"Ei voi olla oikein, että politiikkaan uskaltautuvat vain kaikkein kovapintaisimmat." Noin lausui aikoinaan presidentti Mauno Koivisto. Pääministeri Matti Vanhasta ei voisi kuvitella uhkailemassa ketään vessajonossa. Onko hän siis liian pehmeä maan vaikutusvaltaisimman viran hoitoon? Pitäisikö pääministerin olla poliittisissa vastustajissa pelkoa herättävä vihaisesti mulkoileva sonni? Siinä pari kysymystä, jotka ovat tulleet mieleen viime aikojen Vanhas-vastaista vyörytystä ihmetellessä.
Helsingin Sanomat löi entiset ennätyksensä parin päivän takaisella kepu- ja Vanhas-kaunaa tihkuvalla pläjäyksellään. Keskustan sitkeästi säilyvä korkea kannatus on hyvin harmillinen asia joillekin lehden linjasta määrääville - toimiin on siis ryhdyttävä. Mitä nämä toimet voisivat olla? Pitäisiköhän kirjoittaa sympaattisia juttuja esim. Timo Soinista? "...Heh-heh, perussuomalaisten nouseva kannatus on pois kepun laarista - joo, heti väsäämään sankartarinoita mielenkiintoisesta katolisesta "renesanssiruhtinas" Soinista... joo, ja kirjoitetaan kuinka Vanhanen on pehmeä eikä pärjää Euroopan neuvottelupöydissä ja kehutaan kuinka hyvin Lipponen niissä pärjäsi...hei nyt mä hokasin, kirjoitetaan, että..." Jotenkin noin voisi kuvitella ajatuksen kulkeneen Sanomatalossa...
Jotenkin tuntuu siltä, että härskit hyökkäykset Vanhasta kohtaan kääntyvät jälleen itseään vastaan. Ollaan jälleen menty sen rajan yli jonka toisella puolella herää sivustakatsojan myötätunto kiusattua kohtaan ja suuttumus kiusaajaa kohtaan. Vanhanen on hieno ja hillitty herrasmies jolla on kylmänviileä äly ja maltti aina läsnä. Hän on positiivista mielikuvaa levittävä käyntikortti maallemme. Kansa vaistoaa, että Vanhasen johdolla maamme tulevaisuus on turvallisissa käsissä.
Emme tarvitse pääministeriksi itsehillintänsä kanssa aina vaikeuksissa olevaa härkätyyppiä. Hän saattaa suutuspäissään tai kovis-uhossaan tehdä vaikka kuinka suuren vahingon. Kuka maksaa laskun kun sellaisen tyypin harkintakyky pettää?
Helsingin Sanomat löi entiset ennätyksensä parin päivän takaisella kepu- ja Vanhas-kaunaa tihkuvalla pläjäyksellään. Keskustan sitkeästi säilyvä korkea kannatus on hyvin harmillinen asia joillekin lehden linjasta määrääville - toimiin on siis ryhdyttävä. Mitä nämä toimet voisivat olla? Pitäisiköhän kirjoittaa sympaattisia juttuja esim. Timo Soinista? "...Heh-heh, perussuomalaisten nouseva kannatus on pois kepun laarista - joo, heti väsäämään sankartarinoita mielenkiintoisesta katolisesta "renesanssiruhtinas" Soinista... joo, ja kirjoitetaan kuinka Vanhanen on pehmeä eikä pärjää Euroopan neuvottelupöydissä ja kehutaan kuinka hyvin Lipponen niissä pärjäsi...hei nyt mä hokasin, kirjoitetaan, että..." Jotenkin noin voisi kuvitella ajatuksen kulkeneen Sanomatalossa...
Jotenkin tuntuu siltä, että härskit hyökkäykset Vanhasta kohtaan kääntyvät jälleen itseään vastaan. Ollaan jälleen menty sen rajan yli jonka toisella puolella herää sivustakatsojan myötätunto kiusattua kohtaan ja suuttumus kiusaajaa kohtaan. Vanhanen on hieno ja hillitty herrasmies jolla on kylmänviileä äly ja maltti aina läsnä. Hän on positiivista mielikuvaa levittävä käyntikortti maallemme. Kansa vaistoaa, että Vanhasen johdolla maamme tulevaisuus on turvallisissa käsissä.
Emme tarvitse pääministeriksi itsehillintänsä kanssa aina vaikeuksissa olevaa härkätyyppiä. Hän saattaa suutuspäissään tai kovis-uhossaan tehdä vaikka kuinka suuren vahingon. Kuka maksaa laskun kun sellaisen tyypin harkintakyky pettää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mannertenvälinen nahjus Zero-Matti Vanhanen on näyttänyt sekä ensimmäisellä että varsinkin toisella pääministerikaudellaan ettei hänestä ole johtajaksi.
Toisella kaudella häneltä on kadonnut se vähäinen motivaatiokin, joka ehkä ekalla kaudella vielä oli olemassa.
Ei siis ihme, että KEPUn sisälläkin jo mietitään vakavasti puoluejohtajan ja pääministerin vaihtoa.
Kukahan puoluejohtajista olisi sopivampi? Vanhasen johdolla Keskusta on pysytellyt suositummuuslistojen kärjessä. Voiko puoluejohtajalta enempää vaatia? Täytyy muistaa että elämme demokratiassa. Kovempaan kannatukseen vaadittaisiin "putinilaista" demokratiaa.
Kekkosen aikana pääministeriksi pääsi kuka Kekkoselle kelpasi, surullisimpana esimerkkinä Miettunen katastrofihallituksineen 1976-1977. Putinissa ja Kekkosessa on paljon samaa.
Ylivoimainen verrattuna Vladimir.. siis Väyryseen, Ahoon ja Jäätteebmäkeen. Sanoutuihan Vanhanen ensitöikseen julkisesti irti ns. tahtopolitiikasta ja alkoi korostaa yhteistyötä SDP:n kanssa. Vanhanen on ensimmäinen yhteistyökykyinen pj. Kepulla sitten Virolaisen päivien.
Kekkonen oli länsimaisen demokratian kannattaja. Hän jopa kerran lausui että vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, Suomi haluaa säilyttää pohjoismaisen demokratiansa.
Montako vitsikirjaa on kirjoitettu Putinista? Tuskinpa yhtään - ainakaan Venäjällä, koska henkikulta on useimmille venäläisillekin kallis. Kekkosesta keksittiin ja ja julkisesti esitettiin hänen vallassaoloaikanaan lukemattomia varsin härskejä vitsejä. Hänen suhtautui niihin kuten myös poliittisiin vastustajiinsa tyynesti. Eräässä dokumenttipätkässä on säilynyt hänen suhtautumistaan kuvaava tokaisu:
"Yrittäköötpä mitä vaan mutta tiineeksi eivät ainakaan saa".
Nykyisenlainen pääministeri, jonka suurin huoli näyttää olevan ettei vain jakaus mene pilalle kun maan etuja pitäisi ajaa. Näin on Eu-asioissa varsinkin, Suomi on ihan lattiarättinä nyt kuten mm. 141- ja sokerijuurikasasioiden kanssa olemme saaneet havaita. Lipposen aikana Suomen edut hoidettiin ja Suomi oli Eu:ssa muukin kuin piipittävä mallioppilas muiden mielestä.
tyhmästä kirjoituksesta.
HS on aika terävä tekemään huomioita puoluepampuista. Lehtihän aikanaan pudotti Pertti Salolaisen jalustaltaan. Nyt Näyttäisi Vanhanen olevan maalitauluna, kun mies on pääministerinä aika heikko johtaja.
tämänpäivän hesarissa kukaan punikkitoimittaja kunnostautunut Vanhasen haukkumisessa, nykyisin näyttää olevan olevan jokapäiväistä työtä.