Auttakaa!
Mä olen yrittänyt parantua bulimiasta jo puoli vuotta. Ylämäki alamäki meiningillä. Olin alipainoinen ja nyt paino on siittä noussut n. 5kg. Ok. Nyt vois tähän jäädä koska olen tajunnut että näytän liian laihalta ja painoa saa tulla. En vain kestä katsoa vaakaa.
Miten saitte normalisoitua päivän syömiset?
Mitä syötte?
Mä oon taistellut ja vaikka mitä syömisten kanssa.Menee melkein aina ahmimiseks loppujen lopuks kun tulee tunne et on syönyt liikaa ja et läskiks tulee. No tätä ahmimisvauhtia paino nousee 10kg 2 vk tyyliin. Toivottavasti EI!
Nyt tuli vedettyä hirvee määrä toffeeta ja liitulakuja plus suklaakarkkeja. Ja arvatkaa sainko lakut ulos...en. kurkkukipeänä. Niiden lisäks vedin 8 paahtoleipää ja 2 vanukasta. Ja ennen niitä hedelmiä, ruisleipää jugurttia (nuo oli yritys olla ahmimatta) pieleen meni... =(
Miten paraneminen lähtee? Mistä aloittaa? Jos nyt ei oteta henkistä puolta mukaan. Auttakaa!
Mulla ei ole täydenolon tunnetta varmaan enää ollenkaan. Ja nälän tunteenkin sekoitan johonkin tai sit sitäkään ei ole.
Menkkoja mulla ei ole ollut aikoihin, vaikka en ole enää alipainoinen=(
Vatsa on ihan sökö. Varmaan hampaatkin..
Joka päivä melkein oksennan. Jotenkin vaan se on hankalaa kun tuntuu että refleksikin häiriintynyt.
Saatteko te muut lakuja ulos tai muita nameja?
Mä olen yrittänyt parantua bulimiasta jo puoli vuotta. Ylämäki alamäki meiningillä. Olin alipainoinen ja nyt paino on siittä noussut n. 5kg. Ok. Nyt vois tähän jäädä koska olen tajunnut että näytän liian laihalta ja painoa saa tulla. En vain kestä katsoa vaakaa.
Miten saitte normalisoitua päivän syömiset?
Mitä syötte?
Mä oon taistellut ja vaikka mitä syömisten kanssa.Menee melkein aina ahmimiseks loppujen lopuks kun tulee tunne et on syönyt liikaa ja et läskiks tulee. No tätä ahmimisvauhtia paino nousee 10kg 2 vk tyyliin. Toivottavasti EI!
Nyt tuli vedettyä hirvee määrä toffeeta ja liitulakuja plus suklaakarkkeja. Ja arvatkaa sainko lakut ulos...en. kurkkukipeänä. Niiden lisäks vedin 8 paahtoleipää ja 2 vanukasta. Ja ennen niitä hedelmiä, ruisleipää jugurttia (nuo oli yritys olla ahmimatta) pieleen meni... =(
Miten paraneminen lähtee? Mistä aloittaa? Jos nyt ei oteta henkistä puolta mukaan. Auttakaa!
Mulla ei ole täydenolon tunnetta varmaan enää ollenkaan. Ja nälän tunteenkin sekoitan johonkin tai sit sitäkään ei ole.
Menkkoja mulla ei ole ollut aikoihin, vaikka en ole enää alipainoinen=(
Vatsa on ihan sökö. Varmaan hampaatkin..
Joka päivä melkein oksennan. Jotenkin vaan se on hankalaa kun tuntuu että refleksikin häiriintynyt.
Saatteko te muut lakuja ulos tai muita nameja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Miten paraneminen lähtee? Mistä aloittaa? Jos nyt ei oteta henkistä puolta mukaan. Auttakaa"
Taitaa olla niin, että se paraneminen on aika vaikeaa jos se muutos ei tapahdu nimenomaan siellä henkisellä puolella. Omalla kohdallani se ainakin oli korvien välistä kiinni. Kun sen saa vähänkin paremmalle mallille, niin kaikki muukin on helpompaa.
"Miten paraneminen lähtee? Mistä aloittaa? Jos nyt ei oteta henkistä puolta mukaan. Auttakaa"
Taitaa olla niin, että se paraneminen on aika vaikeaa jos se muutos ei tapahdu nimenomaan siellä henkisellä puolella. Omalla kohdallani se ainakin oli korvien välistä kiinni. Kun sen saa vähänkin paremmalle mallille, niin kaikki muukin on helpompaa.
Kuulostan otsikossa siltä etten tiedä mistä puhun, kun sanon noin. Etten tajua ettei se ole niin yksinkertaista. Ei se toki siltä tunnukaan. Mutta se on.
Olen kärsinyt bulimiasta ja ahmimishäiriöstä kahdeksan vuotta. Ollut hyviä kausia ja pahoja. Kausia kun vain syön, kausia kun vain vedän viinaa ja laihdun 25 kiloa alle vuodessa... kausia kun oksennan joka päivä.
Mikään muu ei syömishäiriöön lopulta auta kuin se, että tekee vain päätöksen että ei oksenna - eikä oksenna vaikka mikä tulisi. Sitkeästi. Ajattelee että se on ainoa tie paranemiseen. Että oksentaminen ei ole vaihtoehto! Että lakkaa ajattelemasta laihduttamista. Että päästää ikään kuin irti. Se on hirveän pelottavaa, ja kun yritykseen alkaa, tulee ensin monta epäonnistumista. Ajan kanssa kuitenkin onnistut.
Onnistuin itse vasta tänä kesänä. Totta puhuakseni, näin monen vuoden jälkeen, en edes uskonut paranevani. Irtauduin kuitenkin viimein siitä kierteestä, kuin itsestään, ehkä siksi että olin tehnyt niin paljon työtä itseni kanssa, ja tiesin oikeasti haluavani pois pimeästä. Ei sieltä välttämättä halua pois, ja jos asia on niin, se on hyvä myöntää itselleen.
Ja vaikka paino ehkä ensin nousi kilon tai puolitoista, on ulkonäköni vain parantunut, kun kasvot ja silmänympärykset lakkasivat olemasta turvoksissa, ja nestekierto normalisoitui. Lisäksi ulkonäöllä on nykyään paljon vähemmän merkitystä onnellisuuteni kannalta kuin aiemmin. Ruoka on vain ruokaa, ja herkkuja voin napsia maltillisesti, niin kuin muutkin. Ei niitä tee edes mieli yleensä. Tämä on taivas, ja toivon että muutkin syömishäiriöiset tämän vielä löytävät. Normaali suhde ruokaan ja itseen.