on parempi vain olla hiljaa.
Kun pienet mokat jää vaivamaan
hiljaisuus on parasta
102978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nykyään olen kuitenkin jo vähän pääsemässä eroon tuosta tavasta, kun olen yrittänyt miettiä asiaa siltä kannalta, että enhän itsekään jää vatvomaan muiden sanomisia ja tekoja, että olivatko ne noloja, outoja tai typeriä.
vaan salli pikkuokaamiset ja opettele sensijaan naurahtamaan itsellesi. Näin susta tulee muiden seurassa vapautuneempi ja pidetympi. Kuin pingottajana.
Usein huomaan puhuessani keskustelukumppanin kasvoista että olen sanonut jotain tyhmää. Sillon nolottaa ja se tilanne jää vaivaamaan pitkäks aikaa. Eniten vaivaa sellaset tilanteet, joissa on ollut tarkotus sanoa jotain kivaa ja sitten vahigossa loukkaakin toista jotenkin, niin kun mulle käy helposti. Vika taitaa olla siinä että on liian kauan ollut yksin eikä enää osaa ottaa muita huomioon sillai kun pitäis.
Mutta uskon että se omien mokien muistelu johtuu ainakin mun kohdalla vaan huonosta itsetunnosta, sitä jotenkin tahtoo ruoskia itseään.
Hauskinta on, että miettimäni asiat ovat tuskin vastapuolen mielestä edes mitään kamalia mokia! Onneksi olen huonomuistinen, eli kun uutta asiaa pukkaa, niin entinen unohtuu.
Järjestä itsellesi riittävästi toimintaa, niin et jää vähäisiä asioita murehtimaan! Ja voisihan sitä murehtimisen sijaan yrittää opetella jo tilanteessa korjaamaan sanomansa erehdys. Se olisi sitten välittömästi sillä selvä! Ja vastapuolellekin tulisi hyvä mieli, kun hänen tunteensa tulivat huomioitua. Eli "Anteeksi, taisin sanoa jotakin loukkavaa?" tms.
Kaikille sattuu mokia, ne pitää antaa vaan olla ja jatkaa eteenpäin. Ennen mäkin aina masennuin jos mokailin ja oli kauhee itseviha välillä päällä, mut nyt oon oppinu jo nauraa itelle. Ja huomaa että toiset suhtautuu suhun sen perusteella miten ite otat asian. Jos et välitä niin ei nekään välitä, tai vaikka joku muu välittäiskin niin älä sä välitä siitä. Kaikille sattuu mokia, niiten kans vaan pitää oppii elämään. Haleja sulle! Olet korvaamaton, juuri se, että sinä olet sinä, tekee sinusta niin erityisen.
ihan sama juttu mullaki et pienet mokat jää vaivaamaan ja pyörimään pääkopassa joskus päiväkausiakin..Ja just niiku sä sanoit, sitä päättää vaan olla hiljaa. Mutta oikeesti kannattaa puhuu mahollisimman paljon eikä jäädä harmittelemaan tollasii juttuja.
melkein jokapäiväistä mun kohalla tuo.
käsittämätöntä miten tollasii juttui jääkin miettimään. yritän aina nollata tilanteen kyl mahollisimman nopee ja unohtaa.
mietin ja murehdin..se on menny jo siihen pisteeseen et sitä miettii koko ajan mitä sanoo eli ei ole vapautunu yhtää..tai sit oon vaan hiljaa,nyökyttelen hymy huulilla.(heh sillähän sitä antaa fiksun kuvan itestään...)mistä sais päähän sellasen off nappulan joka kääntäs niin ettei miettis tyhjänpäiväsii asioita ja keskittys vaan olennaiseen..huoh.
Kyllä sitä tulee itseään kuritettua pikku jutuista. Jos vaikka sanon töissä vahingossa jotain mielestäni tyhmää niin seuraavana päivänä kun näen saman henkilön minua saattaa yhä nolottaa.
Mun yks hyvä kaveri sanoi mulle aikoinaan aika hyvin turhien asioiden murehtemisista näin,
jos tollasia alkaa pohtia niin kyllä sitä sitten saa pohtiakkin.