Mitä mieltä olette teiniraskauksista?
Itse sain tänään tietää, että olen raskaana. Ikää itseltäni löytyy kohta 17v.
Te jotka olette/olette olleet samassa tilanteessa laittaakaa teksitiä tulemaan! :) Olisi kiva kuulla ja jakaa kokemuksia muiden saman tilanteen läpikäyneiden kanssa..
Miten teidän vanhemmat ja tuttuvat ovat ottaneet uutisen vastaan ja milloin olette kertoneet heille?
Itse sain tänään tietää, että olen raskaana. Ikää itseltäni löytyy kohta 17v.
Te jotka olette/olette olleet samassa tilanteessa laittaakaa teksitiä tulemaan! :) Olisi kiva kuulla ja jakaa kokemuksia muiden saman tilanteen läpikäyneiden kanssa..
Miten teidän vanhemmat ja tuttuvat ovat ottaneet uutisen vastaan ja milloin olette kertoneet heille?
Vastaukset 14
Vanhimmat
no mä tulin raskaaksi 16 vuotiaana ekalle oikealle poikaystävälleni.
mutsille kun kerroin niin se päätti että mä saan luvan alkaa hakemaan omaa kämppää, koska hän ei alkaisi kasvattamaan ja kustantamaan saatikka elättämään mun lasta..näin sanoi ja heitti mut pihalle, sen jälkeen ei ole yhteyttä pitäny, isäni kuoli kun olin pieni.
poikaystäväni nyt ei ollut kuin muutaman kuukauden mun kanssa sen jälkeen kun lapsi syntyi, ei jaksanu kuunnella "kakaran" huutoa ja itkua.
mä jäin sitten vähän niinkuin tyhjän päälle, kun olin poikaystäväni luona asunut äidin heitettyä mut pihalle. sain sentään armopalan mun poikaystävältä, sain asua sen luona niin kauan kuin löytäisin oman asunnon tai jotain minne voisin mennä.
löytyihän sellainen väliaikaisratkaisu jostain nuorisoasunnosta, jonka kustansin saamillani tukiaisilla...
tällä hetkellä olen 22 asun edelleen yksin lapseni kanssa, miehiä ei kiinnosta yh-äiti,kavereita ei oikein ole, ammattia ei ole kun on pitäny olla töissä että edes jotenkin pärjäis, lapsi on päivähoidossa, haen aina töitten jälkeen. jos voisin muuttaa jotain elämässäni niin takuuvarmasti en olisi hankkinut lasta, olis vaan pitäny odottaa.
mutsista en ole kuullut mitään, lapsen isä ottaa joskus lapsen hoitoon kun hänelle sattuu sopimaan kun hänellä on uusi suhde meneillään.
jos voisin jotenkin tällä mun "elämäntarinalla" vaikuttaa nuorten halukkuuteen saada se lapsi niin hyvä!älkää kiirehtikö sen lapsen saamisen kanssa, mä kiirehdin ja tässä nyt ollaan.Lapsen kerkiää saamaan myöhemminkin.
enpä ole ennen törmäänyt äitiin joka vaikeuksista takia olisi jättänyt lapsensa tekemättä, opiskella voi veiläkin ja hekea apua tilapäisesti toimeen tuloon, ei lapsi estä toteuttamasta suunnitelmia joita on oolut ennen lapsen tuloa kunhan vaan alkaa tekemään.. kun lapsi menee kouluun on hyvä sauma äidin aloittaa opiskelut..ja tätä rataa
jos keskittyy valittelemaan surkeaa kohtaloaan eikä sen sijaan yritä millään tavalla edes muuttaa elämäänsä, muuttuu katkeraksi omalle lapselle vaikka vika on täysin itsessä muutokseen on mahdollisuus niillä jotka sitä viitsivät yrittää..
helppo sun arvostella mun elämää..olen siis huono äiti kun joudun yksin elättämään lapseni ja en toteuta haaveitani?
kuule sitä aikaa EI JÄÄ omien haaveiden toteuttamiselle, kun on lapsi. lapsi on siin vaihees se tärkein.olen nyt töissä ja kustannan oman että lapseni elämisen.
sori nyt ettei äitini ole suostunut ottamaan yhteyttä, ja ottamaan lasta hoitoon, tai että exäni on sellainen k**ipää ettei sitä hirveämmin oma lapsi jaksa kiinnostaa.
siis oikeesti. mulla ei ole ketään oikeestaan joka auttais mua, toisin kuin joillain onnekkailla on voinu käydä. ei mun kaverit, äiti tai mies tai muutkaan tuttavat ole apuaan tarjoamassa, helppohan siinä on "toteuttaa haaveitaan".
lapsi kun pääsee kouluun, niin mä olen silloinkin töissä, ja yritän järjestää niin että olen kotona lapseni vuoksi, laitan välipalat ja ruuat ettei lapsen tarvi mennä "snägärille".
joten mitä jos jättäisit arvostelut sikseen kun sinä et ole mun elämää elänyt.
en ole arvostellut sinua äitinä, ja sinullakin olisi mahdollisuus kyllä vaikka oppisopimus koulutukseen jos sinä töissäkin kerta käyt??? enkä sinun elämääs arvostellut vaan puhuin yleisesti...et ota se melooni nokastas
Tonko sä meinaat sun lapselle kertoa kun se joskus 10 vuoden päästä alkaa kyselemään omasta lapsuudestaan??? "sä olit kauhee vahinko kun tuli hirvee kiire vaan saada muksu enkä saanut toteuttaa omia unelmia ja blaa blaa blaa..."
Aika karun kuullosta.
Ihminen on sopeutuvainen. Yleensä äidit ovat iloisia lapsistaan vaikka eivät juurikaan ole päässeet unelmiaan toteuttamaan... Yleensä se äidin rakkaus tulee ihan luonnostaan ja iloitsee vähän tärkeemmistä asioista... Itse kiitän luojaa siitä, että oma lapseni on terve kuin pukki. Ystäväni sai juuri lapsen, jolla on nyt todettu vakavia aivovammoja. Koko ajatuskin vain itkettää.
Oma tyttäreni on 2v ja itse olen 19v. En ole päivääkään katunut. Mieheni kanssa erottiin kun Maya oli 1v, mutta isän roolin mies on ottanut tosissaan. Käyn töissä ja luen iltakoulussa ammattia itselleni. Vapaa-aikaa ei todellakaan paljoa ole. Päivän saa aina paremmaksi kuin katselee tytön touhuja. :)
Tota...
En kyllä Hauku sinua mutta..
Mitä Järkee tehdä sitä Seksiä JOOOS Ei halua lasta.
Koulussa Oppii Kaikenlaista että Ei kannata tehdä Seksi ja niin eest päin.
Mutta...
Mitä mieltä sinä olet?
Mitkä ovat välit vanhempiisi?
Elätkö jo omillasi?
Mikä on suhteesi lapsen isään?
Entä kun täytät 18v - iskeekö baarikärpänen?
Missä näet itsesi 10:n v päästä?
Ota mukaan realismi.. Kun lapsesi syntyy..hän on sinun lapsesi seuraavat 17 v.. (kohta ikäsi) - Mitä toivoisit oman lapsesi tekevän..-?
Muiden mielipiteet eivät merkitse ...On kuitenkin hienoa, että haluat kokemuksia muilta..! =) (kokemuksia on kuitenkin niin monta kuin on kirjoittajiakin..) - Kyse on sinun elämästäsi..
Hei.
Itse olen 19-vuotias ja odottelen esikoistani.
Mielestäni ei ole olemassa ikämääritettä,
kuka kelpaa äidiksi ja kuka ei?
Jos vastuuntuntoa piisaa ja pystyy huoltamaan lapsensa/ jaksamaan lapsen kanssa niin siitä vaan. On olemassa "aikuisia" jotka täälläkin ruikuttavat teiniäitiyden kauheutta, vaikka teiniäitiyskään ei ole kovinkaan uusi asia.
Mutta annetaan anteeksi siinä suhteessa, että eihän meistä jokainen voi ymmärtää maailmaa samalla lailla? Uskon, että nämä "boikotoijat" purkavat vain omaa v*tutustaan muihin.
Mutta hyvät jatkot sulle ja koitahan pärjäillä,
tyttö!
Saman ikäisenä (kylläkin luettavissa aikuisiin) sain poikani.. =)
Totuus on, että nainen tulee siinä vaiheessa sukukypsäksi, kun hän olisi luonnon mukaan valmis äidiksi..13-15v - tosin maailmamme asettaa vaatimuksia ja rajoja.. - eläimillähän tuota ei ole.
Itse en ole ruikuttanut, vain todennut , että ensimmäinen askel kohti äitiyttä on tietää olevansa äiti ja miettiä mitä itse tuntee/haluaa!
Muiden mielipiteet eivät siihen liity. (kokemusta on )
Itse halusin lapsen nuorena, jotta jaksaisin lapsen kanssa olla. Tuo on toiminut hyvin !
Siksi herättelin kysymyksiä joihin muiden mielipiteiden ei pitäisi liittyä mitenkään..
HUOM!
villieläinten elämä esim savannilla ei maksa mitään,villieläimet eivät käy töissä, asu vuokra-asunnoissa, maksa laskuja, käytä puhelimia,tarvitse vaippoja sun muuta.
näitä rajoituksia kutsutaan EVOLUUTIOKSI, elikkäs ihminen on niin kehittynyt että pystyy asettamaan rajoitteet oikealle ja väärälle mihin eläin ei pysty.
varmaan haluisit että lapsestas tulisi isä 13- vuotiaana, turha silloin on sitten itkeä..
miten vietit itse lapsuutesi ja nuoruutesi?vai vietitkö sitä ollenkaan?vai onko käsityksesi lapsuudesta ja nuoruudesta "leikkiä kotia".
oli varmaan tosi kiva "ei vietetty" nuoruus kun kotona häärit lapses kanssa.
Miksei nuori saa viettää nuoruuttaan, ilman että leimataan juopoksi ja vastuuttomaksi, tai miksei lapsi saa olla lapsi ilman että leimataan kakaramaiseksi?miksi pitäisi heti ryhtyä äidiksi kun kynnelle kykenee?miksei vain voisi elää ja kokea, ennen kuin ryhtyy äidiksi?
Missä mainitsin rahan..? - oikean ja väärän?
(tarkoitukseni oli vain todeta, että eläin toimii VAISTON ohjaamana ja tekee pentuja heti kun on sukukypsä..-ihmisillä on tiettyjä asetettuja "rajoitteita")
Sain siis lapseni 20v, mikä on mielestäni jo sopiva ikä..
Missään nimessä en kenellekkään suosittele äitiyttä tai isyyttä lapsena!
Ja kyllä, kiitos kysymästä,vietin mukavan nuoruuden !(mitä tuo "nuoruus "sinulle nyt sitten tarkoittaakaan?) =)
Se tietysti vähän riippuu. Jos ajatellaan näitä teiniäitejä, jotka saavat lapsen ajattelematta ollenkaan sitä miten he todellisuudessa pärjäävät ja miten he voivat olla hyviä äitejä, mitä he voivat tehdä lapsensa parhaaksi. Jos puhutaan heistä, jotka eivät todella osaa kantaa vastuuta pienistä ihmisentaimistaan, eivätkä ajattele parisuhdettaan ja sen kestämistä. Heistä, joiden lapset ovat aina hoidossa kun äidin pitää päästä viihteelle. Heistä jotka sitten ahdistuvat kun lapsi sitoo niin paljon.
Jos puhutaan heistä, minulla olisi paljonkin sanottavaa, ei mitään kaunista, mutta sanottavaa löytyisi.
Itse kuuluin myös noihin jotka eivät ajatelleet lainkaan sitä, mitä lapsi todellisuudessa tarkoittaa. En enempää ala vuodattamaan syitä, miksi lapsia tein ja syitä, miksi äitinä oleminen oli minulle aluksi melko vaikeaa, mutta voin sanoa, että nyt menee hyvin, vaikka se melkoisen matkan takana on ollutkin. Olen pitänyt lapsen ja parisuhteeni etusijalla, luottanut kumppaniini ja antanut itselleni tilaa kasvaa. Niillä eväillä olen päätynyt tähän, yhdeksäntoistavuotiaaksi nuoreksi naiseksi, jolla on vihdoin hyvä olla oman äitiytensä kanssa.
Toisaalta olen nähnyt teiniäitejä, jotka ovat löytäneet tiensä äidiksi heti. Parhaat äidit, jotka tunnen, ovat saaneet lapsensa teini-iässä.
Ero lienee siinä, miten suhtautuu elämäänsä lapsen saannin jälkeen. Nostaako silloin itsensä, vai lapsen etusijalle. Toisaalta niitä, joille lapsella on jokin aivan muu virka kuin se, miksi heitä todella tehdään, löytyy kaikista ikäryhmistä, teinivanhemmista silti eniten.
En kannata teinivanhemmuutta. Usein noin nuorella iällä jo muutama vuosi tekee ihmeitä ajatusmaailmalle. Mutten missään nimessä väitä etteikö nuori äiti voisi olla hyvä äiti, tai että nuori nainen pilaisi elämänsä hankkimalla lapsia. Lapset eivät pilaa kenenkään elämää. Vain ihminen itse voi tehdä sen itselleen, eikä kenellekään muulle. Kaikki riippuu siitä miten itse asennoituu itseensä ja muihin.
Noista viimeisistä kysymyksistä. Koko sukuni otti uutisen vastaan hyvin tyynesti. He tiesivät että se tulee olemaan minun tieni, ja olivat hyvin onnellisia, että villiintynyt elämäni saisi vihdoinkin tarkoituksen. He tietenkin olivat valmiita tukemaan minua ja perhettäni jos tulisi vaikeita aikoja, mutta loppuen lopuksi olemme pärjänneet aika lailla omillamme.
Sukuni muiden äitien kanssa keskustelu on kuitenkin ollut henkireikäni, sillä olen joutunut paljon miettimään miten toteutan äitiyttäni ja millainen äiti haluan olla. Olen saanut paljon henkistä tukea näiltä naisilta, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Yksi aivan huippu keino lähestyä äitiyttä on ollut kierrellä täällä ihmettelemässä, millainen en itse ainakaan tahdo olla. Täällä tulee monesti pohdittua omia valintojaan ja niiden järkevyyttä. Tähän asti olen ollut useimpiin ihan tyytyväinen.
Vanhat kaverini karisivat etenkin sen jälkeen kun muutin pois kotikunnaltani. Yksi hyvä ystävä on säilynyt ja hyvä niin, sillä tiedän hänen olevan 100 prosenttisesti tukenani. Olen saanut joitakin uusia, mutta totuus on, että juuri nyt minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa keskittyä muiden ihmissuhteiden hoitoon, kun aivan välttämättömien. Minulla on vielä niin paljon töitä itseni kanssa. Voimavarani eivät riitä joka suuntaan. Nyt kun lapseni ovat vielä pieniä, tahdon keskittyä täysin heihin. Ystäviä saa lisää kun palaan opiskelemaan ja työelämään.
Paljon onnea sinulle! Niin raskautesi johdosta, kuin matkallesi äitiyteen! Kaikki menee hyvin kuhan keskityt ajattelemaan sitä, miten voit valinnoillasi vaikuttaa lapsen parhaaseen. Älä unohda myöskään itseäsi ja mahdollista parisuhdettasi. Muista ihmiset, jotka ovat tukenasi nyt. Heihin voit luottaa myös tulevaisuudessa.
Onnellista odotusaikaa!
Itse olen kohta 17-vuotias raskaana oleva tyttö. Luultavasti tekemässä aborttia. Teitkö abortin vai pidätkö lapsen?
olen samassa tilanteessa.. :) olen kertonut jo joillekkin kavereille ja äidille joka oli onnessaan ja täysin tukena..hän ei tuomitse minua koska on itse saanut minut saman ikäisenä.. jos kokee olevansa täysin valmis ja haluaa lasta ja elämä on tasapainoista niin ei kai se ikää katso .. :)onnea sinulle :)