Hei!
Olemme ensihoitaja-opiskelijoita Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta ja teemme opinnäytetyötä aiheesta "lapsi ensihoidon asiakkaana". Työn olisi tarkoitus valmistua joulukuussa 2008. Tarkoituksena on kehittää sairaankuljettajien kykyä kohdata ja hoitaa lapsipotilasta.
Toivoisimme vanhemmilta ajatuksia ja kokemuksia sairaankuljettajien toiminnasta ja lapsen huomioimisesta hoitotilanteessa. Kuinka vanhemmat ovat kokeneet tilanteen. Mitä hyvää ja mitä huonoa tulee mieleen.
Opinnäytetyömme ei perustu haastatteluihin vaan käytämme aineistoa vain yhtenä lähteenä ns. "esimerkkeinä tosielämästä".
Jos haluat kertoa näkemyksesi, vastauksia voi laittaa näille sivuille tai sähköpostiin [email protected]
Tietoja käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti, voit missä tahansa vaiheessa ilmoittaa, jos et halua että käytämme kantaasi osana työtämme.
Sana on vapaa!
Terveisin ensihoitaja-opiskelijat Paula Salonen& Heli Koivula
Olemme ensihoitaja-opiskelijoita Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta ja teemme opinnäytetyötä aiheesta "lapsi ensihoidon asiakkaana". Työn olisi tarkoitus valmistua joulukuussa 2008. Tarkoituksena on kehittää sairaankuljettajien kykyä kohdata ja hoitaa lapsipotilasta.
Toivoisimme vanhemmilta ajatuksia ja kokemuksia sairaankuljettajien toiminnasta ja lapsen huomioimisesta hoitotilanteessa. Kuinka vanhemmat ovat kokeneet tilanteen. Mitä hyvää ja mitä huonoa tulee mieleen.
Opinnäytetyömme ei perustu haastatteluihin vaan käytämme aineistoa vain yhtenä lähteenä ns. "esimerkkeinä tosielämästä".
Jos haluat kertoa näkemyksesi, vastauksia voi laittaa näille sivuille tai sähköpostiin [email protected]
Tietoja käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti, voit missä tahansa vaiheessa ilmoittaa, jos et halua että käytämme kantaasi osana työtämme.
Sana on vapaa!
Terveisin ensihoitaja-opiskelijat Paula Salonen& Heli Koivula
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Meillä tytär on joutunut ambulanssilla useasti sairaalahoitoon. Ensmmäinen kerta oli vanhemmille kauhea shokki tietenkin kun lapsi sai ensimmäisen kuumekourituksen ja ambulanssimiehet tulivat paikalle ja ilmoittivat että heillä ei ole mitään lääkkeitä, vaan ainoastaan kädet millä auttaa. tyttö oli sentään kouristanut 40min ja paikalla oli naapuri joka on lääkäri. Aluehälytyskeskus vielä ohjasi auton ensin väärään paikkaan. Ensihoitajat olivat kyllä rauhallisia ja hoitivat homman rauhallisesti ja pitivät tytön sylissä koko sairaalan meno matkan,koska hän oli tajuttomana. Oli vanhemmillekkin rauhottava tilanne. Positiivinen kokemus. Seuraavilla kerroilla ei enään tarvinnutkaan lääkkeitä, kun ne löytyivät kotoa valmiiksi.
Jo yli 10v. sitten poikani ollessa 11 kk:n ikäinen, työnsi hän oikean kätensä hehkuvan kuuman puuhellan pesään kätensä (luukku oli raollaan, koska poltettavat puut olivat hieman ylipitkiä, eikä luukku ollu ollut mennyt kunnolla kiinni), sillä tuloksella, että käsi kärähti tulipunaisena hehkuvaan rautaan kiinni. Välittömästi tapahtuman jälkeen vein pojan kylmän vesihanan alle ja samalla soitin ambulanssin siinä uskossa, että ambulanssissa tietenkin on jotakin mielettömään kipuun tehoavaa - näin ei järkytyksekseni ollut, vaan poikaa lähdettiin kuljettamaan 80 kilometrin matkalle hirveän kiljumisen saattelemana. Tuskainen huuto loppui toviksi pojan mennessä tajuttomaksi matkan aikana useammankin kerran alkaakseen taas parin minutin päästä uudelleen. Matka kesti ikuisuuden, ja hoitaja piteli rajusti tempoilevaa lastani sylissään, itse en olisi pystynyt järkytykseltäni lastani niin kauaa paikallaan pitelemään, voin vain vieressä yrittää rauhoitella tuskaansa huutavaa lasta. Lopulta päästyämme sairaalaan sai poikani lopulta rauhoittavia, kipulääkitystä sekä siteen pahasti palaneeseen käteensä ja tilanne rauhoittui. Itselleni jäi kammottava muisto oman lapsen kärsivästä huudosta samalla, kun itse oli kykenemätön auttamaan mitenkään sekä turhautunutta raivoa lääkintäihmisiä kohtaan, koska täysin turhaa kärsimystä pitkitettiin pienen lapseni kohdalla!
Tänä kesänä tyttäreltäni(9v) meni polvilumpio sijoiltaan tramboliinissä. Ambulanssi reissuhan siitä sairaalaan tuli. Kuskit olivat mukavia haastattelivat tyttöä matkan ajan mitä oli tapahtunut ja antoivat kipulääkettä. Ei mitään moitittavaa!
Äkkiseltään tulee mieleen omista lukuisista kokemuksista, että varsinkin kun on kyse vammaisesta lapsesta, jolla voi olla useita sairauksia lanssi immeisten tulee kuunella vanhempia ja uskoa heitä.
Vanhemmat ovat parhaat asiantuntiat tulkitsemaan lasta.