Terve,
Ostin tuossa lomaillessanki Kreikassa viinakaupasta pullon Fruko Schulz 60% -absinttia. Nyt kun kotona kattelin pulloa huomasin kylessä olevan tarran, missä oli kreikkalaista kirjoitusta(varmaankin pullon takateksti kreikaksi) ja sitten oli ihan tavallisilla numeroilla lätkästy päivämäärä 20.04.07, ajattelin että oisko tämä sitten joku "parasta ennen" tai "viim. käyttöpäivä"? En tiedä, sitä kysynkin teiltä, että kuinka nopeaa tuollanen pullo muka menis vanhaks vai meneekö ollenkaan, ja onko käyttökelpoista sen jälkeenkin. Pullohan siis on suljettu.
Kiitos
Ostin tuossa lomaillessanki Kreikassa viinakaupasta pullon Fruko Schulz 60% -absinttia. Nyt kun kotona kattelin pulloa huomasin kylessä olevan tarran, missä oli kreikkalaista kirjoitusta(varmaankin pullon takateksti kreikaksi) ja sitten oli ihan tavallisilla numeroilla lätkästy päivämäärä 20.04.07, ajattelin että oisko tämä sitten joku "parasta ennen" tai "viim. käyttöpäivä"? En tiedä, sitä kysynkin teiltä, että kuinka nopeaa tuollanen pullo muka menis vanhaks vai meneekö ollenkaan, ja onko käyttökelpoista sen jälkeenkin. Pullohan siis on suljettu.
Kiitos
Vastaukset 15
Vanhimmat
eivät väkevät juomat muutu kelvottomiksi jonkin määräajan kuluttua. Monesti "viimeinen käyttöpäivä" merkintä tehdään tuotteisiin vain siksi, että tehdas takaa itselleen tuotannon jatkumisen. Ellei tuote ole mennyt johonkin päivämäärään mennessä kaupaksi, se on heitettävä menemään, jotta tehtaalta tilattaisiin sen tilalle uutta tavaraa ja näin tuotanto on turvattu.
ja huonot säilyvät ennallaan. F-S ei ole absinttia vaan absintiksi itseään väittävää koiruohoaromista viinaa.
Toivottavasti EU:n kemikaalidirektiivi vapauttaa meidät näistä alkoholijuomaa muistuttavista tuotteista:
http://www.absinth-bibel.de/cz/fruko.html
Eli säilyy vuosikaudet tarkalleen yhtä huonona. Ei tule kelpaamaan mihinkään, mihin absinttia tarvitaan (esim. drinkkeihin).
linkki kertoo? Kiitos kaikille vastanneille!
http://www.feeverte.net/guide/country/czech-republic/fruko_schultz_absinth_70/#more
Ilman anista, suuveden värinen sinivihertävä, puistattavan pistävän makuinen (siis vedelläkin laimennettuna kuten oikeita absintteja nautitaan).
Tässä esimerkki sellaista absintista, joka on oikeaoppisesti valmistettua ja luonnollisesti värjättyä.
http://www.feeverte.net/guide/country/switzerland/brevans_hr_giger/#more
terv. Rygseck
nythän ei käydä keskutelua siitä, onko paikallaan juoda absinttia vai ei, vaan säilyykö se.
Ostin kerran vanhan kirjoitussenkin, sellainen jossa on kirjoituslevyn lisäksi lokerikkoja edessä, eli vanhanaikaisen kirjanpitäjän työpöydän. Siellä oli myös piilolokero, johon on kätkettynä kuusi(6) pulloa koskenkorvaa 1940-luvun loppupuolelta. Totesin, että vaikka tämä viina oli lasipullossa, niin siitä oli useita senttejä haihtunut pois. Otin yhteyttä myös Alkon Rajamäen tehtaitten silloiseen johtajaan ja hän pyysi minua lähettämään sinne yhden pullon laboratoriossa tutkittavkai ja antoi vastineeksi kaksi pulloa tuoretta kossua. Myöhemmin kun hänet tapasin, keskustelimme asiasta ja hän sanoi, ettei siihen ollut säilönnän aikana kehittynyt mitään epäpuhtauksia ja oli arvoiltaan jopa parempaa kuin nykyvalmisteet, koska siitä puuttui kokonaan asetoni, jota nykyään sallitaan korkeintaan viisi (5) mikrogrammaa litrassa juotavaa puhdasta etyylialkoholia. Näkäjään vanhan ajan viinamaakarit osasivat taitonsa nykyisiä paremmin.
Maustetuista viinoista pidän eniten venäläisestä Zubrovka-vodkasta; siis maustettu biisoninheinällä. Sääli, ettei sitä enää saa Alkosta. Myös DOM-likööri (yrttimaustettu) miksattuna viinaan on kylläkin miu-mau-mukkaa
Absintin myyminen oli Alkosta kielletty pitkään ja tuli myyntivalikoimaan takaisin vasta jokunen vuosi sitten. Kielto kai perustui siihen, että sen katsottiin olevan jonkinlainen myrkky silloin.
Muistanette Mika Valtarin kirjan "Komiasario Palmun erehdys", jossa Bruno Rygsäkin vaimo joi Absinttia ja sitä juotuaan kuoli - tosin ei Absintin vaikutuksesta, vaan Amalia-mummo oli siihen sekoittanut myrkkyä. Jos minun pitäisi joskus joku tappaa myrkyttämällä, tekisin sen kylläkin siten, että juuri Absinttiin myrkyn sekoittaisin, jolloin juoja ei tuntisi karvaan maun läpi myrkyn makua.
Kysymys alkuperäisen aiheen vierestä:
Milloin tarkalleen absintti kiellettiin Suomessa?
Tähän jos joku löytää paikkansapitävän vastauksen ilman arvailuja, esim. lakitekstiä Venäjän vallan ajalta, niin olisi erittäin mielenkiintoista.
Mika Waltari oli vasta lapsi, kun absintti kiellettiin useissa Euroopan maissa ajanjaksolla 1910-1915 eikä Suomi ollut itsenäinen eikä Alkoholiliike oy aabeetä ollut. Kun hän matkusteli (ks. Yksinäisen miehen juna) hän maistoi jotakin kiellonjälkeistä absinttia tai korviketta ehkä, Turkissa tai Balkanilla (en ole lukenut, oikaisut tervetulleita). 20-luvulla ei enää Ranskassa tai muuallakaan nautittu absinttia ainakaan julkisesti.
Hemingwayn eräs henkilö naisseuralaisensa kanssa ravintolassa tilaa absinttia, jota tarjoilija tuo "tiskin alta" tavallisessa Pernod- (pastis-) pullossa:
The Strange Country
In a New Orleans hotel bar around 1936 (24 years after its ban in the United States):
-"Do you have any real absinthe?" Roger asked the bar waiter.
-"It's not supposed to be", the waiter said. "But I have some".
-"The real Couvet-Pontarlier sixty-eighth degree? Not the Tarragova [sic]?"
-"Yes, sir", the waiter said. "I can't bring you the bottle. It will be in an ordinary Pernod bottle."
-"I can tell it", Roger said.
-"I believe you, sir", the waiter said. "Do you want it a frappe or drip?"
-"Straight drip. You have the dripping saucers?"
-"Naturally, sir."
-"Without sugar."
-"Won't the lady want sugar, sir?"
-"No. We'll let her try it without."
-"Very good, sir."
…
The absinthe had come and from the saucers of cracked ice placed over the top of the glasses water, that Roger added from a small pitcher, was dripping down into the clear yellowish liquor turning it to an opalescent milkiness...
Hemingway (Ernest): The Complete Short Stories of Ernest Hemingway (including "The Strange Country" written around 1950) The Finca Vigia Edition, Charles Scribner's Sons, New York, 1987.
ks.
http://www.absintheonline.com/acatalog/Glassware.html
Palmu-elokuvassa rouva Rygseck joi kohtalokkaan absinttinsa "kuivana". Aito absintti ei ole karvasta. Huomaa, mitä Butler sanoi, kun rouva sanoi ottavansa absinttia: "Siinä tapauksessa tuon isomman lasin". Aimo Rykämö taas: "Mä en vois juoda tota. Eikse maistu ihan anikselta?"
Pullo Aimon (Pentti Siimes) kädessä vaikuttaa muuten olevan Pernod Tarragona 1950- tai 1960-luvulta, jolloin
sitä valmistettiin Espanjassa Tarragonassa.
Tässä täysinäinen 1940-luvulta:
http://www.absinthe.de/shop/antiquitaeten/artikel/pernod-tarragona/
Tutustu aiheeseen siellä, missä asia tunnetaan läpikotaisin. Paras aloituspaikka on jompikumpi seuraavista:
http://www.oxygenee.com
http://www.feeverte.net
Suomeksi se lienee maarianheinä (tuoksu- ?). Muuan linkki kyseiseen kasviin (H. odorata todennäköisesti):
http://www.henriettesherbal.com/eclectic/elias/hierochloe.html
Aromi on ihastuttava, mutta maku ei minusta paljoa eroa vodkasta - siis sen zubrovkan, jota alko myy.
Mutta sehän ei todista mitään, olen avoin ehdotuksille parempia merkkejä tuntevien taholta. Tätä itsekin liputan juuri tässä aiheenmukaisessa juoma-asiassa - ei kannata tuomita kaikkia absintteja juomakelvottomiksi maistettuaan jotakin virheellisesti absintiksi nimitettyä (czech a.), kehnosti hutaisemalla valmistettua (nykyinen Pernod aux extraits jne.), sokerilla söherrettyä (Lamesinthe), Pere Kermanns - rahastusroskaa tai sitten tuota suuvesi-Schultzia.
Hei, tuohan kuulosti aivan joltakin USA:n kieltolain aikaiselta konnalta, Suuvesi-Schultz...
> Pullo Aimon (Pentti Siimes) kädessä vaikuttaa muuten olevan Pernod Tarragona 1950- tai 1960-luvulta, jolloin
sitä valmistettiin Espanjassa Tarragonassa.
50-luvulta, sillä kyseinen elokuva on tehty 1960...!
tuo "dripping saucer" on siis ranskaksi "brouilleur", lasin päälle sopiva matalareunainen lasi- tai metallikulho, jossa on pieni reikä pohjassa. Sulavat jäät, joita voi valella vedellä, tiputtelevat kylmän veden absintin joukkoon hitaasti. Ei siis tavallinen lautanen, sen kanssa voi tulla aika pitkä odotus.
Saakelin hauraita kapineita ja kympin kappale. Rikoin yhden ja otti päähän, se oli näitä Liqueurs de Francen uustuotantoa olevia.
-R-
Täytyy muistaa kuitenkin, että liköörit vahvatkin sellaiset voivat mennä pilalle, sama koskee juomasekoituksia joissa on paljon sokeria. Sokeri tuppaa ajan kanssa kiteytymään ja juoman maku sekä rakenne kärsivät.
Mikäli korkki on kunnollinen, ei normaali tisle parane tai huonone säilytyksessä, toki pullo olisi hyvä pitää viileässä ja pimeässä paikassa. Aurinko ja lämpö ovat ihmiselle hyväksi mutta eivät viinalle tai viinille.
Viskit ja konjakit on kypsytetty ennen pullotusta. Pullotuksen jälkeen ei juurikaan muutoksia tapahdu.
Viinit ovat eri asia, niiden kypsyminen jatkuu myös pullossa tämän takia kaikkia viinejä ei kannata heti avata ja toiset taas ovat heti valmiita ja pilaantuvat pitkässä säilytyksessä.
Absintit ovat aivan oma ryhmänsä ja en tiedä onko mitään yhtenäistä käytäntöä siitä mitä absintin pitää sisällään tai mitä siinä ei saa olla. Alkoholipitoisuuskin näyttää vaihtelevan melkoisesti samoin kuin väri ja hinta - maku sentään on aina yhtä kamala.
> en tiedä onko mitään yhtenäistä käytäntöä siitä mitä absintin pitää sisällään tai mitä siinä ei saa olla.
Minä tiedän. Ei ole, siksi niin paljon roskaa on markkinoilla. Ainoastaan Sveitsissä, absintin alkuperämaassa laki määrää, miten se tulee valmistaa (jotta saa kutsua absintiksi).
> Alkoholipitoisuuskin näyttää vaihtelevan melkoisesti
45%...72% perinteisellä aidon absintin tislausmenetelmällä. Väkiviinaa maustamalla voidaan tehdä vaikka miten vahvaa ja saadaan yleensä roskaa.
> samoin kuin väri ja hinta
Vaaleansiniset ovat keinotekoisesti värjättyä roskaa. Aito on kirkasta tai vihreää. Kasvipohjaisesti vihreäksi värjätyt menettävät säilytyksen aikana väriään ja muuttuvat oliivinvihreän kautta jopa rusehtaviksi. Niiden pohjalle voi kertyä hieman sakkaa. Kumpikaan ei ole laatuvirhe. Tiivis korkki, säilytys pystyssä, huoneenlämmössä tai hiukan viileämmässä auringonvalolta suojassa.
> - maku sentään on aina yhtä kamala.
Roskalaaduilla ja virheellisesti absintiksi nimitetyillä, usein tsekkiläisillä tuotteilla näin on.
Tehkää palvelus ja lakatkaa kutsumasta absintiksi karvaita tsekkiläisiä koiruohoviinoja.
pieni hitunen oli Jade PF1901 -absinttipullon viimeisessä tilkassa. Ihan kuin mustat pisteet vaniljajäätelössä todistavat (?) vaniljan aitoudesta.