haluan kertoa teille oman tarinani.
Olen nyt 16-vuotias. kohta 17.jes! opiskelen tarjoilijaksi 100km. päästä perheestä johon minut sijoitettiin kun olin pieni. minun syömishäiriöni alkoi yäasteella. en käynyt missään, olin väsynyt, ja siksi kaikkein paras vaihtoehto oli vain maata sängyssä ja syödä.
En ole koskaan ollut hyvissä väleissä sijaisvanhempiini koska en siedä mitään auktoriteetteja elämääni enkä osaa luottaa kuin harvoihin aikuisiin. Ja silloinkin kyseessä on henkilöt jolla on vaitiolovelvollisuus.
nuorempi siskoni hakkasi minua joka ikinen päivä ja pelkäin monet kerrat joutuvani sairaalaan. olin väsynyt puolustamaan itseäni koska kukaan ei välittänyt siitä ja kaikki olivat sitä mieltä ettei siskoni käytökseen voi enää vaikuttaa. Jaksoin sitä monta vuotta kunnes sitten ysillä olessani olin niin huonossa kunnossa etten enää jaksanut ja sisko muutti toiseen paikkaan. Sinä aikana olin saanut kuulla olevani ruma, läski ja tyhmä, mutta ei se loppunut vaikka hän lähtikin. Vanhempani rupesivt huomauttelemaan painostani ja söin vain enemmän. Pahaolo kasvoi enkä osannut hallita sitä mitenkään. Välillä oksensin ja välillä halusin sen pahanolon jatkuvan pitemään.
Halusin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan kauas. Asiat alkoivat mennä paremmin mutta asuin ja asun edelleen asuntolassa missä kaikki muut ovat laihoja ja nättejä. en osannut lopettaa syömistä ja aloin syyttää itseäni pikkusiskoni kohtalosta. Hän muutti kauas.monen sadan kilometrin päähän nuorisolaitokseen. Syytin itseäni päivittäin ja itkin sen takia monet kerrat. Olin epäonnistunut isosiskonakin. Sitten kesälomalla siskoni otti lääkeiden yliannostuksen ja oli kuolla siihen. Lääkäreiden mukaan hänen olisi pitänyt kuolla sihen määrään nopeasti. Hän joutui sairaalaan ja meni myöhemmin takaisin samaan laitokseen. syytin itseäni siitä itsemurhayrityksestä enkä antanut sitä anteeksi. minulla meni karkkeihin rahaa viikossa monta kymppiä ja söin suklaalevynkin 10minuutissa
Kunnes sitten kaikki muuttui nopeasti. Monen vuoden ahmiminen,masennus ja oksentelu loppui yhdesä illassa. olin sellaisessa tilaisuudessa jossa puhuttiin Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Tämä puhuja tuli minun luo myöhemmin illalla ja pyysi saada rukoilla puolestani. rukoiltuamme ja juteltuamme vapauduin syyllisyydestä. tajusin että en ollut tehnyt mitään väärää enkä ainakaan tarkoituksella..siskoni tarvitsee minua eikä minusta ole mitää hyötyä jos itsekkin olen huonossa kunnossa. ehkä jumala halusi opettaa minut rakastamaan siskoani ja saada minut tajuamaan kaikkien pikkuasioiden arvon.
Syömishäiriöistä voi parantua. se voi olla vaikeaa. Olin itse monta kertaa yrittänyt ilman tulosta. Mutta uskokaa että paranette. en ole ollut ikinä paremmassa kunnossa kun nyt.
siunausta kaikille ja voimia!!!!:)
Olen nyt 16-vuotias. kohta 17.jes! opiskelen tarjoilijaksi 100km. päästä perheestä johon minut sijoitettiin kun olin pieni. minun syömishäiriöni alkoi yäasteella. en käynyt missään, olin väsynyt, ja siksi kaikkein paras vaihtoehto oli vain maata sängyssä ja syödä.
En ole koskaan ollut hyvissä väleissä sijaisvanhempiini koska en siedä mitään auktoriteetteja elämääni enkä osaa luottaa kuin harvoihin aikuisiin. Ja silloinkin kyseessä on henkilöt jolla on vaitiolovelvollisuus.
nuorempi siskoni hakkasi minua joka ikinen päivä ja pelkäin monet kerrat joutuvani sairaalaan. olin väsynyt puolustamaan itseäni koska kukaan ei välittänyt siitä ja kaikki olivat sitä mieltä ettei siskoni käytökseen voi enää vaikuttaa. Jaksoin sitä monta vuotta kunnes sitten ysillä olessani olin niin huonossa kunnossa etten enää jaksanut ja sisko muutti toiseen paikkaan. Sinä aikana olin saanut kuulla olevani ruma, läski ja tyhmä, mutta ei se loppunut vaikka hän lähtikin. Vanhempani rupesivt huomauttelemaan painostani ja söin vain enemmän. Pahaolo kasvoi enkä osannut hallita sitä mitenkään. Välillä oksensin ja välillä halusin sen pahanolon jatkuvan pitemään.
Halusin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan kauas. Asiat alkoivat mennä paremmin mutta asuin ja asun edelleen asuntolassa missä kaikki muut ovat laihoja ja nättejä. en osannut lopettaa syömistä ja aloin syyttää itseäni pikkusiskoni kohtalosta. Hän muutti kauas.monen sadan kilometrin päähän nuorisolaitokseen. Syytin itseäni päivittäin ja itkin sen takia monet kerrat. Olin epäonnistunut isosiskonakin. Sitten kesälomalla siskoni otti lääkeiden yliannostuksen ja oli kuolla siihen. Lääkäreiden mukaan hänen olisi pitänyt kuolla sihen määrään nopeasti. Hän joutui sairaalaan ja meni myöhemmin takaisin samaan laitokseen. syytin itseäni siitä itsemurhayrityksestä enkä antanut sitä anteeksi. minulla meni karkkeihin rahaa viikossa monta kymppiä ja söin suklaalevynkin 10minuutissa
Kunnes sitten kaikki muuttui nopeasti. Monen vuoden ahmiminen,masennus ja oksentelu loppui yhdesä illassa. olin sellaisessa tilaisuudessa jossa puhuttiin Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Tämä puhuja tuli minun luo myöhemmin illalla ja pyysi saada rukoilla puolestani. rukoiltuamme ja juteltuamme vapauduin syyllisyydestä. tajusin että en ollut tehnyt mitään väärää enkä ainakaan tarkoituksella..siskoni tarvitsee minua eikä minusta ole mitää hyötyä jos itsekkin olen huonossa kunnossa. ehkä jumala halusi opettaa minut rakastamaan siskoani ja saada minut tajuamaan kaikkien pikkuasioiden arvon.
Syömishäiriöistä voi parantua. se voi olla vaikeaa. Olin itse monta kertaa yrittänyt ilman tulosta. Mutta uskokaa että paranette. en ole ollut ikinä paremmassa kunnossa kun nyt.
siunausta kaikille ja voimia!!!!:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet esimerkillisen vahva nuori nainen! Kaikkea hyvää sinulle! :)
Niin voihan syömishäiriöstä parantua. Muttei koskaan täysillä.
Ystävämme Ahdistus - aina luonamme.
Moikka.
Olet täysin oikeassa. Ei sitä koskaan unohda eikä ehkä ikinä opi suhtautumaan ruokaan normaalisti. Pikkuhiljaa hyvä tulee. ei pidä vaatia liikaa itseltään koska siinä tapauksessa epäonnistuu varmasti. Usein tavoittelemme jotain mahdotonta ja se saa aikaan kierteen joka täytyy vaan osata katkaista. Monesti minullakin on mielessä käynyt että nyt pitää mennä oksentamaan koska on niin huono päivä ja kaikki menee päin helvettiä ja olen joskus niin tehnytkin mutta myöhemmin olen sitten tajunnut että taas tuli tehtyä tyhmästi..mutta virheitä sattuu ja niistä pitää oppia.. En ikinä enää päästä itseäni siihen kuntoon millanen olin vielä vuosi sitten.
Heippa!
Hyvä että tarmoa löytyy. Pitääkin aina edes yrittää vaikka ei välttämättä onnistuisikaan. C:
Jaksamista sinulle ja pysy terveenä!
Niin. Unohdin sanoa että ehkä haluaisit pitää yhteyttä jatkossakin vaikka mesen välityksellä tai jotakin?
Osoitteeni on [email protected]
jos haluat pitää yhteyttä.