Täällä kirjoittaa "onnellinen vanhoillislestadiolainen kristitty". Lukekaapa te kaikki katkeroituneet entiset uskovaiset jotka oeltte eksyneet synnin luvallisuuden kautta sielunvihollisen saaliiksi. Täällä kuuluu Hyvän Paimenen ääni:
http://www.hs.fi/keskustelu/Lestadiolaiset keskustelevat nyt kiivaasti oikeista el%E4m%E4ntavoista/thread.jspa?threadID=80613&tstart=0&sourceStart=40&start=280
http://www.hs.fi/keskustelu/Lestadiolaiset keskustelevat nyt kiivaasti oikeista el%E4m%E4ntavoista/thread.jspa?threadID=80613&tstart=0&sourceStart=40&start=280
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen kanssa juuri siitä syystä uskomassa kun tunnen että silloin on useimmat asiat hyvässä järjestyksessä myös arkielämässä. Ei tarvii miettiä ihmeemmin mitään ja on paljon uskovaisia ystäviä. Moni maailman ihminen kärsii yksinäisyydestä. Uskovaisella on joka paikassa Suomessa ystäviä ja paikka missä tutustua uusiin tuttavuuksiin eli rauhanyhdistys. Uskovaisella on paljon etuja joita ei maailmassa ole. Tosiasiassa moni arvostelija kadehtii meitä.
Totta puhut. Tarvitsee vaan nähdä ne tuhansien uskovaisten kauniit joukot suviseuroissa! Kasvoista näkee että he ovat onnellisia ja onnellisuus on aitoa. Se perustuu siihen että on rauha Jumalan kanssa.
"uskovaiseksi", niin saa olla rauhassa tyhjäpää kun ei tarvitse ajatella mitään, ja seuraa riittää siinä sopulimassassa. Ei varmasti edes muista, että ihmisellä pitäisi olla omakohtainen usko. Onneksi ei muista. Jos muistaisi, lähtisi kiireesti pois.
asian laita. ite tein parannuksen pari vk sitte. oon ollu epäuskossa monta vuotta...:-/
tuntuu hyvältä ja turvalliselta olla uskomassa taas =)
Eipä ole kadehtimista siinä, että ajattelematta ja tuntematta mitään olisi helppoa olla. Aivan oikein kirjoitit: "Ei tarvii miettiä ihmeemmin mitään..." Ei todellakaan, ei PIDÄ miettiä mitään. Tosi on, että koko Suomen kattava "ystäväverkosto" on loistava olla, mutta hinta siitä on liian kova.
Itselleni kävi vuosia sitten, että huomasin, etten voi olla rehellinen itselleni jos jatkan elämää vanhoillislestadiolaisena. Liikaa piti sulkea silmiään, korviaan ja tunteitaan jotta voisi rehellisenä ihmisenä "tunnustaa uskoa". Liikaa tuli sitä, että yhtenä kertana saarnassa sanottiin yhtä ja sitten yrittäessäni joskus keskustelussa saada mieltäni askarruttavaan asiaa selvyyttä kiellettiin niin koskaan sanotun.
Minun oli joko tuhottava itseni tai myönnettävä itselleni, että se uskonto johon olin lapsuudesta oppinut luottamaan kaikessa on valhetta. Tuo ratkaisu oli vaikea ja työstin sitä vuosikymmenen verran. Asiaa on hieman jälkeenpäin helpottanut se, että selvisi käytännön tilanteessa vl saarnamiehen voivan vapaasti rikkoa ulkopuoliselle antamansa lupaus ilman, että lupauksen kuullut toinen saarnamies pitää rikkomusta minkään arvoisena = liikkeen oppiin kuuluu todistettavasti epärehellisyys. Rehellisyyttä pidän arvossa.
Jokainen vanhoillislestadiolainenkaan ei tunne omaavansa ystäviä ympäri Suomea, saati sitten edes "kotisiionissaan". Kirjoituksesi piti kyllä yhtä PM:n linjan kanssa, mutta todellisuuden suhteen se on epätosi väittämä. Myös moni vl kärsii yksinäisyydestä ja siitä, että kukaan ei oikeasti välitäkään. Ei se rauhanyhdistyksen porukka mikään paratiisisaareke ole. Samat vinkeet on ihmisillä kaikkialla vakaumuksista riippumatta. Että tässä vähän realisuutta sinulle.
Mielenkiintoista olisi kuulla myös "erittelyä" siitä, mitä etuja vanhoillislestadiolaisilla on verrattuna "maailmaan"? Minä en noita etuja löydä. En ymmärrä sitä paitsi, miksi vl:set hokevat liikkeestä lähteneiden olevan kateellisia, katkeria tms. No, ehkä ne ovat, joita on vääryydellä kohdeltu liikkeessä. Minutkin "pakotettiin" luopumaan uskon takia minulle tärkeistä asioista (mm. työelämässä), mutta minä sain onneksi nopeasti pääsylipun ulos liikkeestä. Voisin ehkä olla katkera noista asioista, jos haluaisin, mutta näen, että Jumala on luopumisten jälkeen johdattanut elämääni parhain päin.
En kanna kaunaa siitä, että että olin vl. Se on osa menneisyyttäni. Mutta nyt iloitsen elämisen ja uskomisen vapaudesta. Välillä tuntuu, että elämänilo läikähtää oikein yli laitojen. Tietenkin välillä tulee huonojakin hetkiä. Mutta vasta vanhoillislestadiolaisuudesta lähdettyäni olen löytänyt todellisen onnen ja elämän salaisuuden. Parasta on, kun saa elää, puhua ja toimia rehellisesti. Ei tarvitse teeskennellä ja kuvitella, että vanhoillislestadiolaisuus on se mainitsemani paratiisisaareke maan päällä, jossa kaikki haluaisivat oikeasti olla. Hirvittää, että joskus on täysin Jeesuksen opetuksen vastaisesti ajatellut, että vanhoillislestadiolaisuus olisi Jumalan valtakunta! Eihän Jumalan valtakunta todellakaan ole mitää näkyvää, konkreettista tai tiettyyn yhteisöön rajoittuvaa...
Jokainen löytää onnensa ja rauhansa eri asioista. Ennen ajattelin, että en kokisi rauhaa muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. Nyt tajuan, että niinhän kaikki vastaavissa uskonnollisissa yhteisöissä (lahkoissa) elävät ajattelevat. Minulle rauha merkitsee ennen kaikkea rauhaa Jumalani kanssa. Usko on pohja elämälleni ja siitä saa iloa, lohtua ja turvaa elämässä. Tästä turvasta ja rauhasta Jumalan yhteydessä haluan pitää lopun elämääni kiinni.
Itse erosin vl-lahkosta 6 vuotta sitten, ja koko aika on ollut todella onnellista. Uskalan väittää, että olen maailman onnellisin ihminen! =)
Sinulle onnen tuo yhteisöön kuuluminen ja uskominen. Minulle sen tuo oma perhe, rakas vaimoni ja mukavat harrastukset.
Toisaalta ymmärrän erittäin hyvin etteivät useat vl:t ymmärrä muuallakin heidän ulkopuolellaan olevan onnellisuutta. Heille kyllä toitotetaan pienestä pitäen muun maailman pahuudesta. Ja jos ei itse viitsi ajatella mitään/ei halua/ei tarvitse, niin eiköhän sitä sitten olla suoraan sitä mieltä mitä saarnaaja sanoo.
Suuri on tieto heillä muusta maailmasta. Helppo on tuomita sitten muita, mutta mielestäni aika noloa, kun ei ole viitsinyt edes perehtyä asiaan millään lailla ennen tuomitsemista.
Onnea elämällenne!
uskomassa, kun tunnet, että silloin ovat useimmat asiat järjestyksessä myös arkielämässä? Sekö on todella syy siihen, miksi olet uskomassa? Siis jotta maallinen elämäsi tuntuisi helpolta ja miellyttävältä? Onko tuo tyypillinen vl-nuoren näkemys?
Nyt taisit lipsauttaa suustasi sellaista, mistä SRK:ssa ollaan vihaisia. Ei kai tuommoisia totuuksia saa sanoa ääneen. Täytyy sanoa, että on uskomassa, koska haluaa taivaaseen.
Nyt olen Espoossa. Missä se kehumasi Uskoma on?
Maanmainio - myös lestadiolaiselle sopiva - palvelu linkissä http://www.karttapaikka.fi antaa ymmärtää, ettei Uskomaa olisi tässä tasavallassa. Pitäisiköhän ostaa joku rappiotila ja uudeleennimetä se Uskomaksi?
Uskomaa ympyröi teräsaita ja ovilla seisoo haarniska-asuiset vartijat. Joka kerran sieltä selviää pois ja parantaa siellä saamansa haavat, osaa arvostaa elämän kauneutta ja rikkautta. ;)