Uutisissa juuri äsken kerrottiin, että Ranska tukee Suomen 141-tuen jatkumista. On se perkele omituista, että Suomessa on epäisänmaallista paskaporukkaa, joka tätä ei tue. Tälläkin palstalla kahjoimmat ovat tukea vastaan, vaikka se itsestään selvästi on kansakunnan etu.
Hypätkää kaivoon kaikki Suomen etua vastustavat maanpetturit. Siis ainakin MPP, Guevara, Känä, Uusi-Ukki ja JKK. Siellä on teidän Suomen etua vastustavien paikka, kun nykyään ei enää teloituksiakaan harrasteta (tämä viimeinen on vitsi, johon teidän huumorintajunne ei taasen yllä)!!!!;-))
Hypätkää kaivoon kaikki Suomen etua vastustavat maanpetturit. Siis ainakin MPP, Guevara, Känä, Uusi-Ukki ja JKK. Siellä on teidän Suomen etua vastustavien paikka, kun nykyään ei enää teloituksiakaan harrasteta (tämä viimeinen on vitsi, johon teidän huumorintajunne ei taasen yllä)!!!!;-))
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käytät muiden perusteiden puuttuessa "todella vakuuttavaa" perustetta "itsestään selvästi". Huomaatko itse, miten suuria älyllisiä ponnisteluja tuollaisen perusteen esittäminen edellyttää.
Eivätkö hälytyskellot soi jo siinä vaiheessa, kun maataloustukipolitiikan innokkain kannattaja Ranska tukee maataloustukien lisäämistä. Muut EU:n rikkaat valtiot Ranskaa ja Suomea lukuunottamatta ovatkin päinvastoin olleet huolissaan EU:n menojen kasvusta. Etunenässä ovat Ruotsi, joka on tehnyt esityksen menokatosta. Ruotsia vahvimmin tukee varmasti Iso-Britannia. Ovatko nämä sitten kovin epäisänmaallisia kansakuntia. Matti Vanhanen sen sijaan on sanonut, että Suomen tulee vain iloita siitä, kun pääsemme samaan nettomaksajan seuraan Ruotsin kanssa. Tälla tavoin Suomi pääsee tukemaan myös muiden maiden maataloutta.
Ruotsissa ja Englannissa isänmaallisuus ilmeisesti käsitetään jotenkin toisin. Niissä maissa taidetaan kiinnittää huomiota kansakunnan kokonaisetuun maataloussektorin etua ylenmäärin ylipainottamatta toisin kuin Suomessa ja Ranskassa.
Yksi asia on se, pidämmekö tukimaataloutta ylipäätään tavoiteltavana. Minusta se ei ole tavoiteltavaa ja siksi pitäisi edistää WTO-prosessia, missä on tavoitteena vähentää tukia, koska ne vääristävät kilpailua, ajavat kehitysmaat ahdinkoon ja tulevat erittäin kalliiksi tukia maksavien maiden veronmaksajille ja kuluttajille. Tästä löytyy jo paljon isänmaallisia syitä vastustaa tukia.
Toinen asia on sitten se, ettemme voi tietenkään yksipuolisesti luopua tukipolitiikasta. Tällaista en esim. itse ole vaatinutkaan. Silti voimme poliittisesti liittoutua niiden maiden kanssa, jotka pyrkivät aidosti pääsemään eroon maataloustuista. Ruotsi ja Englanti ovat tässä ihan hyviä mallimaita. Tähän toiseen kohtaan liittyy sitten olennaisesti kysymys siitä, miten järjestämme maataloustuet kotimaassa järkevällä tavalla.
Viime mainitussa kysymyksessä Kepuvetoinen maatalouspolitiikka on meillä täysin epäonnistunut. Tukemme on neuvotteluissa rakennettu niin, että pysyvät tuet ovat tunturimaatalouden tukia ja viljavimmat seudut uhkaavat jäädä tukia vaille ja siten huonompaan kilpailuasemaan. Kysymys on siis siitä, että Kepu on edistänyt tässäkin maan tasapianoista kehitystä, mikä takuuvarmasti on ollut kaikkea muuta kuin kansakunnan kokonaisetu. Tällainen aluepoliittinen painotus on tullut meille erittäin kalliiksi. Tässäkin olisi kannatanut katsoa mallia Ruotsista, missä maataloutta ei juuri edes harjoiteta niillä leveyspiireillä, missä Suomi sijaitsee.
Järkevin teko tässä tilanteessa olisi neuvotella koko paketti uudestaan niin, että Suomi luopuu tunturituista ja saa vastineeksi enemmän EU-tukea nykyiselle 141-alueelle. Näin meillä päästäisiin harjoittamaan maataloutta siellä, missä satokausi on pisin ja luonnonolot edullisimmat. Eihän kukaan ala kalojakaan onkia jostain laskuojasta kun järvi on vieressä.
..koko kansakunnan etu mitä sinäkin olet täällä esittänyt vahvasti olen eri mieltä ja uskompa,että niin on myös Suomalaisten enemmistökin.
Saathan sinä olla vaikka kuinka vahvasti eri mieltä. Itse pyrin käyttämään pohdinnoissa omia aivojani enkä vetoa mielelläni siihen, mitä mieltä kansan enemmistö mahdollisesti on. Enemmistöjen mielipide voi useinkin johtua siitä, että sillä on puutteelliset tiedot asioista ja niiden vaikutuksista. Hitlerin ja Stalinin toimiakin kannatti suuri kansan enemmistö, mutta se ei sinällään tehnyt niistä oikeita ja hyväksyttäviä.
Kun me elämme niin sanotussa markkinataloudessa, pyrin katsomaan asioita siten, että ne ovat linjassa tämän markkinatalouden tavoitteiden kanssa. Yksi periaate siinä on se, että kansakunnankin kannattaa rakentaa taloudellisen toimintansa siten, että siitä saatava lisäarvo olisi mahdollisimman suuri. Tietenkin tarvitaan lisäksi määrättyjen perustehtävien hoitamista, mikä tehtävä on yleensä sälytetty yhteiskunnalle.
Tämän näkökulman mukaisesti Suomessa ei enää ole kovin kannattavaa panostaa lankarullateollisuuteen taikka huopikkaiden valmistamiseen. Meillä on tapahtunut voimakasta siirtymistä teknologiapainotteiseen teollisuuteen, missä osaamisen eli aivokapasiteetin panos on kasvanut. Tässä kontekstissa maatalous rinnastuu yhä enemmän lankarullien ja huopikkaiden valmistukseen. Ne ovat eilistä päivää, ei tätä aikaa. Pyrimme siis laittamaan panoksemme niihin koreihin, mistä on saatavissa suurimmat hyödyt. Jos Suomen kansan enemmistö on toista mieltä, voi kysyä, että kannattaako tämä enemmistö sittenkään vapaata markkinataloutta niin kuin on usein väitetty.
141-tukea maksetaan ainoastaan kotieläintiloille. Nautaeläintilat saavat tuesta leinonanosan. Naudat ovat nelimahaisia märehtijöitä, jotka tarvitsevat ravinnokseen karkeaa rehua eli heinää.
Tukipolitiikkamme on jo nyt painottunut niin, että etelän viljavilla alueilla kannattaa viljellä viljakasveja ja pohjoisemmilla alueilla heinää. 141-tuen loppuminen vähentää kotieläintiloja etelässä, mutta todennäköisesti lisää kotieläintiloja pohjoisessa tai ainakin suurentaa tilakokoa.
Tuen poisto yksipuolistaa eri Suomen osien maatalousmaisemia, etelästä häviävät idylliset perinteiset nurmimaisemat laiduntavista lehmistä puhumattakaan ja viljahalmeet lisääntyvät. Pohjoisemmassa käy tietenkin päinvastoin. Maatalous yksipuolistuu alueellisesti arvioitaessa.
MPP kirjoittaa edellä viisaasti:
"Kysymys on siis siitä, että Kepu on edistänyt tässäkin maan tasapianoista kehitystä, mikä takuuvarmasti on ollut kaikkea muuta kuin kansakunnan kokonaisetu."
"Tasapianoista" on hieman epäselvä termi, mutta liittynee musiikkiin. Pystypianoksi sanotaan joskus tavallista pianoa verrattuna flyygeliin. Tasapianoinen saattaisi siis tarkoittaa MPP:n hämärässä kirjallisessa fraseerauksessa flyygelimäistä.
Englannissa pystypiano on upper deck piano ja flyygeli grand piano. Voitaisiinkohan tasapianoisella tarkoittaa sittenkin isopianoista?
Musiikin terminä piano = p = hiljaa. Tasapianoinen tarkoittaakin ehkä siis tasahiljaista. Silloin siteeraamaani lauseeseen tulee ehkä jotain viisautta, en tosin tiedä millaista, ehkä näsä-, jälki- tai sala-?
tärkeämpi kuin 141 on saada sairaanhoitajille lisää palkkaa!!! kyllä terveys on tärkeämpi kuin juntti-einarie tuki!!!
se että, ei se viljelijä sitä tukea saa vaan kuluttaja, ruoan hinnan alennuksena.
kapulaa rattaaseen!!!
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?jari=107607
Ainoastaan suljetussa taloudessa maataloustuki on kuluttamisen tukemista. mikäli kilpailu toimii, silloin maataloustuella pyritään aikaansaamaan kilpailuetua/tasoitusta muiden maiden viljelijöihin nähden. Ruuan hintaa alentaisi selvästi, mikäli olisimme tuontielintarvikkeiden varassa, näin ainakin lyhyellä tähtäimellä. Muualla tuettujen elintarvikkeiden tuonti on edullista, ongelmana on ainoastaan omavaraisuuden liiallinen väheneminen. Missään tapauksessa, ei näin epäedullisissa luonnonolosuhteissa, kannata tukea ylituotantoa ts. vientiä ulkomaille polkuhintaan.
joutuisi työttömäksi niin tulotaso laskisi niin paljon että, elintarvikkeisiin käytettävä osuus tuloista nousisi vaikka hinta laskisikin. (reaalihinta siis nousisi)
On se kumma että, se epäisänmaallisin vaihtoehto on joillekin aina mieluisin.
Suosittaisiin ylikansallisia elintarvikejättejä.
En oikein ymmärrä todistelusi logiikkaa? Miten elintarviketyöntekijöiden työttömäksi joutuminen, nostaisi elintarvikkeiden hintaa sen enempää, kuin muiden työntekijäryhmien lisääntynyt työttömyys? Tuotteiden hintaan ei vaikuta juurikaan se, missä määrin ala on aiemmin työllistänyt, tämän voi todentaa vaikkapa tekstiiliteollisuutta ja sen historiaa tutkimalla.
Raaka-ainetta voi myös tuoda, elintarvikeraaka-aineet eivät tästä poikkeusta muodosta, näin on etenkin viljan kohdalla ja lihan.
En sanonut, että tuotantotukija täytyisi poistaa, mutta mikäli niitä perustellaan täysin kestämättömin argumentein, siihen on pakko puuttua. Maataloustuki ei ole ollut vuosiin tukea kuluttajille, se oli sitä ainoastaan silloin, kun taloutemme oli suljettu ulkomaisilta elintarvikkeilta ja silloinkin hyöty oli näennäinen, koska markkinoiden avaamisen tuottama hyöty olisi ollut suurempi (kuluttajille).
olisi kokonaisuuden kannalta edullista?
Ei se nosta elintarvikkeiden hintaa, vaan se laskee tuloja.
Kannattamattoman toiminnan tukeminen, ei ole edes työttömyyden torjumiseksi järkevää. Energiaa ja rahaa ei kannata haaskata, näin on jokaisen tuotantosektorin laita, elintarviketuotanto ei tästä muodosta poikkeusta. Pari vuosikymmentä sitten varsin merkittävä tuotantoala ajettiin alas, tekstiiliteollisuuden myötä meni paljon työpaikkoja, ala oli naisvaltainen, kuten on elintarviketeollisuuskin. Valtion tukemista ei vaadittu, ei ainakaan kovin äänekkäästi.
Nyt tukipolitiikalla pyritään auttaman lähinnä viljelijöitä, elintarviketeollisuuden työpaikat toimivat ainoastaan keppihevosena. Viljelijöiden tukemisen pyrkimys on sinänsä OK, etenkin kun heitä on varsin raskaasti vedetty nenästä, koska tuen on lupailtu jatkuvan. Huijaaminen on rumaa, erikoisen rumaa on se silloin, kun petetään pääomavaltaisia pienyrittäjiä.
Suomi on vienyt 141-tuen turvin halvalla tuotettua elintarviketta Ruotsiin ja Tanskaan: dumpannut sikäläistä hintatasoa juuri tuon 141-tuen turvin.
Ei siis ihme, että skandinaavit ovat hiukka vittuuntuneita kepuleiden touhuihin.
Tuki = OK, niin kauan kuin ruoka syödään Suomessa, mutta se on kaikkia Euroopan kilpailusääntöjä ja vapaiden markkinoiden periaatteita vasstaan, että mangutaan kansallista tukea sille, että päästään sotkemaan muiden maiden ruokamarkkinat.