Itsemurha mielessä kokoajan

Älä nyt sentään itseäsi hävitä olemattomiin. Jokainen on sellainen kuin on ja sillä hyvä. Se jokin, mikä sinussa sanoo, ettet ole riittävä sellaisena kuin olet, valehtelee. Menneet ovat menneitä eikä niitä voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi, mutta ei niitä tarvitsekaan muuttaa. Ja mistä ihmeestä tulee se ajatus, ettet riittäisi sellaisena kuin olet? Totta kai olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, ei sinun tarvitse olla jotain enempää vaikka niin ehkä nyt ajatteletkin. Ehkä olit joskus kiusattu ja kaltoin kohdeltu, mutta se on mennyttä.

Sanot, ettet ole saanut elämässäsi aikaan mitään muuta kuin tuskaa ja häpeää läheisillesi. Tuo on kyllä aika yksipuolinen näkemys. Veikkaanpa, että jokainen on tehnyt läheisiään kohtaan jotain mitä katuu myöhemmin, mutta olen varma, että pohjimmiltaan läheisesi arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Mielestäni ainakin suomalaisessa kulttuurisssa ihmisten on vaikeata näyttää tunteitaan ja ilmaista sitä, että he arvostavat toinen toistaan.

Koska sinua on aikaisemmin kohdeltu kaltoin niin ajattelet, että olet huono ja arvoton ja ansaitsen sen, mutta tämä on vain ajattelumalli, josta on muodostunut tapa. Ei se ole totta! Et ole yhtään huonompi tai arvottomampi kuin kukaan mukaan. Koeta muistuttaa itsellesi, että tuo on vain omaksumasi tapa, joka ei pidä paikkaansa.

Ja ehkä sinun pitäisi myös jutella miehesi kanssa ja selittää hänelle kuinka sinusta tuntuu pahalta kun hän välttelee sinua. Perinteisesti meille miehille on opetettu, että tunteiden ilmaiseminen ei kuulu miehelle, mutta jos avomiehesi välittää sinusta, niin uskon, että hän ymmärtää kuinka vaikeata sinulla on.

Olen itse kokenut vastaavankaltaista seksuaalista ahdistelua, mutta lievenpänä koska osasin jo pitää vähän puoliani. Kuitenkin se teki niin valtavan jännitteen sisälleni etten pystynyt rakastelemaan koska jännitin niin paljon ettei minua voinut yksinkertaisesti rakastella. Pääsin tästä pikkuhiljaa mutta henkinen tasapaino ei ollut saavutettu ja vieläkin se jotain ehkä heijastaa. Kävin itsekin silloin terapiassa ja se ei auttanut lainkaan sillä vastassa oli asiasta ymmärtämätön ihminen. Tätä lähentelyä yritti oma läheinen, en sano sukupuolta, ei sen väliäkään. Mutta sen se teki etten voinut rakastaa koska rakkauden tunne läheiseen oli estynyt hänen sairauden vuoksi eli seksuaalisen kieroonkasvun. Ei siis voinut näyttää tunteitaan niinkuin läheisiin normaalisti näyttää, piti teeskennellä !! Pelot,ne olivat kauheita välillä. Mutta olen lukenut paljon kehittääkseni itseäni ja kykyäni ymmärtää muiden käyttäytymistä ja sitä kautta sain helpotusta omaan olooni. Kyllä sinä olet riittänyt kumppanillesi koska yhdessä olette mutta ei se kestä jos paha olosi ei lähde tai et puhu siitä ja hae apua!Mihin asioihin haet hyväksyntää? Kuka on sinut tuominnut ja missä? Mistä sinua on kiusattu ja syrjitty`? Ristiriidassa on että toisaalta anot tulla tapetuksi ja toivot saavasi kovasti huonoa kohtelua jotta saat ansiosi mukaan ? Minkä ansion? Yrität päästä eroon itsestäsi johon kuuluu ajatusmaailma eli sinä?Haet todisteita että ansaitset huonon kohtelun ? Pahasti on asiasi! Jos terapiakaan ei ole auttanut vaikka kestänyt jo 6 vuotta niin olet tosiaan vaikeuksissa kun et edes ole vaihtanut parempaan terapeuttiin"!!!!!! Oletko yhtään lukenut ihmismielestä, opiskellut itseäsi ja muita miten käyttäydymme ja ajattelemme????? Oletko kokeillut eri vaihtoehtoja terapian lisäksi kun olet terapiahoitajan ensin vaihtanut pätevään`? Oletko ollut ollenkaan kaikella tahdolla mukana kasvaaksesi pois entisestä ? Voi luoja mitä kaikkea kärsitkään etkä osaa hakea oikeata apua!!! Älä hukkaa aikaasi enää yhtään vaan ala toimia itse aktiivisesti ja pyydä avopariasi mukaan jos jaksaa tulla. Jos ei enää jaksa niin tee se yksin ja valloita itsesi ja saavuta vapaus menneistä tätä päivää varten !!! Paljon voimaa sinulle matkallesi kohti parempaa :)