Nyton sellainen fiilis, todellaki. tuntuu että kaikki kaatuu tällä hetkellä päälle. Mua ahdistaa, törmäsin tänään kauppareissulla äitiini (pitkin viikkoa tapeltu puhelimessa siitä että pitäis mennä käymään hänen luonaan, ei siedä sitä että asun tällä hetkellä isäni luona (joo-o, aikuinen 19-vuotias akka asuu isin luona)) ja se katso mua kyyneleet silmissä, vaihtoi pari sanaa ja poistui. :'( Asiaan liittyy niin paljon p*skaa jota en jaksa tähän eritellä, mutta alkoholi vaikuttaa molempien vanhmpien elämässä, välillä voimakkaammin välillä vähemmän (äiti, tänään törmäsin häneen siis Alkon hyllyillä) tai jokapäiväistä (isä, joka ei kuitenkaan ole väkivaltainen humalassa, ihan muissa maailmoissa vain, tekee typeriä päätöksiä (lähtee naisen perään autolla ihan perseet olalla))
Mulla on niin vitun paha olla nyt, kun ainut syy miksi asun isäni luona on paremmat kulkuyhteydet hoitamaan asioita...äitini luona se olisi MAHDOTONTA, kun mulla ei ole omaa autoa/korttia. En jaksa tapella äitini kanssa mutta kun se ei anna muita vaihtoehtoja. Asiaan liittyy totta kai raha, äitini ja isäni ovat toistensa kurkuissa kokoajan kiinni.
Lääkärille olen jutellut mun pahasta olosta ja itsetuhoisista ajatuksista, ehdotti terapeuttia, mutta en pysty ottaa apua vastaan. Se on niin vaikeeta puhua!
Joo ei oo oikee paikka eikä palsta, mutta en jaksa enää tätä tunnetta ettei pysty ees hengittää!! En pysty paremmin selittää tätä oloa. Jotenkin haluis lopettaa päivät, mutta joku tuolla takaraivossa on kuitenkin tulppana, että jos huominen onkin parempi ja kaikki selviää...tai että ennenku tapan itteni, yritän muuttaa ulkomaille poikaystäväni luo ja kokeilla elämistä siellä. Sit vois hyvin mielin tappaa ittensä ku on edes yrittäny elää.
Mulla on niin vitun paha olla nyt, kun ainut syy miksi asun isäni luona on paremmat kulkuyhteydet hoitamaan asioita...äitini luona se olisi MAHDOTONTA, kun mulla ei ole omaa autoa/korttia. En jaksa tapella äitini kanssa mutta kun se ei anna muita vaihtoehtoja. Asiaan liittyy totta kai raha, äitini ja isäni ovat toistensa kurkuissa kokoajan kiinni.
Lääkärille olen jutellut mun pahasta olosta ja itsetuhoisista ajatuksista, ehdotti terapeuttia, mutta en pysty ottaa apua vastaan. Se on niin vaikeeta puhua!
Joo ei oo oikee paikka eikä palsta, mutta en jaksa enää tätä tunnetta ettei pysty ees hengittää!! En pysty paremmin selittää tätä oloa. Jotenkin haluis lopettaa päivät, mutta joku tuolla takaraivossa on kuitenkin tulppana, että jos huominen onkin parempi ja kaikki selviää...tai että ennenku tapan itteni, yritän muuttaa ulkomaille poikaystäväni luo ja kokeilla elämistä siellä. Sit vois hyvin mielin tappaa ittensä ku on edes yrittäny elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli pidä siitä kiinni ja lujaa !! Poukkorointi kahden juomishäiriöisen välillä ei ole varmasti helppo nakki, olet kai äidille kertonut syyn miksi asut isäsi luona niin ehkä ymmärtää, eikä sinun tarvitse äidillesi selkää kääntää siitä. Yritä ymmärtää näitä kahta sairasta alkoholistia, onneksi et itse sitä ole, aiheuttaen samoja tunteita muissa mitä itse nyt koet. Sinuna hakisin apua ja pian niin kauan kuin olet suht kunnossa että paranisit nopeammin ja oletko kokeillut lukea esim. E-EPAsta luontaistuotteena. Se on kallis mutta voi olla kokeilun arvoinen lisä esim.terapiaan! Siis ei ainoa vaan se lisä.
Päätät toivon mukaan kohentaa olosi kertakaikkiaan ettet toista vanhempiesi tragediaa vaan irrottautuisit siitä vyyhdestä mikä heillä on ! Sinuna tekisin kaikkeni enkä antaisi periksi missään tapauksessa :)
Nyt laita äitisi ja isäsi rakkauden koetukselle, pyydä heiltä apua esim.E- EPA:n hankintaan ja katso auttavatko vai hakevatko pullon viinaa...
Äitisi kyyneleet kuivuvat jos voi auttaa sinua (ehkä) tai sitten voit kyynelöidä äitisi edessä että äiti miksi et auttanut kun minulla on alkoholisoitumisenne takia vaikeuksia joista tahdon eroon ???
Kyllä sinä hyvin sait kuvattua tilannettasi, vaikka itsestäsi tuntui, että oli vajaata. Voi kurja ja ihan ensteksi hali-hali tältä tädiltä. Suurin peikko ja syy varmaan kaikkeen on tuo pirun alkoholi. Siis siihenkin, etteihän nuo vanhemmat edes nyt pysty kanssasi rakentavasti keskustelemaan ja jotenkin sua edes tukemaan. Okay, olet täysi-ikäinen, mutta jokainen meistä tarvii lähimmäistä ja tsemppaamista. Kaikki viimeksi kukaan meistä jaksaa olla kahden riitelevän ja juovan ihmisen välissä, biologisten olosuhteiden pakosta! Onneks on, että olet jo aikuinen ja nyt jo hyvinkin funtsaat tässä, että miten kaiken todella otat omaan handuusi ja jätät nuo 'vanhukset' rypemään omaan lätäkköönsä. En tarkoita olla kova, mutta he hankkikoot apua ja auttajaa tahoillaan ja sopikoot välinsäkin ensin jotenkin. Se raha, se raha, yäk.
Sydämestäni toivon, että pääset jotenkin alkuun nyt elämän suunnitelmiesi ja just esim. työsuunnitelmiesi kanssa. Että sitten saisit oman elannon ja mielellään oman pikku kodinkin. Vai, lieneekö nyt vielä niin, että käyt nyt koulua. Mutta kuitenkin. Itse olin ja elin kotona just yo-tutkintoon asti ja seuraavana päivänä lähdin maailmalle 'oman rahan' tienuuseen ja sillä tiellä olen vielä. Kyllä se ajallaan onnistuu, vaikkakaan ei vaivatta. Minulla kyllä aina oli ok ystävälliset välit ja suhtee perusperheeseen, mutta silti eläydyn sinuun aika hyvin... sikäli, että tunnesidettä ei minullakaan ei oikein ollut, ei ollut läheisyyttä, rakkautta niinku tuntuvasti. Kaipa nuokin sun vanhempas sinua rakastavat, niin lujaa, että sinusta riitelevät; toisella tai tosiella on tyhjää, kun ole muualla, hmmm? - Kaikkea voimaa ja kaikenlaista avun murusta sinulle vähitellen toivon. Kyllä se siitä. Hae apua ihan käytännönkin kysymyksiisi. Kyllä sinä puhumaan pystyt, kun päätät niin ja opettelet?! Se kannattaa! Ei sinun asia ole sen kummempia kuin ihmisten asiat yleensä voivat olla, älä siis ainakaan häpeä itseäsi äläkä taustojasi ja vanhempiasi. Eriydy reippahasti vain ja etsi ystäviä itselles.
..että sinun olisi hyvä saada välimatkaa asiaan, ja saatava purkaa asia. Ja nähdä OMAT asiasi selvemmin, ilman että siinä tekijänä on vanhempasi.
Ole sinä viisaampi heitä. Ja niinhän sinä oletkin, koska olet jo kirjoittanut tänne ja yrität saada selvyyttä asiaan.
Esim. sisäoppilaitos olisi hyvä, tai jokin muu vastaava, jossa saisi hyviä keskustelu kavereita.
Selviäisikähän alla olevan linkin kautta jotain. Kannattaa ainakin tsekata.
Tsemppiä ja onnea yrityksellesi.
Toiv. ITSENÄISTYNYT
http://www.mtkl.fi/fin/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
Olet vain nyt niin keskellä tuota kaikkea että varmaan tuntuu epätoivoiselta.
Nyt olisi tosi tärkeää että menet uudestaan sille samalle lääkärille joka ehdotti terapiaa. Tarvitset ehdottomasti apua ja keskusteluapu auttaa lupaan sen!!! Tulet näkemään jo ensimmäisten käyntien jälkeen asiat ihan uudesta näkökulmasta ja ammattilainen osaa neuvoa miten pääset tuosta tilanteesta ulos.
Hienoa että hakuduit lääkärille!!! Se on jo paljon!! Voin itse omasta kokemuksesta kertoa etä ammattiterapeutti VOI AUTTAA vaikka tilanne tuntuisi kuinka epätoivoiselta nyt.
Joten nyt rohkeutta ja pyydä lääkäriä tilaamaan aika terapeutille ja sitten vain menet sinne vaikka tuntuis kuinka että et pysty puhumaan kyllä ammattilainen auttaa sinua siinäkin asiassa.
Tsemppiä ja muista että viikonloppunakin voit soittaa erilaisiin kriisipuhelimiin (numeroa voit kys.tiedustelusta nrost 118. Niistäkin saa hyvää ensiapua!!!
Kokeile näitä, lupaan että elämäsi muuttuu ja parempaan suuntaan!!!
Tsemppiä ja kirjoittele tännekin, me autetaan myös!!!