Mario Bavan vankkaa kulttisuosiota nauttivassa, vasta parikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen ensi-illan saaneessa rikosdraamassa neljän rikollisen ryhmä kaappaa arvolähetyksen keskellä hiostavan kuumaa kesäpäivää.
Muutamaa raatoa myöhemmin joukko on kutistunut kolmeen konnaan ja kolmeen panttivankiin - parkkitalosta kidnapattuun naiseen ja mieheen sekä hänen sairaaseen lapseensa joka matkaa koko elokuvan tajuttomana - mikä on hyvä asia sillä Italialaiskersat eivät osaa näytellä - ainakaan 70-luvulla.
Lähes koko elokuva vietetään auton sisällä, joka asettaa elokuvalle aikamoisen haasteen, mutta joka toisaalta väkisinkin pakottaa katsojan tutustumaan henkilöhahmoihin, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän kohtalonsa vankeja, sillä jo alussa käy selväksi, ettei matka pääty hyvin.
Näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti.
Roistokolmikon aivot ja pomo on kylmän laskelmoiva ammattilainen, kahden muun ollessa enemmän eläimellisiä, hetkessä ja hektisyydessä eläviä inhokkeja, joita kohtaan rupeaa elokuvan kuluessa väkisinkin inhon sijasta tuntea sääliä.
Läpi elokuvan kuulemme samaa junnaavaa, mutta hiton tarttuvaa ja elokuvan sidosaineena toimivaa tunnusmelodiaa.
Vähin elein luotu karu, rankka ja brutaali henkiinjäämiselokuva, jonka lopetus kruunaa kokonaisuuden nihilistisyydellään.
****
Muutamaa raatoa myöhemmin joukko on kutistunut kolmeen konnaan ja kolmeen panttivankiin - parkkitalosta kidnapattuun naiseen ja mieheen sekä hänen sairaaseen lapseensa joka matkaa koko elokuvan tajuttomana - mikä on hyvä asia sillä Italialaiskersat eivät osaa näytellä - ainakaan 70-luvulla.
Lähes koko elokuva vietetään auton sisällä, joka asettaa elokuvalle aikamoisen haasteen, mutta joka toisaalta väkisinkin pakottaa katsojan tutustumaan henkilöhahmoihin, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän kohtalonsa vankeja, sillä jo alussa käy selväksi, ettei matka pääty hyvin.
Näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti.
Roistokolmikon aivot ja pomo on kylmän laskelmoiva ammattilainen, kahden muun ollessa enemmän eläimellisiä, hetkessä ja hektisyydessä eläviä inhokkeja, joita kohtaan rupeaa elokuvan kuluessa väkisinkin inhon sijasta tuntea sääliä.
Läpi elokuvan kuulemme samaa junnaavaa, mutta hiton tarttuvaa ja elokuvan sidosaineena toimivaa tunnusmelodiaa.
Vähin elein luotu karu, rankka ja brutaali henkiinjäämiselokuva, jonka lopetus kruunaa kokonaisuuden nihilistisyydellään.
****
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.