Onkohan kenelläkään käynyt niin että ei kerta kaikkiaan saa haluja päälle tarpeeksi jotta 'ottaisi eteen'?
Varmaan joskus kerran pari useallekin, mutta minua tämä on vaivannut jo pitkään.
Eli ongelmana nimenomaan henkinen puoli... :(
Varmaan joskus kerran pari useallekin, mutta minua tämä on vaivannut jo pitkään.
Eli ongelmana nimenomaan henkinen puoli... :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tilanteen liiankin hyvin. Itselläni asiat muuttui 4 vuotta sitten kun aloitin mielialalääkkeet (jotka kylläkin lopetin vuoden jälkeen). Kiitos lääkkeiden, mieli on kunnossa mutta MiniMi ei ole entisellään... Ennen noita &"¤#%"" lääkkeitä olin aina "valmiustilassa", valmiina uuteen taistoon. Nykyään voi mennä aika pitkäkin aika ennen ku alkaa haluttaa. Ei vaan yksinkertaisesti tee mieli.
Ettei sul ole samasta lääkitystä ollut?
Puhuin asiasta lääkärin kanssa ja hän ehdotti testosteronia, mitäs nyt tohon sanoa. Onko kellään kokemusta testosteronista (jonka pitäis lisätä haluja) ??? Alkaa pikkuhiljaa tulla paniikinpoikanen kehiin, joka ei sit kyll auta tilannetta yhtään:(
Joo, samoilla vesillä ollaan miltei. Paitsi aloitin mielialalääkkeiden syönnin vasta vähän aikaa sitten, ja tämä haluttomuus on vaivannut jo aiemmin.
Masennukseen tämä koko paska kuitenkin melko varmasti liittyy. Ottaa oikeesti niin pahasti päähän
En halua pelästyttää mut lue tämä: http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=5147&start=0&postdays=0&postorder=asc&highlight=&sid=bb51fdba829f96702a690f0dd5e5e0dc
Jos olen oikein ymmärtänyt erittäin pienellä osalla väestöstä tulee vastaan tällaisia ongelmia mut pahimmassa tapauksessa ne voi jäädä pysyviksi. En nyt enempää pelottele vaan mene ja lue tuon linkin takana oleva threadi ja mieti uudestaan onko pakko vetää noita lääkkeitä.
Jos olisin tiennyt asiasta en olis pistänyt ensimmäistäkään pilleriä suuhuni. Onneksi tilanteeni ei ole niin paha ku tolla kaverilla ton linkin takana. Mutta silti vitutus on megaluokkaa varsinkin kun aikaisemmin on elänyt aika aktiivista elämää ja yhtäkkiä huomaatkin ettei kaikki ole kohalla. Meikäläisellä onneksi tunto on tallella ja pystyn viel suoriutumaan tehtävistä, vaikkakin laadussa olen huomanut ison eron aikaisempaan verratuna. Mietin tässä vakavasti tota testosteronin vetämistä... tulee mitä tulee mut ei tä näinkään voi jatkua.
Eihän tuo mukavalta tekstiltä vaikuta..
Kuitenkin vanne kiristää päätä sen verran että on melkeinpä pakko koittaa tuota masennus-lääkitystä.
Joka aamu herää itsari mielessä niin ei paljon vaihtoehtoja jää.
En muuten edes muista koska olisi viimeksi 'panettanut' kunnolla..
En ole jaksanut edes masturbaatiota harrastaa vähään aikaan, ja silloin kun vielä jaksoin niin sekin oli niin pirun mekaanista että rupesi vaan ketuttamaan.
Ihan helvetin turhauttavaa. Itsekin voisin tuota testosteronia harkita, ei tässä näin ole mitään järkeä. Elämänlaatu aikalailla nollissa. Ei nyt pelkästään tämän haluttomuus-ongelman takia mutta onhan se sellainen valtava kirsikka kakun päälle.
Kaikki tämä kuullostaa liiankin tutulta. Mieheni sopii just tähän kuvaukseen - valitettavasti.
Jeps, sinne lähti sitten muijakin. Jätin hänet itse. Hän oli oikeasti todella kaunis, mutta kun ei vaan silti innostanut jatkaa..
Meni itteltäni sen verran pahasti hermot et rupesin tutkimaan asiaa vähän syvällisemmin ja törmäsin tämmöseen diagnoosiin ku
PSSD eli Post SSRI Sexual Dysfunction (PSSD)
http://en.wikipedia.org/wiki/Post_SSRI_Sexual_Dysfunction
meikä tapasi yhden todella ihanan tytön tossa parisen viikkoa sitten ja huomasin kyll et minimi toimii jos on tunnetta kehissä. Ts. tarvii vähäsen esilämmittelyä. Mut ei kyll millän tahdo kuunnella mun käskyjä yhden yön jutuissa. Joten ei sitten harrasteta niitä.
Mitä tulee testosteroniin niin ehkä kannattaisi käväistä lääkärissä mittauttamas ne tasot ja keskustella lekurin kanssa. PS. mut tutkskelepas ensin itse koska kun mainitsin asiasta omalle lääkärille niin sehän katsoi mua ku hullua lehmää et mitäs sä poika nyt täs höpötät...
PS. yahoon keskusteluryhmissä on ihan erillinen osasto tälle PSSD diagnoosille eli käväisepäs sielläkin.