Raskausviikkoja 9 2 ja sain tänään ultrassa tietää, että sikiö vastasi viikkoja 6 1, eikä mitään elonmerkkejä. Huomenna lähetteellä sairaalaan. Oon aina ollut aborttia vastaan enkä millään haluaisi mennä ottamaan niitä lääkkeitä. En tiedä onko se edes abortti, kun mitään elämää ei enää ole. Lapsi olisi ollut haluttu ja mä rakastin sitä jo! Nyt vain haluaisin unohtaa koko asian, mutta ku pitää saada se ensin tulemaan pois...
Meiltä on matkaa 50km sairaalaan niin ajattelin, että voinkohan ajaa sieltä itse pois? Ku nyt kuulemma saa jonku lääkkeen ja sit parin päivän päästä lisää? Tuleeko niistä kuinka nopeesti kipeeksi? Ja miten kipeeksi? Pelottaa...
Meiltä on matkaa 50km sairaalaan niin ajattelin, että voinkohan ajaa sieltä itse pois? Ku nyt kuulemma saa jonku lääkkeen ja sit parin päivän päästä lisää? Tuleeko niistä kuinka nopeesti kipeeksi? Ja miten kipeeksi? Pelottaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuollut sikiö kyllä poistuu ilman lääkkeitäkin aikanaan, viimeistään viikolla 15.
Luultavasti olet saanut lähetteen sairaalaan, että keskenmenoa voitaisiin tarkkailla, ja voisit saada kipulääkkeitä, ja siksi, että sinulle voitaisiin tehdä kaavinta tarvittaessa.
Älä pelkää! Minulla on ollut viisi keskenmenoa ja silti olen hengissä ja hyvissä voimissa. Ennen ultraäänilaitteita keskenmeno saattoi alkaa aivan yllättäen niin pahoilla kivuilla, että synnytyskivut jäävät siinä toiseksi. Sitten tuli verenvuoto, joka saattoi olla hyvin runsasta, ja mentiin sairaalaan, usein ambulanssilla. Sairaalassa tehtiin kaavinta rutiininomaisesti.
Sairaalasta ei keskenmenopotilasta päästetä yksin kotiin, ainakaan jos on tehty kaavinta, vaan tarvitaan aikuinen noutaja, eikä lääkityksen takia saa missään tapauksessa itse ajaa. Näin minulle ainakin sanottiin. Minun keskenmenoni sattuivat 80- ja 90-luvuilla.
valitettavasti sikiösi on menehtynyt, osanottoni siitä.
Oman itsesi takia, mene sinne sairaalaan. Voit saada esim. vakavan tulehduksen jos ns. raskausmateriaalia ei poisteta. Ei missään tapauksessa kannata odotella menehtynyt sikiö kohdussa!!!!!Sanoo joku palstalla sitten mitä tahansa. Oletan että ed.vastaaja ei ole ammattilainen. Itse olen.
Et ole menossa tekemään aborttia, sikiöhän ei ole enää elossa.
Voit ajaa ensim.lääkesatsin jälkeen itse pois.
Jaksamisia sinulle ja toivon mukaan saat pikaisessa tulevaisuudessa sen kaipaamasi pienokaisen.
Kiitos vastauksista!
Teen tässä lähtöä sairaalaan. Joo toki tiesin, että mentävähän sinne on kun näin on kerran käynyt, mutta pelottaa niin jos tuun oikein kipeeksi. Sisko lähtee kaveriksi ja hoitaa samalla mun esikoistani. Oletan, että ekalla käynnillä ei mee kauan...
On mulla onneksi toi poika vuosi ja 4kk, niin ei sillä lailla tunnu pahalta ku on jo yksi lapsi kuitenki. Mutta pettyyhän sitä ku oli jo ehtiny ajatella, että ens kesänä saa vauvan.
Tää oli nyt vähän väärä osasto, mutta ei kai se mitään...
Termi jäi mieleen, koska meille kävin samoin toisessa raskaudessa. Sikiön todettiin ultrassa kehittyneen noin 10 viikkoiseksi, asia alkoi epäilyttää, kun sydänäänet ei kuuluneetkaan viikoilla 11 (ei ne välttämättä vielä kuulu) ja selvisi lopullisesti, kun ei ääniä kuultu neuvolassa myöskään viikoilla 12-13. Kaavinta tehtiin seuraavana päivänä, koska olin sattunut syömään, jälkikäteen ajatellen ihan hyvä, koska sain hyvästellä masuasukin yöllä.
Sulla on siinä mielessä helppo tilanne, ettet itse olisi mitenkään asiaan voinut vaikuttaa. Sure rauhassa ja puhu asiasta - ainakin minulla se auttoi. Yllättäen tutuista löytyi kohtalotovereita. Osansa oli kyllä myös parin kuukauden päästä alkaneella uudella raskaudella, jonka tuloksena oli vieläpä kaksoset. Keskenmeno ei välttämättä koskaan toistu.
Itse miellän abortin naisen pyynnöstä tehtäväksi raskauden keskeytykseksi. Tämä saattaa nyt olla edessä omalla kohdalla - yllätysraskaus on menossa kahdeksannella viikolla. Mies ei halua (eikä jaksa) enempää lapsia enkä aio isäksi pakottaa. Kieltämättä kuudes lapsi toisi itsellekin melkoisia sosiaalisia paineita. Aborttilähete haettiin pari viikkoa sitten ja eilisillan takarajana päätettiin sitten, että tilaan ajan sairaalasta (vaihtoehtona töihin ilmoittaminen hoitovapaan päättämisestä). Yö ja aamu meni itkiessä ja nyt aamulla päätettiin taas ottaa aikalisä. Pelkona on se, miten itse selviän abortista - kuinka pitkään suru kestää ja kuinka paljon kadun. Aborttihan on itse aiheutettu, toisin kuin keskenmeno eli syyllisyydentunteita on varmaan luvassa. Eikä abortista tutuille puhuta, joten kohtalotovereita ei löydy, vaikka niitä olisikin eli siinäkin mielessä asian käsittely on ihan erilaista kuin keskenmenossa.
Sinulla on jo monta lasta ja työtä varmasti riittää. Silti kehottaisin vielä miettimään aborttipäätöstä, koska tehdyn abortin aiheuttama syyllisyys voi olla- ja usein onkin- paljon raskaampi asia, kuin vielä yhden lapsen vastaanottaminen. Itse seurasin tuossa jokunen aika sitten tilannetta, jossa useamman lapsen vanhemmat miettivät vahinkoraskauden keskeyttämistä myöskin ajatuksessa, että enempää lapsia ei jaksaisi ja taloudellinen tilannekin oli huono. Lopulta tuossa tapauksessa päädyttiin pitämään lapsi ja itse vanhempien ja muidenkin, jotka asiasta tietävät, mielestä päätös oli oikea! Abortin suunnittelemisestakaan ei saa enää noille vanhemmille puhua ja pelkästään sekin aiheuttaa heille suurta häpeää ja syyllisyyttä (itse kuitenkin joskus puhuvat oma-aloitteisesti asiasta).
Miettikää nyt vielä, olisiko kuitenkin parempi pitää lapsi ja pistää vaikka sitten piuhat poikki, ettei enää tule vastaavaa tilannetta. Syyllisyys on raskaimpia kannettavia tunteita ja lapsen pitämisestä sitä ei voi ainakaan tulla :), vaikka muuten kuudennen syntyminen voikin vaatia voimia. Huomaa myös, että ne toiset lapsenne kasvavat koko ajan ja elämä heidän kanssaan helpottuu. Vanhimmista olisi jo varmaan apuakin pienen hoitamisessa.
Päätös on kuitenkin omanne, mutta kannattaa miettiä tarkkaan- todella tarkkaan.
tee aborttia! Kyllä te vielä yhden lapsen jaksatte. Suostuttele aviomiestäsi! Teetä synnytyksen jälkeen sterilisaatio.
Abortilla tarkoitetaan lääketieteellisessä kielessä sekä keskenmenoa eli spontaania aborttia ja sikiön surmaamista ja lähdetystä. Kansankielessä abortti tarkoittaa vain jälkimmäistä. Käytämme tällä palstalla abortti-sanaa sen kansankielisessä merkityksessä.
Sitä ihmettelen, miksi abortista ei voisi puhua, jos se on täysin luonnollinen ja hyväksyttävä asia -ja naisen oikeus? Ristiriitaista. Luultavasti abortin teettäjät kuitenkin tietävät sydämessään tekevänsä väärin. Aborttia ei koskaan kannata tehdä toisen esim aviomiehen tai miesystävän painostuksesta, vaan on oltava itse varma, että se on ainoa mahdollinen ratkaisu. Pahimmassa tapauksessa abortista voi seurata psykoottinen masennus. Olen sellaistakin nähnyt.
Syntyvä lapsen adoptioon antaminen on myös yksi vaihtoehto, mutta se tietysti merkitsisi moneksi kuukaudeksi toiselle paikkakunnalle matkustamista ja siellä oleskelua. Kuka hoitaisi perheen muita lapsia sillä aikaa? Raskaus pitäisi silloin salata perheen lapsilta.
Yksi vaihtoehto on avioeron ottaminen ja vauvan pitäminen. Jos aviomies painostaa aborttiin on vaimolla oikeus avioeroon. Tiedän erään tapauksen, jossa vaimo otti eron, kun mies painosti aborttiin. Perheen muut lapset olivat jo aikuisia. Mies ei omien sanojensa mukaan jaksanut enää aloittaa perhe-elämää alusta. Vaimo synnytti sitten lapsen yksin yli viisikymmentä vuotiaana ja opiskeli vielä tämän jälkeen uuden ammatinkin. Elelee nykyisin yksinhuoltajana.
Samoilla linjoilla kuin edelliset! JOS olet jo itkenyt ja murehtinut tulevaa aborttia, ymmärrät itsekin kuinka raskas päätäö se teille lienee. Miettikää apujoukkoja (esim. au pair), jos pelkäätte etteivät voimat riitä. On totta, että aborttia pitää työstää jälkeenpäin sisimmässään, siihen ei yleensä apua saa... Lisäksi voi olla niin, että päivä, jolloin vauvan olisi pitänyt syntyä jää "kummittelemaan" samoin kuin "nytsealoittaisikoulun" ajatukset! Voimia!
Toi teidän tilanne on kyllä vaikee, mutta kyllä huomaa, että te jaksatte vielä yhden lapsen. Meille kävi samoin ,ja jaksettu on ja ihan hyvin vielä ..en ikinä antaisi yhtään lastani pois jos nyt kysyttäisi. Ei kai kukaan ! Sitten kun se päätös oli tehty niin onnellinen odotus alkoi. Mutta ensin tuntui pahalta ja olin hajota 5 lasta 8 vuodessa. Mutta ajattelin että jos minun on näin paha olla kun vaan ajattelen aborttia niin mikä on olo sen jälkeen ja miten suhtaudun toisiin lapsiini jne. Päätös on vaikea ja raskas oli se mikä vaan ja itse omat rajansa tietää ei muut , mutta jos sinä jaksat itse niin mieskin saisi kyllä jaksaa , sillä sinun on kroppa ja hormoonit ja syyllisyys ja syyllistäminen joskus myöhemmin, kun mietit asiaa. Jaksamisia teille olipa päätös sitten mikä vaan.. se on teidän oma.
Perjantaina kävin ottamassa sairaalassa yhden pillerin ja sunnuntaina olin osastolla klo 8-17 välisen ajan. Lääkkeillä siis hoidettiin tämä homma ja onneksi kaikki tuli pois eikä tarvitse mennä kaavintaan. Pelkäsin siis kovasti, että tulen niin kipeöksi niistä lääkkeistä, että joudun itkeä ja valittaa ja oksentaa, mutta en tuntenut juuri mitään. Tuntu, että jotain tapahtuu, mutta ei sitä kivuksi voi sanoa. Vuotoa oli aluksi aika paljon ja vajaan 6 tunnin päästä ekoista lääkkeistä tunsin, kun joku isompi möltti tuli pönttöön. Mutta sen jälkeen ei tuntunut miltään ja vuotokin väheni huomattavasti. Söin Panacodeja 4 sairaalassa ja yhden vielä nukkumaan mennessä kotona kaiken varalta. Tänään en oo ollu yhtään kipeä ja vuotoakin on tosi vähän. Vähemmän ku normaalisti kuukautisista.
Raskaus oli siis toivottu, enkä missään nimessä olisi tehnyt aborttia. Mutta siitä olen onnellinen, että koska tämä lääkkeellinen tyhjennys kuitenkin piti käydä läpi, niin se ei ollut tämän kamalampaa! Se, että menetti lapsen on mielestäni jo ihan tarpeeksi kova paikka.
En silti ymmärrä miten joku voi tehdä sen elävälle sikiölle. Mulle ainakin jo se alkio on ihan oikea vauva, enkä koskaan voisi tehdä sille mitään pahaa niin kuin en jo syntyneellekkään lapselle. Voimia kaikille jotka joutuvat näitä asioita miettimään!
Minäkään en jaksa käsittää, miten joku voi tehdä tuon elävälle sikiölle, paitsi jos täytyy valita oma henki/terveys tai lapsen elämä. Tietysti äidin henkeä uhkaavissa tilanteissa myöskin vauva kuolisi, mutta uskon, että niille, jotka käsittävät, mikä alkio/sikiö todella on, abortin tekeminen on emk. tilanteessakin vaikeaa. Minusta on käsittämätöntä, miten vähän arvoa esim. nimimerkit satua, Dara ja Tristar antavat alkiolle/sikiölle, etenkin Tristar, jonka äitinä pitäisi käsittää asia jo paremmin.
Sinulla ei ollut valinnan mahdollisuutta, etkä olisi voinut vaikuttaa asiaan mitenkään, joten syyllisyyttä sinulle ei voi jäädä, mutta suru sinunkin on surtava pois. Toivottavasti tulet pian uudelleen raskaaksi ja kaikki menee silloin hyvin!
Mihin ratkaisuun päädyitte?
Voimia sinulle ja miehellesi, mihin ratkaisuun päädyttekin!