Onko saarnamiehet koskaan ajatelleet ja yrittäneet samaistua sen herkän nuoren rippikoululaisen sieluntilaan joka uskon kautta ulossuljetaan perheestä ja vanhemmista ja nimitetään pakanaksi ja helvtein valtakunnan asukkaaksi joka elää pimeyden valtakunnassa ja sielunvihollisen orjana.
Ulossulkeminen perheestä
lapset ensin
121035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
perheen ulkopuolelle.
mistä sinä sen tiedät ettei suljeta. Minä ainakin tiedän että on sanottu uskon kieltäneelle että olisi parempi jos muutat poiis kotoa.
Mie tiiän kyllä, serkkuni, naapurini, olivat vain hevonpaskaa uskomassa olevien sisarusten rinnalla, ja ovat vieläkin.
Ikävä kyllä,mutta on näinkin ahtaita perheitä.
Kyllä voi olla paha paikka, jos on kovin tiukka perhe. Rippikouluikäisellä ei ole paljon kokemusta tästä pahasta maailmasta, tosi herkkä vaihe. Vanhempien rakkauden on ulotuttava lapseen teki lapsi mitä vain, lapsi on aina oma. Tästä tulisi puhua vl-liikeessä, kun lapsia on perheissä monia. Ketään ei saa hylätä. Yhteiskunnalle tulee kallis lasku näistä hylätyistä lapsista, koska tausta saattaa olla melkoisen vaikea. Monilapsisissa perheissä kun on ongelmia, ne ovat vaikeita. Vanhempien on vastuu, on jaksettava, jos otetaan lapset vastaan. Vastuu ei ole lasten. Lasten mukana on myös kehityttävä ja katsottava mitä aikaa eletään. Vanhemmat ratkovat omat ongelmat eivät siirrä niitä lapsiin. Koskee kyllä koko tätä kiireistä yhteiskuntaa.
Ei ole oikein toimia niin.
Eikä kukaan vanhempi, joka on elävässä uskossa niin toimikaan.
Viittaisi aivan muualle kuin vl:een.
Missään tapauksessa emme opeta niin, joku voi silti langeta, siitä täytyy tehdä täällä ajassa parannus ja pyytää lapseltaan/läheiseltän anteeksi.
Niin EI SAA tehdä.Piste.
Vaikea on "uskottoman" lapsen osa vl-perheessä.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ongelmatilanteita syntyi päivittäin perheeni ja laajan vl-sukuni kanssa. Jatkuva parannukseen kehottaminen ja toistuva tilinteko vakaumuksestani oli häiritsevää ja jopa nöyryyttävää. Perhejuhlissa puhuja jopa nimeltä mainiten kertoi minun ulkopuolisuudesta Jumalan valtakunnasta.
Hienotunteisuus on kaukana silloin kun kaikki kahdeksan tätiäni kävi vuorollaan minua "puhuttelemassa" isäni hautajaisissa. Vastenmielisyyteni vl-liikettä kohtaan kumpuaa juuri tällaisista muistoista.
Vl-piireissä ensimmäinen asia on jakaa ihmiset "meikeläisiin" ja "ulkopuolisiin." Tämänkin palstan keskustelijoiden kritiikki vl-liikettä kohtaan tulee esiin usein juuri me/te-ajattelusta johtuvasta lasiseinästä.
Saattaa olla, että nykyään kun lähes jokaisen perheen lapsista puolet eroaa yhteisöstä, heidät joudutaan ottamaan huomioon. Mutta ennen (vielä 90-luvulla) oli ihan tavallista, että "uskonsa kieltänyt" lapsi muuttui epäihmiseksi.
olen asunut viidellä ainakin eri paikkakunnalla (tosin en koskaan pohjoisen peräkylissä)ja tunnen paljon perheitä, joissa on joku kieltänyt uskonsa (isä, äiti, nuori). En yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole törmännyt moiseen "epäihminen" kohteluun tai ajatukseen. Tämä poikkeus oli muutenkin hyvin erikoinen ihminen, synkkyyteen taipuvainen ja sisäänpäin kääntynyt (ei kuitenkaan hoidossa).
Väitän, että ainakin normaalitapauksissa tätä poiskulkenutta muistetaan ja rakastetaan vähintäänkin yhtäpaljon kuin muitakin läheisiä rakkaita ihmisiä.
Ja näin kuuluukin olla. Jo Kristus opetti rakastamaan lähimmäistä ninkuin itseä ja miettimään miten itse haluaisi tulla kohdelluksi missäkin tilanteessa.
Tietysti ihmiset ovat ihmisiä ja voi käydä myös toisin. Oma ahdistus tai väärä uskon käsitys voi ajaa toimimaan väärin.
Siitä pitää tehdä silloin parannus.
ja eroamisestani seurasi lähes täydellinen perheestä erottaminen. Sen jälkeen minusta puhuttiin perätöntä pahaa takanapäin (minut mm leimattiin jumalattomaksi, juopoksi ja huorintekijäksi), useat koko ikäni tuntemani vl-ihmiset jättivät "tuntematta" minut kokonaan vaikka tulivat esim. ruokakaupan käytävällä vastaan ja vaikka tervehdin heitä normaalisti.
Äitini sanoi minulle, että varmaan saat aidsin tuolla elämäntyylilläsi (vaikka he eivät tienneet elämästäni mitään eivätkä halunneetkaan tietää, vaan luulotella kaikkea kauheaa). Kelpasin ainoastaan perheyrityksemme alipalkatuksi työntekijäksi, johon ei tosin enää juurikaan luotettu kun olin "uskoni kieltänyt".
Sukulaiseni ja muutamat muut ex-uskonystävät kotini ohi ajaessaan olivat näkevinään merkkejä ryyppyjuhlista tai vastaavasta ja levittivät auliisti juorujaan (vl-yhteisössä epäuskoisista tutuista juoruajaa arvostetaan)... jouduin kyliltä kuulemaan perättömiä juttuja itsestäni jatkuvasti.
Kunnes tuli vuosituhannen vaihde, jolloin SRK ilmeisesti antoi alamaisilleen "entisten uskovaisten" kohtelusta uudet ohjeet. Yhtäkkiä 15 vuotta täysin tuntemattomina esiintyneet henkilöt alkoivat tervehtimään, pyysivät käymään myyjäisissä Ry:llä jne..
Voisiko joku vl ystävällisesti kertoa, että millainen oli SRK:n linjanmuutos tarkemmin ottaen vuosituhannen vaihteessa, kiitos.
Tietääkseni ei ole SRK:n johdossa ole mitään linjanmuutosta. Pakanat ovat edelleen pakanoita ja jumalankieltäjiä ja ainoaa pelastavaa uskoa on vain siellä ja niissä piireissä joihin SRK pitää yhteyttä. Keskusvalta on totta.
Itse erosin vuonnaa -89 nähtyäni jo liian paljon ihmisten kiusaamista ja silloin juuri sattui meidän koti rauhanyhdistykselle nuorten hoitoaalto jossa kovalla kädellä synninluvallisuuteen joutuneita yritettiin palauttaa ruotuun. Meistä -70 luvun alussa RY:lle syntyneistä pojista noin 60-70 % otti hatkat, jotkut hoitomiehet yritti peräänkin vielä soitella mutta ei ollut äänesävyssä armoa, vain vaatimuksia ja pelottelua.
Nykyvuosina olen huomannut että RY:n rivijäsenissä, jopa vanhoissa ihmisissä on alakanut esiintymään pehmenemisen merkkejä ja jotkut jopa nykyisin tervehtivät sanomalla: Terve.
Ilmeisesti internet on avannut vl ihmisiäkin näkemään oman liikkeen kauheudet, eihän tuollaista hoitokokous ja synnin taakkaa kukaan jaksa kantaa loputomiin säilyäkseen tervejärkisenä. Mutta SRK:lta ei voine odottaa mitään entisestä poikkeavaa.
Ikäluokastani ei jäänyt yhtään ainoaa poikaa tai nuorta miestä vl-piireihin, sen verrn tehokasta oli nuorison "hoitaminen". Itse lähdin viimeisten joukossa -86, kun kaikki kaverini oli jo heitetty saatanalle tai painostettu ulos liikkeestä.
Jälkeenpäin kuulin, että minun olisi "annettu jäädä Jumalan valtakuntaan", mikäli en olisi itse lähtenyt. Olen muutaman kerran yrittänyt jutella esim vanhempieni kanssa poikien ulostamisesta, mutta he eivät näe siinä mitään omituista, että meistä yli kahdestakymmenestä pojasta yhdenkään sielu ei kelvannut SRK:lle!
Nykyään nuorison kuulemma annetaan olla vl-yhteisössä eikä heitetä pihalle.. mutta eihän sitä ulkopuolisille kerrota vaikka heitettäisiin edelleenkin.