Te joilla on herpes, voisitteko kertoa kokemuksia. Haluaisin tietää että meneekö tämä henkinen ahdistus asiasta koskaan ohi? Minulla (olen naispuolinen) todettiin viime kesänä, jonka jälkeen oireillut 2 kertaa, nyt estolääkitys. Sinkku ihmisenä tulee erittäin usein likainen olo ja kysymys, että miksi olin niin tyhmä ja että elämä loppuu tähän. Tuntuu myös siltä että en ole enää normaali vaan tautipesäke johon kukaan tervejärkinen ei halua koskea.. Asia ahdistaa niin että itken asian vuoksi usein. Koska se helpottaa, vai helpottaako kokonaan koskaan?
Te joilla herpes
kertokaa
41018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä huoli, se on niin monella, vaikka vain osa oirehtii.
Itse sain sen suhteessa, kondoomia käytettäessä, suuseksistä. Mitä olisn voinut tehdä toisin?
Ei kannata itseään syyttää, voit lohduttautua sitten jos joku sinut tuon takia "hylkää": ei se sua rakastanut, ja sekään hemmo ei voi käsi sydämellä väittää ettei silllä olisi herpestä, kun se voi olla vaikka koko iän oirehtimatta, mutta siitä huolimatta sitä voi tartuttaa eteenpäin...
Pahempi on musta hiiva ;-)
Mullakin siis estolääkitys, koko ajan varmasti uusiutuisi ilman lääkitystä, johtuen elämäntilanteestani (paljon stressiä).
Mulla todettu nyt kesäkuussa myös.. vain sen ensitartunnan primäärioireet olleet..ei kertaakaan sen jälkeen vaikka stressiä ollut vitutukseen asti..
Syön säännöllisesti Kelasin sinkkiä..1 tbl päivässä..pitäiskö se sen poissa..kannattaa kokeilla 100kpl purkki maksaa vähä yli 6 egee.
Mä olin myös aivan down kun tämä todettii..suuseksistä sain..kaverin huulehepe ei ollut oireillut kuulemma 2 vuoteen..jälkikäteen kuulin..en tiennyt taudista etukäteen. Hänelle se ei jatkossa tarttunu..pari kk vielä styylattiin sen jälkeen.
Sen jälkeen en ole sextaillut kenenkää kanssa..mutta pari tapailuehkokasta on ollut..molemmille kerroin aikaisessa vaiheessa taudistani, koska en halua tuhlata omaani enkä toisten aikaa..mulla on vain hyviä kokemuksia.. nyt mulla ollu 3 viikkoa oma ihana kulta..jota ei tauti haittaa yhtään..ja valmis ottamaan riskin sitten kun sextailut tulee kuvioon :)
taidanpa muuten olla rakastumassa tähän jannuun ;)
Oikeasti herpes ei lopeta meidän elämää !!
Kun se oikea löytyy..suhde kestää herpeksen..
Jos se ei kestä..se ei ollut sun arvoinen tapaus sitten..se oikea vain siellä odottaa :))
Tervehdys! Minä löysin elämääni aivan ihanan miehen..se kertoi heti alkuun että sillä on genitaaliherpes.. Ekaks se oli mulle shokki. Mulla ei ollut minkäänlaista kokemusta mistään sukupuolitaudeista. Mut sittemmin asiaa ajateltuani tajusin että sen miehen kanssa on niin hyvä elää ja olla, että jos se hyvä yhteiselo jatkuu, niin aion elää sen miehen kanssa loppuelämäni.. Vielä ei olla yhdynnässä oltu, haluan odottaa vielä vähän aikaa ja varmistua, että me oikeesti aiotaan jäädä yhteen. Sen jälkeen voin aivan huoletta harrastaa seksiä sen kanssa ja ottaa sen riskin että kondomista huolimatta tarttuis.. En usko, että elämä siihen loppuis vaikka jollain herpes onkin.. Eihän senkään mun miekkosen elämä siihen loppunu, koska haluanhan mieki olla sen kans sen herpeksestä huolimatta!=) Tsemppiä sulle, jatka vaan rakkauden etsimistä!
Hei!
Mulla on myös todettu genitaali herpes viime kesänä ja oon oireillu ekan oireilun jälkeen kaksi kertaa. Estolääkitys on vielä vähän harkinnassa. Sain tosiaan yhden illan jutusta jossa en käyttäny ehkäisyä. Ensimmäistä kertaa harrastin seksiä ilman kondoomia ja tartunta tuli. Mullakin oli aluksi tosi vaikeaa hyväksyä että joutuu elämään taudin kans loppu elämän ja mitä sitten kertoo jatkossa seurustelu kumppanille. Pitää nyt kuitenkin muistaa että herpes ei oo elämänloppu :) Ikävähän se on, mutta sen kanssa oppii elämään! Tautipesäke et varmasti ole! Se on nyt vaan sun pieni heikkous. Tsemppiä ja kivaa talvea!