yhdessä ja silloin sun kanssa oli hauska puhua. Pidin susta ihan hirveesti ja tykkäsin olla sun kanssa.
Nyt jos mietin sua, en pysty ajattelemaan susta enää mitään hyvää. Susta paljastui se itsekäs ja kylmä puoli, joita en tiennyt sussa olevan. Et sä ollut aiemmin ollut mun kanssa sellainen. Tai ei siinä ihmisessä ollut noita piirteitä, jonka kanssa mulla oli silloin hyvä olla. Ei se ihminen olisi jättänyt mua sanomatta sanaakaan, niinkuin tää nykyinen sinä teki.
Nyt jos mietin sua, en pysty ajattelemaan susta enää mitään hyvää. Susta paljastui se itsekäs ja kylmä puoli, joita en tiennyt sussa olevan. Et sä ollut aiemmin ollut mun kanssa sellainen. Tai ei siinä ihmisessä ollut noita piirteitä, jonka kanssa mulla oli silloin hyvä olla. Ei se ihminen olisi jättänyt mua sanomatta sanaakaan, niinkuin tää nykyinen sinä teki.
Vastaukset 18
Vanhimmat
selviävätkin... Mene ja kysy suoraan, vai onko kivempi kiukutella täällä...?
vaan itken. On mulla häntä ikävä,mutta hän teki niin inhottavasti ettei kyllä ansaitsisi multa mitään lämpimiä tunteita.
hyvä: kohtelitko oikeudenmukaisesti? Itse olen joskus jättänyt jonkun perääni sanomatta sanaakaan, mutta siihen oli syynsä. Hän mitätöi mut, enkä siinä tilanteessa keksinyt mitään muutakaan tapaa, millä saisin asiani hänelle perille. Toki asioista voisi keskustella, mutta joskus on vain niin paha olo, että on pakko vain mennä. En olisi sanoilla pystynyt selittämään sitä, kuinka paha olo mulle hänen käytöksestään tuli.
eikö tuo nyt ole ennemminkin varma tapa pitää hänet elämässäsi? Ethän sinä täällä hänestä vielä kirjoittaisi jos olisit jättänyt hänet taaksesi. Hiljaisuuskin voi olla kommunikointia. Sinulle tuli paha olo ja halusit sen sitten ikäänkuin siirtää hänelle mitätöimällä hänet. Tavallaan aika normaalia käytöstä ihmiseltä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan muuta kuin siirtämällä niitä toiseen ja näkemällä ne sitten toisessa. Ja eiväthän ne oikeasti siirry vaan sitten ne ovat molemmissa ja mikäpä sen yhdistävämpää. Paitsi tietenkin jos tämä toinen on sinua enempi koossa oleva, jolloin hän näkee miksi toimit niinkuin toimit ja ei ota tunteitasi kannettavakseen, vaikka sitä yrittäisit. Sinun tunteesi ovat kuitenkin sinun tunteitasi ja kypsä ihminen kykenee ottamaan vastuun omista tunteistaan.
psykologi täällä oikein analysoi? :D
Halusitko syyllistää edellisen kirjoittajan?
Mitä ilmeisimmin sinut on jätetty sanomatta mitään ja yrität järkeistää sitä vähän liikaa...
Oletko joskus miettinyt semmoista,että joskus ei vaan yksinkertaisesti ole sanoja mitä sanoa.
Säästä siinä tilanteessa tuskin kukaan haluaa puhua,jos ei muuta asiaa ole.
Ainut asia,missä olen samaa mieltä on:
" Sinun tunteesi ovat kuitenkin sinun tunteitasi ja kypsä ihminen kykenee ottamaan vastuun omista tunteistaan."
oikein vieläkin hymyilyttää tuo sinun syyllistävä analyysi. :)
lainkaan tarkoitus tuomita tai syyllistää. Oikeastaan ajattelin lisätä sen jo itse tekstiinkin, mutta sanonpa nyt. Kuka nyt mistäkin syyllistyy. Miksipä tuo pohdintani ei sopisi minuunkin. Ihan hymyllä minäkin tuon kirjoitin.
Ei minua itseasiassa ole koskaan jätetty sanomatta sanaakaan. Piti oikein miettiä, mutta näin on. Enkä ole itsekään niin tehnyt.
on hyvä,että on sinut itsensä kanssa.
"Ei minua itseasiassa ole koskaan jätetty sanomatta sanaakaan"
Tuonhan voisi tulkita niin,että jotain jäi silti sanomatta.
on totta. Jotain jäi sanomatta molemmilla. Minun sanomattomuuteeni oli syynsä, jotka myös jäivät sanomatta. Kyllähän kaikkeen aina on syynsä ja jos ihmiset eivät luota toisiinsa kylliksi niin ei välttämättä halua tai uskalla aina sanoa kaikkea. Se, miksi ei luota voi tietenkin johtua niin itsestä kuin toisestakin, tai molemmista.
Onhan se toisaalta vaikea tietää tai erottaa aina mikä on kana ja mikä muna. En tiedä oletko sama jolle aluksi vastasin, mutta hänenkin/sinun tilanteessa myös toinen on voinut ensin tuntea tulevansa mitätöidyksi tms. Kyllä se minusta silti on niin että tällaiset "vaikeat" suhteet ja tilanteet jäävät paljon pitemmäksi aikaa kulkemaan mukana kuin sellaiset joissa ristiriidat ja epäselvyydet saadaan selvitettyä.
se tavallaan romanttinenkin ajatus ajatella olevansa
sellainen lonesome cowboy joka ratsastaa auringonlaskuun ja jättää savuavat kylät taakseen, mutta ihmiset todellisuudessa kai harvemmin jos koskaan ovat sellaisia. Kaikki me sydämissämme kannamme tekojamme ja sanojamme, myös niitä sanomattomaksi jääneitä, tai niitä ehkä eniten.
se ensimmäinen jolle vastasit.
Kerran on kyllä sattunut omalle kohdalle (pakko myöntää) lähteminen lähes ilman sanoja.Toinen olisi halunnut keskustella,mutta ei siinä kyllä jäänyt mitään arvailujen varaan.
En nähnyt mitään järkeä vatvoa selvää asiaa,joten en sanonut paljoa mitään.
Ei kyllä jäänyt mitään cowboy fiilistä,mutta sen verran on elämä kovettanut,etten uniani menettänyt/menetä.
ihmiset on erilaisia. Mitä tarkoitit sillä ettei jäänyt arvailujen varaan? Siis että tiesit tämän toisen ajatukset? Että hän ei halunnut sinua? Vai oliko hällä toinen?
On helpottavaa tietää kuitenkin, ettet sinä ole se kenestä minä kirjoitin. Kirjoitustyylisi on vieras. Minä myös tiedän että häntä asiamme jäi vaivaamaan pitkiksi ajoiksi. En sitä olisi toivonut, mutta aina ei asiat mene niinkuin toivoo.
En tiennyt mitä hän ajatteli,mutta ihmisen käyttäytyminen kertoo paljon..esim.onko
kiinnostunut vai ei.
Ei viitsinyt sanoa,vaan näytti sen käyttäytymisellään.(siitä voi vetää johtopäätöksensä)
"On helpottavaa tietää kuitenkin, ettet sinä ole se kenestä minä kirjoitin. Kirjoitustyylisi on vieras."
Seuraappas joskus ihmistä jonka tunnet,kuinka hän puhuu ventovieraalle,joko kasvokkain tai puhelimessa.
Kaikki puhuvat/kirjoittavat erilailla tutuille,kuin tuntemattomille.Ainakin perusihminen on sen verran varautunut.
Ei sillä,että olisin tuo kenestä kirjoitit.
jut samoin,sä olit ennen niin ihana kun juteltiin,nykyään susta on tullut ilkeä mua kohtaan ja oot tehnyt takana päin asiota mutta annan ne anteeksi tai yritän koska pidän susta ja uskon että sus on jossakin syvällä se sama ihminen mikä olit ennen.mustakin tuli ilkeä koska hylkäsit mut ja kyllä mullakin se puoli löytyy se hyväpuoli mutta e voi viedä aikaa vähän.tai jos pystyisin sopimaan sun kanssa jotenkin koska ei me voida kokoikää tuittuilla toisille,eli mussa on se hyväpuoli vielä jäljellä ja oon ittekin ajatellut että mitä mä hommaan kun ilkeilen sulle.eilen yöllä ajattelin että mihinkä on hävinnyt se mikä sä olit,ihananainen mut sitte tajusin että mäkin oon samanlainen katkera
keskusteluja.
En ole kylmä ja itsekäs ihminen, en ole koskaan ollutkaan, eikä minusta sellaista saa tekemälläkään, vaikka ehkä sellaisen kuvan olet nyt saanutkin minusta. Huomasin sen kyllä viesteistäsi, jotka viilenivät selvästi.
Loukkaannun vain helposti, kuten näköjään sinäkin. Asia, jota en voi sietää, on se että tunteillani leikitään ja sellainen tunne minulla oli silloin, kun sen yhden viestin kirjoitin. Minä en koskaan "jättäisi" ihmistä sanomatta sanaakaan.
Tällä kaikella ei kuitenkaan ole enää merkitystä, mutta haluan sinun tietävän että tahallani en koskaan sinua loukannut. En vain osannut käsitellä kaikkia niitä tunteita, mitä minussa herätit.
Anteeksi.
Voitko kertoa tarkemmin, missä ja milloin asiat tapahtuivat? Siis, silloin kun kaikki oli hyvin...
ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että tarkoitukseni ei ollut koskaan loukata ketään, ketään niin ainutlaatuista ihmistä, joka tuntui minulle niin oikealta.
Loukkasinko häntä niin paljon, sillä yhdellä viestillä ja viestiin vastaamatta jättämisellä. Kokiko hän silloin niin, että "jätin" hänet sanomatta sanaakaan. Ja se muutti hänen käsityksensä minusta.
Minun ajatuksissani ja sydämessäni hän kuitenkin on ja pysyy, vaikka omakseni en häntä saanutkaan.
koska rakastan sinua