On varmaan ihan typerää ajatella näin, kai minulla on vaan huono itsetunto, mutta minusta tuntuu oikeasti pahalta kun tokaluokkalainen poikani (kohta 8 v) tuntuu olevan kiintyneempi vakituiseen lapsenvahtiinsa kuin minuun, äitiinsä.
Olen yksinhuoltaja ja olen n. 1,5 vuoden ajan käyttänyt samaa lapsenvahtia, joka on nyt 18-vuotias lukiolainen, kutsutaan häntä vaikka Tommiksi (ei oikea nimi). Oikein vastuuntuntoinen ja mukava kaveri, ei siinä mitään, mutta tuntuu että hän ehkä hemmottelee poikaa liikaa silloin kun on tämän kanssa kaksin. Tästä voisi johtua että poika haluaa koko ajan vain nähdä häntä ja käy hänen luonaan nykyään ihan muulloinkin kuin vain vahdittavana (Tommi asuu yksin opiskelijakämpässä, ei ollenkaan pitkän matkan päässä meiltä). Lapsen suosiohan on helppo voittaa esim. etuoikeuksilla tai materialla, mutta minusta on epäreilua jos nyt joudun 'kilpailemaan' näissä asioissa Tommin kanssa kun se on kuitenkin minun lapseni enkä haluaisi että minun olisi 'pakko' hemmotella häntä piloille.. Pitäisikö minun kieltää Tommia esim. antamasta lapselle karkkia tai ostamasta hänelle leluja (on joskus jopa ostanut pojalleni leluja, mitä en kyllä ymmärrä ollenkaan, kuinka moni ostelee vieraan lapselle tavaroita?? Pitäisikö minun kieltää häntä toimimasta näin?? Kerran vähän jopa suutuin siitä kun Tommi oli ostanut pojalle tämän kinuaman kuulapyssyn, josta lähtee ärsyttävä ääni ja niitä kuulia on sitten joka paikka täynnä.. en olisi itse ostanut, eikä Tommi edes kysynyt minulta saako ostaa pojalle sellaisen.)
Sen olen päättänyt että jos tarvitsen joskus vielä lapsenvahtia (usein en tarvitse kun poika on ainoa lapsi ja on kuitenkin jo aika iso, pärjää hyvin lyhyitä aikoja yksin), niin en enää käytä Tommia vaikka onkin ollut hirveän hyvä vahti, mutta en kuitenkaan voi estää poikaa tapaamasta häntä vapaa-ajalla, vai voinko? Kun ei pojalla kauheasti muita kavereita ole, en sitten tiedä miksi. Mutta kyllä minusta olisi hänellekin terveellisempää liikkua omanikäistensä seurassa kuten normaalit lapset yleensäkin! Jos hän saisi jostain omaniköisiään kavereita, loppuisikohan tämä lapsenvahtiin takertuminen?? Kun en edes osaa sanoa, näkeekö poika Tommin enemmän kaverina vai lastenvahtina nykyään. Luulisi, että täysi-ikäisellä jätkälläkin olisi jotain muuta tekemistä viikonloppuisin kuin tavata minun poikaani...?!? Tosin ei tämä Tommi mikään baarityyppi kyllä ole, täys absolutisti, ikäisekseen muutenkin harvinaisen kypsä ja fiksu... mutta silti, ehkä hänenkin pitäisi löytää muuta tekemistä.
Kaikista ikävintä on se, että usein poika esim. antaa Tommille koulussa tekemiään piirustus- ja askartelutöitä, ja turvautuu häneen sellaisissa asioissa jotka selvästi kuuluisivat vanhemmille, eli minulle. Tästä esimerkkinä se, kun poika oli saanut jälki-istuntoa, niin näytti jälki-istuntolapun ensin Tommille, joka sitten pyysi häntä viemään sen minulle!! Tietenkään ihan tarkkaan en tiedä miten paljon poikani puhuu Tommille huolistaan ja iloistaan, mutta on ihan todennäköistä, että enemmän kuin minulle ;(
Olenko ollut ihan kamala äiti vai mistä tämä 'lojaaliuden vaihtuminen' johtuu??? Tuntuu siltä, että poika olisi itse valinnut itselleen uuden huoltajan... Kerran hän jopa sanoi, että hänen mielestään olisi kiva, jos minä menisin Tommin kanssa naimisiin! Joutui kyllä pettymään, kun selitin että ei minun ikäiset mene naimisiin 18-vuotiaiden kanssa... Mutta tuli kyllä aika huono olo, että enkö minä yksin riitä? Sen olisin ihan ymmärtänyt jos poika olisi pyytänyt minua palaamaan yhteen isänsä kanssa, mutta tämä menee ihan yli hilseen...
Ja aina silloin kun vähän huudan tai suutun pojalle tai esim. kiellän jotain, niin poika uhkaa että 'muutan Tommille'. Tietenkään hän ei sinne oikeasti voi muuttaa, mutta tuntuu kyllä silti pahalta... Tuntuu, että tämä Tommi on joku ylijumala ja täydellinen lasten kanssa eikä ikinä tee virheitä, kun taas minä en osaa mitään oikein. Kai hänessäkin on virheensä?? Miksei poika koskaan valita mistään, mitä Tommi tekee? Ei kai tuonikäinen jätkä VOI olla niin ylivertaisen hyvä lasten kanssa.
Mitä voin tehdä tälle asialle? Miten saan poikani kiintymään MINUUN enemmän kuin mokomaan pojankloppiin?? Vai ylireogoinko minä, onko tämä ehkä vaan joku vaihe? Alkaako normaali 'vanhemmista irrottautuminen' jo näin aikaisin?? Sen jälkeen kun mieheni lähti, on ollut aika huono olo ja alhainen itsetunto muutenkin... :/
Olen yksinhuoltaja ja olen n. 1,5 vuoden ajan käyttänyt samaa lapsenvahtia, joka on nyt 18-vuotias lukiolainen, kutsutaan häntä vaikka Tommiksi (ei oikea nimi). Oikein vastuuntuntoinen ja mukava kaveri, ei siinä mitään, mutta tuntuu että hän ehkä hemmottelee poikaa liikaa silloin kun on tämän kanssa kaksin. Tästä voisi johtua että poika haluaa koko ajan vain nähdä häntä ja käy hänen luonaan nykyään ihan muulloinkin kuin vain vahdittavana (Tommi asuu yksin opiskelijakämpässä, ei ollenkaan pitkän matkan päässä meiltä). Lapsen suosiohan on helppo voittaa esim. etuoikeuksilla tai materialla, mutta minusta on epäreilua jos nyt joudun 'kilpailemaan' näissä asioissa Tommin kanssa kun se on kuitenkin minun lapseni enkä haluaisi että minun olisi 'pakko' hemmotella häntä piloille.. Pitäisikö minun kieltää Tommia esim. antamasta lapselle karkkia tai ostamasta hänelle leluja (on joskus jopa ostanut pojalleni leluja, mitä en kyllä ymmärrä ollenkaan, kuinka moni ostelee vieraan lapselle tavaroita?? Pitäisikö minun kieltää häntä toimimasta näin?? Kerran vähän jopa suutuin siitä kun Tommi oli ostanut pojalle tämän kinuaman kuulapyssyn, josta lähtee ärsyttävä ääni ja niitä kuulia on sitten joka paikka täynnä.. en olisi itse ostanut, eikä Tommi edes kysynyt minulta saako ostaa pojalle sellaisen.)
Sen olen päättänyt että jos tarvitsen joskus vielä lapsenvahtia (usein en tarvitse kun poika on ainoa lapsi ja on kuitenkin jo aika iso, pärjää hyvin lyhyitä aikoja yksin), niin en enää käytä Tommia vaikka onkin ollut hirveän hyvä vahti, mutta en kuitenkaan voi estää poikaa tapaamasta häntä vapaa-ajalla, vai voinko? Kun ei pojalla kauheasti muita kavereita ole, en sitten tiedä miksi. Mutta kyllä minusta olisi hänellekin terveellisempää liikkua omanikäistensä seurassa kuten normaalit lapset yleensäkin! Jos hän saisi jostain omaniköisiään kavereita, loppuisikohan tämä lapsenvahtiin takertuminen?? Kun en edes osaa sanoa, näkeekö poika Tommin enemmän kaverina vai lastenvahtina nykyään. Luulisi, että täysi-ikäisellä jätkälläkin olisi jotain muuta tekemistä viikonloppuisin kuin tavata minun poikaani...?!? Tosin ei tämä Tommi mikään baarityyppi kyllä ole, täys absolutisti, ikäisekseen muutenkin harvinaisen kypsä ja fiksu... mutta silti, ehkä hänenkin pitäisi löytää muuta tekemistä.
Kaikista ikävintä on se, että usein poika esim. antaa Tommille koulussa tekemiään piirustus- ja askartelutöitä, ja turvautuu häneen sellaisissa asioissa jotka selvästi kuuluisivat vanhemmille, eli minulle. Tästä esimerkkinä se, kun poika oli saanut jälki-istuntoa, niin näytti jälki-istuntolapun ensin Tommille, joka sitten pyysi häntä viemään sen minulle!! Tietenkään ihan tarkkaan en tiedä miten paljon poikani puhuu Tommille huolistaan ja iloistaan, mutta on ihan todennäköistä, että enemmän kuin minulle ;(
Olenko ollut ihan kamala äiti vai mistä tämä 'lojaaliuden vaihtuminen' johtuu??? Tuntuu siltä, että poika olisi itse valinnut itselleen uuden huoltajan... Kerran hän jopa sanoi, että hänen mielestään olisi kiva, jos minä menisin Tommin kanssa naimisiin! Joutui kyllä pettymään, kun selitin että ei minun ikäiset mene naimisiin 18-vuotiaiden kanssa... Mutta tuli kyllä aika huono olo, että enkö minä yksin riitä? Sen olisin ihan ymmärtänyt jos poika olisi pyytänyt minua palaamaan yhteen isänsä kanssa, mutta tämä menee ihan yli hilseen...
Ja aina silloin kun vähän huudan tai suutun pojalle tai esim. kiellän jotain, niin poika uhkaa että 'muutan Tommille'. Tietenkään hän ei sinne oikeasti voi muuttaa, mutta tuntuu kyllä silti pahalta... Tuntuu, että tämä Tommi on joku ylijumala ja täydellinen lasten kanssa eikä ikinä tee virheitä, kun taas minä en osaa mitään oikein. Kai hänessäkin on virheensä?? Miksei poika koskaan valita mistään, mitä Tommi tekee? Ei kai tuonikäinen jätkä VOI olla niin ylivertaisen hyvä lasten kanssa.
Mitä voin tehdä tälle asialle? Miten saan poikani kiintymään MINUUN enemmän kuin mokomaan pojankloppiin?? Vai ylireogoinko minä, onko tämä ehkä vaan joku vaihe? Alkaako normaali 'vanhemmista irrottautuminen' jo näin aikaisin?? Sen jälkeen kun mieheni lähti, on ollut aika huono olo ja alhainen itsetunto muutenkin... :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta jos olet yh äiti ja lapsenvahti on mies eikös se vähän viittaa siihen että tämä "tommi" on pojallesi vähän niinkun isä/veli hahmo?? miehen malli?
älä ihmeessä "kateuden takia" hyvää hoitajaa erota:D vaan kysele miksi ostaa esim leluja tai mitä on tehnyt lapsen kanssa..
äiti on aina äiti (vaikka toisinaan millainen olisi).. että hoitaja ei sinänsä voi viedä äidin paikkaa ellei äiti laiminlyö lastaan..
että ole huoletta;D
kyllä minullekin tuli heti mieleen, että tuo lapsenvahti on pojalle joko isähahmo tai veljen korvike, ja minusta ei ole kyllä ollenkaan huono asia, että pojalla semmoinen on, jos on vielä kerran kaikinpuolin kunnollinen!
Alkuperäiselle ehdottaisin, että juttele lapsenvahdin kanssa asioista, mitkä sinua mietityttävät. Sano, ettet hyväksy lelujen ja karamellien ostamista ilman sinun lupaasi, eihän tuo poika välttämättä edes osaa ajatella tekevänsä jotenkin väärin. Tee pelisäännöt selviksi, niin kummankaan ei tarvitse epäröidä eikä miettiä.
Pojallesi sinun täytyy myös jutella, ja kertoa mitkä asiat kuuluvat sinulle, esimerkiksi tuo lappu koulusta josta kerroit. Minusta tekisit todella väärin, jos yrittäisit tunkea heidän väliinsä, koska he näyttävät olevan todella läheisiä. Ehkäpä poikasi on puolestaan tuolle pojalle jonkinlainen pikkuveljen korvike, tai sitten hän ei vaan tykkää tehdä ikäistensä juttuja. Ehkäpä hän kokee olevansa jollakin tavalla hyödyllinen ja hänestä tuntuu hyvälle olla jonkun uskottu ja jollekin tärkeä vaikka tämä olisikin vasta lapsi.
Minusta ongelma on ehkä sittenkin itsessäsi. Podetko huonoa omaatuntoa jostakin, mitä et kykene pojallesi olemaan, olet siksi kateellinen?
Ajattele asiaa toiselta kantilta, ja pyri iloitsemaan lapsesi hyvästä hoitajasta, tuollaisia on harvassa.
Poikasi tarvitsee myös sitä miehistä mallia, joka hyvin monelta yksinhuoljaäidiltä ikävä kyllä puuttuu.
Tuohan on nyt aika normaalia lapsen käyttäytymistä. Etenkin, kuten yllä jo mainittiin, kun olet yksin pojan kanssa. Ei minulle ainakaan ole mitään uutta että lapsi takertuu johonkin muuhun kuin vanhempaansa.
Eräskin poika piti mummiaan niin loistavana, että keksi että tällä on supervoimia. Halusi muuttaa tämän luokse ja monesti kuulin pojan huutavan äidilleen kiistatilanteessa että: -Mummi antais mun kyllä tehdä ja veis sen jälkeen vielä mäkkärille! Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ollut niin. Heillä (äidillä ja pojalla) on loistava suhde, on aina ollut ja äiti on hoitanut hommansa hyvin. En ikinä voisi väittää että hän olisi ikinä laiminlyönyt lastaan mitenkään.
Minuunkin eräs lapsi on kiintynyt aivan samalla tavoin, vaikken ollut ikinä hänelle mitään erityisoikeuksia tai muutakaan antanut. Vain vähän huomiota ja aikaa. Leikin hänen kanssaan ja kyselin kuulumisia ja hetken päästä olin hänen lempparinsa ja hän olisi halunnut olla oma lapseni=)
Ihan sitähän se vain on, että lapsi hurmioituu siitä kun joku vieraampi on kiinnostunut hänestä. Äidillä ja isillä ei ehkä päivittäisessä elämässä ole niin aikaa olla läsnä lapselle ja todella asettua kuuntelemaan ja leikkimään, kuin sellaisella vieraalla, joka todella nauttii lasten seurasta ja on valmis uhraamaan aikaa heille.
Minä todella rakastin tuota lasta, jolle olin hetken lapsenvahdin asemassa. Ostin lahjoja ja tein piirustuksia. Ajattelin häntä paljon päivittäisessä elämässäni ja osoitin paljon huomiota vahtimisen ulkopuolellakin. Uskon että tuo "Tommi" tuntee samoin. Lapsesi on varmasti hyvin hurmaava.
Sinuna en riistäisi lapselta noin hyvää ihmissuhdetta. Se ei ole lainkaan pois hänen rakkaudestaan sinuun, vaikka hän sanoisi kuinka haluavansa muuttaa tuon pojan luokse. Ole sitä vastoin iloinen ja kiitollinen siitä, että hänellä on roolimalli joka ei luuhaa baareissa ja on sanojesi mukaan kypsä ja fiksu. Harvasta isästä voi sanoa samaa;););)
Sinun kannattaa kuitenkin jutella tämän pojan kanssa rehellisesti siitä mitä ajattelet. Sinulla on oikeus vaatia, ettei hän osta leluja, ennen kuin on kysynyt sinun mielipidettäsi ja karkkia vain karkkipäivinä. Sopikaa yhteiset pelisäännöt niin kaikilla on helpompaa. Ehkä hänkin toivoo neuvoja siihen, miten saada poikasi tottelemaan ilman lahjontaa;)
Sinä et ole lainkaan huono äiti, vaikka lapsesi on takertunut johonkuhun muuhun. Hän ei etsi itselleen toista vanhempaa vaan ystävää, tukijaa ja roolimallia. Koskaan heitä ei ole liikaa lapsesi elämässä.
Suotta olet mustasukkainen, tuo vaihe menee varmasti ohi jossain vaiheessa. Sinä kuitenkin olet hänelle tärkein maailmassa.
Anna lapsesi pitää ystävänsä, siitä on hänelle vain apua.
Onnea elämäänne! Toivottavasti minusta oli jotain hyötyä!
Yhdyn edellisiin. Miksi tuntuu, kuin potisit huonoa omaatuntoa? Kenties eron takia? Älä sorru kilpailemaan lapsen huomiosta. Riittää, että olet äiti ja käytettävissä AINA kun lapsesi haluaa. Puhun omasta kokemuksestani. (Äitini oli yksinhuoltaja).
Tässä on sinulla hyvä tilaisuus osoittaa pojallesi, että vaikka hän on kiintynyt johonkin toiseenkin henkilöön, niin hänellä on lupa se tehdä ja kaikesta huolimatta sinä et muuta suhtautumistasi häneen, vaan otat hänet aina lämpimästi vastaan, kun hän taas hakee huomiota sinulta. Älä ole kateellinen vaan yritä olla iloinen poikasi puolesta, kun hän on löytänyt hyvän ystävän. On lottovoitto lapselle huomata, että vaikka hän "löysäsi narua" äitiinsä, ei tämä ole kadonnut minnekään, vaan ihan yhtä ehdoitta rakastaa.
Yhdyn monella tapaa edellisiin kommentteihin mm. siitä että poika hakee isänmallia. Olen ihmeissäni siitä ettet itse tullut ajatelleeksi tätä näkökulmaa. Eikö se nyt ole aika selvää jokaiselle yh- äidille joka kasvattaa poikalasta että poika tarvitsee isänmallia ja kiintymyssuhdetta saman sukupuolen edustajaan? Eikö se nyt ole selvä asia että sinun 8- vuotias poikasi kaipaa kipeästi miehistä huomiota, kun hänellä isää ei ole arkielämässään, ja imee sitä "isää" itseensä milloin vain sitä on saatavilla?
Koska kirjoituksestasi saan käsityksen että olet selvästi vanhempi kuin tämä 18- vuotias lastenhoitaja ("ei sinun ikäiset mene naimisiin 18- vuotiaiden kanssa yms."), ihmettelen todella viestistäsi välittyvää naiiviutta.
Jokainen aikuinen suomalainen nainen on tietoinen mm. pedofiileista ja heidän tavoistaan vietellä lapsia. En tietystikään mene edes vihjailemaan mitään juuri tämän sinun lapsenhoitajasi kohdalla, mutta jokainen jo tätä nykyä tietää että esim. pedofiilit ovat usein taitavia lasten kanssa, osaavat vietellä, osaavat lahjoa ja vedellä oikeista naruista. Tiedossahan on myös se, että miespuoliset lastenhoitajat ovat harvinaisuuksia; aika harva 18- vuotias poika on kiinnostunut lastenhoidosta, ihan oikeesti... :-/
Lisäksi hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa kun lapsenvahti ei tue vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, vaan menee itse lapsen ja vanhemman väliin. Sen pitäisi aina hälyttää kelloja kun ulkopuolinen aikuinen, esim. lapsenhoitaja, ei yritä toppuutella lasta jos lapsi alkaa kiintyä liikaa lapsenvahtiin vaan ruokkii tätä ulkopuolista kiintymyssuhdetta (lapsen puolelta kiintyminen ulkopuoliseen aikuiseen on ihan tavallista lapsen käyttäytymistä varsinkin yksinhuoltajaperheessä).
Silloin on joku pielessä, kun ulkopuolinen aikuinen ruokkii lapsen erkaantumista omasta vanhemmastaan.
Mielestäni on myös todella omituista että tuossa puhut tästä "tommista" 8- vuotiaan poikasi kaverina. 18- vuotias ei ole koskaan 8 vuotiaan kaveri. 18- vuotias edustaa 8- vuotiaalle aikuista, auktoriteettia, ja jos suhde on tasaveroinen ja kaverimainen, on taas joku pielessä. 18- vuotias ei ole 8- vuotiaan KAVERI missään olosuhteissa.
Kirjoituksessasi on monia muitakin juttuja joiden pitäisi soittaa hälytyskelloja. Esim. se että 8- vuotiaalla pojallasi ei ole muita kaverieta kuin tämä lapsenhoitaja. Etkö ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen että poika ei osaa/pysty luomaan kaverisuhteita, vai onko hän ehkä ujo, arka tai muulla tavalla persoonaltaan vain sellainen että kaverisuhteiden luomiseen menee aikaa? Onko hänellä ollut ennen kavereita, mutta ei enää nykyään?
Ihan hyvän huomion heitit, hyvähän tuota olisi tarkkailla, mutta minusta on turha hysterisoida asiaa.
Minusta muutama seikka tekee teoriastasi arveluttavan. Niistä tärkein on luottamus, jota lapsi osoittaa, tälle Tommille, eli kertoo asioita hänelle ennen kuin äidilleen, käyttää piirustuksia, ynnä muuta sellaista. Minusta se ei sovi hyväksikäytetyn lapsen normaaliin suhteeseen hyväksikäyttäjäänsä, vaikka ne monesti melko kiinteitä ovatkin. Samaa tukee tuo, että poika sanoo äidilleen, että haluaisi muuttaa tuon pojan luokse...
Minusta kysymys on pikemmin ujosta pojasta ja tämän ujohkosta hoitajasta. Minusta hän ei mene tahallaan äidin ja lapsen suhteen väliin, pikemminkin tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan.
Ja poikahan on nuori, miten hän tietäisi että hänen pitäisi "toppuutella" lapsen kiintymystä, etenkin kun äiti ei ole hänen kanssaan asiasta jutellut.
Ja en tiedä sinun kokemuspiiristä mitään, mutta itse tiedän monia nuoria miehiä, jotka rakastavat lapsia ja viettävät mielellään näiden kanssa aikaa, ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Etenkin jos poika on ujohko ja rauhallinen (mihin viittaa tuo, ettei hän remua baareissa), eikä hänellä välttämättä ole montakaan omanikäistä kaveria.
Minusta on ihan normaalia puhua "kaverisuhteesta" tässä tilanteessa. Tommi on ilmiselvästi kiintynyt hoidettavaansa, eikä varmasti kokemattomuuttaan oikein osaa olla hänelle "aikuinen". Lapsi taas korvaa muita kaverisuhteitaan ja vajavaista isäsuhdettaan hoitajansa kanssa.
Itse en huomannut tässä mitään pedofiiliaan liittyvää. Asiaa kannattaa miettiä uudestaan, jos lapsi alkaa oireilla jollain tavalla.
Minusta olet hieman hysteerinen asian suhteen. Jos olisin itse osannut asiaa ajatella, olisin siitä voinut mainita, mutta lähinnä vain heittääkseni asian ilmaan, jotta se muistettaisi jos lapsi alkaisi oirehtia. Hyvä että otit asian esille, mutta mielestäni teit sen tarpeettoman kärkkäästi.
Pojan äitinä en huolestuisi asiasta, mutta tarkkailisin pojan käyttäytymistä.
Hyvää loskasäätä kaikille!
Nykyään lasten hyväksikäytöstä puhutaan paljon ja avoimemmin, hyvä niin, mutta sen mukana on tullut myös turhaa hysteriaa ja epäilyä lähes kaikesta aikuisen ja lapsen välisestä kanssakäymisestä. Pedofiliaa nähdään joka paikassa ja sielläkin missä sitä ei ole.
Kyllähän tuo edellinen olisi tosiaankin voinut esittää asian hieman hienovaraisemmin, eikä lähestulkoon pelottelemalla. Minusta ei myöskään ap:n kirjoituksessa ollut mitään sellaista, joka viittaisi hyväksikäyttöön, tosin emmehän voi sitäkään tietää varmaksi pelkän viestin perusteella, mutta noin pääpiirteittäin kumminkin.
Minäkin ajattelin lähinnä omaa 15-vuotiasta poikaani ja hänen 9 vuotta vanhempaa serkkupoikaansa, hekin ovat olleet välillä tosi tiiviisti yhdessä, ja ovat hyvät kaverit keskenään, olleet jo pienestä saakka. Minusta siinä ei ole mitään outoa, päinvastoin minusta se on hieno asia. Ikimaailmassa mieleeni ei tulisi edes epäillä mitään, vaikka heilläkin tuota ikäeroa on aika reippaasti.
Tässä tietysti on kysymys serkuksista, eikä poikien "suhde" ole ihan niin tiivis kuin ap:n tapauksessa, mutta kuitenkin asetelma on melko epätavallinen varsinkin tuon ikäeron vuoksi.
No, joka tapauksessa en olisi huolissani ap:n tapauksessakaan. Minusta vaikuttaa edelleen, että hänen suurin huolensa on se, että hän kokee itsensä syrjäytetyksi ja äitiytensä olevan jollakin tapaa hukassa tai vaarassa, jota se ei kuitenkaan ole.
Voi herranjestas teidän kanssanne. Mikähän tuossa minun viestissäni oli pelottelua?
Pedofilia"hysteria" näkyy nykyään juuri siinä, ettei koko sanaa saa edes sanoa ääneen, eikä lasten hyväksikäyttöasiaa saa ottaa puheeksi asiallisesti vain yhtenä näkökulmana, koska jo pelkän pedofilia- sanan sanominen tulkitaan "hysteriaksi".
Pedofilia- sanan mainitseminen ei ole sama kuin hysteria. Pedofilian mahdollisuuden huomioon ottaminen ei ole sama kuin hysteria.
Jos joku jättää autonsa lukitsematta, ja toinen mainitsee, että kannattaisi ottaa huomioon että varas voi iskeä (koska varkaita ON olemassa), tuomitaanko se hysteriaksi? Ei. Mistä siis johtuu tämä hysteria jonka jo pelkkä pedofilian mahdollisuuden huomioon ottaminen yhtenä näkökulmana (koska pedofiileja ON olemassa), saa aikaan?
Edellisessä vistissäni ei ole minkäänlaista hysteriaa.
Tavatkaa: Eikä siinä ole minkäänlaista viitettä siihen että epäilisin kyseisen nimenomaisen hoitajan olevan pedofiili.
Jos joku sen sillä tavalla tulkitsi, se kertoo enemmän lukijan itsensä tavasta lukea tekstejä joihin on sisällytetty sana "pedofilia", kuin siitä mitä viestissä oikeasti sanotaan.
Minä en tiedä kyseisestä tapauksesta mitään muuta kuin sen mitä aloituksesta luin, kuten ei käsittääkseni kukaan muukaan vastaajista. Näin ollen ulkopuoliset eivät voi mistään yksittäistapauksesta mennä myöskään tekemään johtopäätöksiä ja alkaa olettamaan ventovieraista ihmisistä yhtään mitään. Ei millään pahalla, mutta esim. nimim. nuoriäittän omassa viestissä on paljon enemmän juuri tähän nimenomaiseen hoitajaan ja lapseen liittyviä oletuksia kuin omassani:
"Minusta kysymys on pikemmin ujosta pojasta ja tämän ujohkosta hoitajasta. Minusta hän ei mene tahallaan äidin ja lapsen suhteen väliin, pikemminkin tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan." *mistä sinä sen tiedät?*
Nuo ovat selviä oletuksia, viitteitä juuri noihin nimenomaisiin henkilöihin. On ihan eri asia tehdä oletuksia ventovieraista yksittäisistä ihmisistä, kuin puhua tietyistä ihmisryhmistä ja heidän toimintatavoistaan (kuten vaikka pedofiileista) yleisellä tasolla mitenkään viittaamatta keneenkään nimenomaiseen henkilöön.
Ainoa mitä ulkopuolisina henkilöinä voimme tehdä on eri NÄKÖKULMIEN esiin tuominen, joita kannattaa kys. henkilön itse tykönään miettiä ja käyttää omaa arviointikykyään.
Voihan tähän tietysti laittaa muitakin näkökulmia, vaihtoehtoja, joita aloituksesta tulee mieleen. Eivät välttämättä ollenkaan pidä paikkaansa kys. tapauksessa, mutta mistäs sitä tietää:
- Jotkut lastenhoitajat ihastuvat lapsen vanhempaan, ja yrittävät valloittaa lapsen äidin/isän sydämen valloittamalla ensin lapsen ihastuksen ja hyväksynnän itselleen. Entäs jos kyse olisikin siitä?
- Jotkut lastenhoitajat taas yrittävät korvata omaa menetettyä lapsuuttaan hoitamalla/"pelastamalla" muita lapsia ja kohtelemalla heitä siten kuin olisivat itse halutteet tulla kohdelluiksi lapsina. Ostavat lahjoja, ovat paljon läsnä, huomioivat yms. Entäs jos kyse onkin siitä?
- Jotkut lastenhoitajat taas ovat itse lapsettomia ja ikäänkuin adoptoivat sitten jonkun toisen lapsen itselleen saaden samalla itselleen edes jonkinlaista äiti/isäkokemusta. Entäs jos kyse onkin siitä?
- Jotkut lastenhoitajat taas harjoittelevat omaa vanhemmuuttaan varten hoitamalla muiden lapsia, jotta osaisivat sitten omille lapsilleen mahdollisimman hyviä vanhempia. Entäs jos kyse onkin siitä?
Näitä vaihtoehtoja, näkökulmia aloittajan tilanteeseen on miljoona. Onko näiden näkökulmien esiintuominen hysteriaa? Tuskin? Mistä se kertoo, että pedofilianäkökulman esiintuominen yhtenä vaihtoehtona nähdään heti hysteriana?
Jos nyt tuo Hälytyskellot- otsikkoni hämäsi niin pahasti, viittasin hälytyskellojen soimisella nimenomaan siihen, että kyseinen lastenhoitaja tulee äidin ja lapsen väliin. Vaikka kyseessä saattaakin olla ihan vain ymmärtämättömyys lastenhoitajan puolelta, tuollaista käyttäytymistä pidetään jo ihan ammattilaistenkin taholla asiana joka täytyy ottaa vakavasti, oli siihen syy sitten mikä tahansa. Terve, fiksu aikuinen ihminen - joka jo 18- vuotias on - ymmärtää kunnioittaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, ja olla menemättä siihen väliin. Ulkopuolisen lastenhoitajan tarkoitus on tukea lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, eikä laittaa vanhempaa tilanteeseen jossa hän joutuu kilpailemaan lapsensa huomiosta. Se kuuluu jo ihan normaaliin peruskunnioitukseen kanssaihmisiä kohtaan, ei tarvitse olla edes ammattitaitoinen hoitaja tällaisen asian ymmärtääkseen.
Aloittajalle sanoisin vielä että SINÄ olet lapsen äiti. Ota valtasi takaisin, ja vaadi kunnioitusta jos et sitä muuten saa. Avoin ja fiksu keskustelu olisi varmasti paikallaan tämän hoitajan kanssa, se saattaisi puhdistaa ilmaa ja antaa selvyyttä myös hänen motiiveihinsa.
Jos sinä annat ulkopuolisen kävellä itsesi yli, oppii myös lapsi siitä sen miten sinua saa kohdella. Siinä on vaara ettei lapsikaan opi kunnioittamaan sinua.
Mitenhän tätäkin alkaisi purkamaan?
Ensinnäkin, sekä Milla että minä huomautimme, että oli hyvä että nostit asian pöydälle. Vastauksenikin alkoi sanoilla: Ihan hyvän huomion heitit, hyvähän tuota olisi tarkkailla.
Toiseksi, minusta käyttämäsi kieli ja kirjoitusasu olivat melko lietsovia. Käytit esimerkiksi ilmaisuja "ihan oikeesti", "ei ole koskaan" ja "missään olosuhteissa".
Muutenkin tekstissäsi vilisee varmoja "näin asia on" lausahduksia.
Ja kaikkein parhaana mainitsisin oivallisen "En tietystikään mene edes vihjailemaan mitään juuri tämän sinun lapsenhoitajasi kohdalla", jonka jälkeen tulee mutta, ja monta lukua tekstiä, jossa hyvin tarkasti puhut siitä, mikä juuri tässä suhteessa viittaa pedofiliaan, käyttämällä kieltä, joka ei jätä varaa olettamuksille. Ja vielä nyt vastaamassani viestissä sanot: "Eikä siinä ole minkäänlaista viitettä siihen että epäilisin kyseisen nimenomaisen hoitajan olevan pedofiili".
"Jos joku sen sillä tavalla tulkitsi, se kertoo enemmän lukijan itsensä tavasta lukea tekstejä joihin on sisällytetty sana "pedofilia", kuin siitä mitä viestissä oikeasti sanotaan."
Kehotan sinua lukemaan tekstisi uudestaan ja miettimään, miten muodostat lauseita. Ehkä et itse tiedosta, että kirjoituksestasi saa ensinnäkin hyvin ilkeilevän vaikutelman, kuten tulkitsisin itse seuraavat kirjoittamasi pätkät:
"Olen ihmeissäni siitä ettet itse tullut ajatelleeksi..."
"Eikö se nyt ole selvä asia että sinun..."
"ihmettelen todella viestistäsi välittyvää naiiviutta. "
"Jokainen aikuinen suomalainen nainen on tietoinen..."
Näitä löytyisi enemmänkin, jos jaksaisi tonkia.
Ja näistä keksin sanoa kirjoitustasi hysteeriseksi ja kirjoitustyyliäsi kärkkääksi:
"Hälytyskellot!"