monet kun on töissä eli samoja joita vapaallakin näkee eri työpaikoilta, ei sen kummosempaa. Mutta itse olen huomannut miten helpohkosti käy juttu ja miten helpohkosti sitten jää yksinkin. Pitäisi jaksaa osallistua ja huumori on tärkeää. Jutella niitä näitä ketään haavoittamatta ja joskus vakavaakin asiaa yhteiskunnasta tms. Koskaan en kerro paljoa yksityisasioistani. Kun on murheita tipahtaa hyvin nopeasti yksinäisyyteen kun juttu ei luista tai ei ole kiinnostusta muihin , omat vie ajatuksen muualle. Kiusaajista olen huomannut että heitä harmittaa välinpitämättömyys kiukkuiluunsa. Ei vaan noteeraa sellaista, katsoo hieman huvittuneesti että ai taasko tällänen päivä sulla on! Ja heti juttelee kun kiukultaan antavat pienen tovin normaalille keskustelulle ja taas pakit kun kiukuttelee tai yrittää kiusata ja manipuloida kiusaamaan.
töissä sen huomaan miten pieni
on raja yksinäisyyteen
1767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyviä havaintoja ja mietteitä :)
Työpaikkojen ihmissuhteet pohjautuvat aika lailla vain yhteisiin työasioihin, eikä moneenkaan tutustu kovinkaan läheisesti. Suurin osa meistä tykkää puhua vain omista asioista liekö siksi, että koemme samanlaista kuvailemaasi yksinäisyyttä koettaen höpinöillämme paeta kohtaamasta sitä.Huumorilla ohitetaan vaikeat asiat, mikä joskus on terve reaktio ja joskus pahentaa asioita. Työpaikkojen ilmapiiristä riippuu paljon miten me ihmiset siellä olemme ja viihdymme ja mistä siellä sallitaan puhua. Joskus tarvitaan yksi rohkea avaamaan suunsa ja puhumaan enemmän kuin yleensä puhutaan, mutta joskus vastaavaan sankarillisuuteen ei kannata ryhtyä jos haluaa suojata omaa yksityisyyttään väärinymmärtäjiltä.
Suhtautumisesi kiusaajaan on erittäin upea. Siinä mallia kelle vain :)