heippa! opiskelen laaketiedetta ja kirjotan artikkeleita.olen tekemassa tutkimusta talla hetkella syopapotilaista ja varsinkin heidan tunteistaan. olisi apu jos jotkut teista, jotka ovat taistelleet syopaa vastaan tai taistelevat talla hetkella voisi vastata mulle. kerro oma tarinasi. minkalainen syopa ja kuin paha sulla oli, kuin kauan taistelit/taistellut olet sita vastaan, minkalainen ensireaktio ja tunteita on ollut taistelun valissa, miten laheiset auttoivat ja mita tunteita se heratti jne. kiitos kaikille jotka voivat vastata tahan viestiin. voitte vastata tanne tai mailiosotteeseen: [email protected]. ps. sori a:n ja o:n pisteiden puuttuminen, on englantilainen nappaimisto!
Syopa potilaat!
--=--=--
7648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vähän ihmetytti tuo ääkkösteen ja öökkösten puuttuminen, mutta tulihan siihen selitys. Palataan asiaan lähiaikoina.
tapaus ettei kannata vastata. Yhdyssanavirheistä lähtien. Tietokoneesta skandit kyllä löytyvät kunhan vähän osaa etsiä ja lääketieteen opiskelijat eivät ole tyhmimmästä päästä. Ennen pitkää tyyppi kuitenkin kyselisi seksielämästäsi yksityiskohtineen, kunhan ensin olisi herättänyt luottamusta ja tarjonnut lohtua. Tällaisiin yrityksiin on hiljaisuus paras reaktio.
haluaa kuulla kuolevien mietteitä kun oma kuolema pelottaa?
Asiallisten artikkeleiden kirjoittajat laittavat reilusti oman nimensä näkyville.
Kertominen voi helpottaakkin monen syöpäpotilaan oloa.Ei kaikilla ole niin läheistä ihmistä,että voi avautua ja kertoa tarinaansa.Sitäpaitsi,vieraalle ja näkymättömälle ihmiselle on helpompi avautua.Mitä sillä on väliä puuttuuko ään- pisteet tai muuta sellaista,asia on tärkeä.Itse sairastaneena tiedän,että kertominen omasta sairaudesta helpottaa,itselläni on kyllä läheisiä ja ystäviä joille olen voinut kertoa ja saanut heiltä henkistä tukea.Tämä on niin vaikea asia,että ei varmaan monikaan lähde kertomaan,mutta he jotka sen tekevät, voi olla hyvin terapeuttista heillekkin.
syöpäjärjestöiltä, ne järjestävät sitä. Kukapa paremmin tuntoja ymmärtää kuin hän, joka on käynyt saman prässin läpi? Semminkin jos tämä ymmärtää kuunnella eikä ladella omia kokemuksiaan. Siitä heitä varoitetaan koulutuksessa.
Nimimerkeistä ei ikinä tiedä, mitä ne vastaavat takaisin. Voi järkyttyä pahan kerran. Mietipä sitä.
Voi olla hyvinkin .Olen vain niin usein törmännyt hiljaisiin sairaisiin,jotka pitävät kaiken sisällään,eivätkä he lähde mitään vertaistukeakaan hakemaan/ottamaan.Niinkuin sanoin tämä on vaikea asia monellekkin.Olen tietoinen eräästä itsemurhastakin jonka eräs henkilö teki kun ei jaksanut enää elää,en tiedä olisiko keskustelut enää auttaneet mutta kyllä se laittoi ajattelemaan..pohtimaan ihmisen yksinäisyyttä sairautensa kanssa.Olet kyllä oikeassakin,varovainen pitää olla,ikävä kyllä heikompia ihmisiä on aina käytetty hyväksi.