Koilauksen lopputulos ei ole tyydyttävä,joten nyt tehdään klipsaus. Paikka on Töölö ja klipsaaja Hernesniemi. Edellytykset onnistumiselle ovat siis hyvät. Klipsattava suoni on a. communicans anterior eli suht tavallinen paikka aneurysmalle.
Kuitenkin hermostuttaa aivan suunnattomasti. Joudun odottelemaan luultavasti muutaman kuukauden ennen operaatiota. Hoitajien työtaistelun toteutuessa varmaan enemmänkin.
Nyt kaipaisin muiden operoitujen kokemuksia. Jostain syystä itsellä on aivan suunnaton pelko kuolemasta operaation yhteydessä. Realistisempi pelko olisi kai halvauksen pelko,mutta järki ei taida näissä asioissa olla oikein vahvoilla...
Täällä on ainakin muutamia kirjoitellut,joille ko operaatio on tehty. Olisiko jollain teistä voimia/halua toimia "vetoapuna" etten aivan sekoaisi pelkoni kanssa?
Kuitenkin hermostuttaa aivan suunnattomasti. Joudun odottelemaan luultavasti muutaman kuukauden ennen operaatiota. Hoitajien työtaistelun toteutuessa varmaan enemmänkin.
Nyt kaipaisin muiden operoitujen kokemuksia. Jostain syystä itsellä on aivan suunnaton pelko kuolemasta operaation yhteydessä. Realistisempi pelko olisi kai halvauksen pelko,mutta järki ei taida näissä asioissa olla oikein vahvoilla...
Täällä on ainakin muutamia kirjoitellut,joille ko operaatio on tehty. Olisiko jollain teistä voimia/halua toimia "vetoapuna" etten aivan sekoaisi pelkoni kanssa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet hyvissä käsissä Töölössä ja Hernesniemen operoidessa. Hernesniemi on operoinut (5 kpl aneurysmia) minut -01 ja kaikki meni todella hyvin. Toipuminen kesti 2-3 kuukautta, en muista enää niin kovin tarkkaan.
On aivan ymmärrettävää, että leikkaus pelottaa. Onhan kyseessä kuitenkin suuri operaatio. Suomessa kuitenkin osataan ja ainakaan itse en ole kuullut yhtään tapausta, jossa olisi epäonnistuttu.
Koeta jaksella, uskon ja toivon, että kaikki menee loistavasti kohdallasi :).
Miten teillä joilla on aneurysma(t) klipsattu ennen kuin ehtivät puhjeta, on muistin jne. juttujen kanssa? Säilyykö ne ennallaan vai tuleeko noista ennaltaehkäisevistä klipsauksista jotain ongelmia? Siksi kysyn, kun ite "sain" aikoinaan SAV:n puhjennen aneurysman takia ja ajattelin, että miten teillä.
En ainakaan itse ole huomannut muistin tai muidenkaan toimintojen huonontuneen leikkauksen vaikutuksesta. Itselleni tuli leikkauksen jälkeen ikävä kolmoishermosäryn tyyppinen kiputila joksikin aikaa, mutta sekin loppui lääkeiden avulla.
Kiitos rohkaisusta! Yritän itsekin ajatella,et kaikki sujuu hyvin. Mutta on niin paljon pelissä kun olen ainoa elossa oleva vanhempi monivammaiselle lapselleni... Epäonnekseni satuin muutama vuosi sitten kanavalle,kun Hernesniemi oli vieraana Punaisessa langassa. Siinä hän kertoi kokeneensa yhden ennalta arvaamattoman menetyksen operoidessaan noin 30-vuotiaan naisen puhkeamatonta aneurysmaa... Aina ei kannattaisi katsoa telkkaria!
Hassua kyllä pelkään leikkausta enemmän kuin puhkeamatonta aneurysmaani! Karsea ajatus antaa henkensä jonkun käsiin. Vaikkakin kyllä maailman pätevimpiin käsiin...
Minkälainen se toipumisaika oli? Oliko paljon kipuja? Ja miten toimintakyky noin yleensä kotiutumisen jälkeen? Minllaisia hommia pystyi tekeen ja mitä ei voinut?
Muistan kyllä hyvin, kuinka itseänikin pelotti ihan hurjasti ennen leikkausta. Sain samalla kertaa 2 diagnoosia; ms-tautidiagnoosin sekä sivulöydöksenä tulivat aneurysmat. Oli siinä pohtimista, kuinka elämässä eteenpäin ja miten.
Ja hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka kokonaisuutena asiassa ja asioissa oli kovastikin käsittelemistä. Niin ennen leikkausta kuin leikkauksen jälkeenkin. Toipuminen kesti muistini mukaan 2-3 kuukautta. Pieniä askareita sai tehdä, mutta muistan, että lumitöihin ei ollut syytä ryhtyä :). Olen myös ajatellut, että nuori ikä, hyvä peruskunto, tupakoimattomuus ja jne. edesauttavat parantumisprosessia.
Toimintakykyyn itse leikkauksella ei ole ollut vaikutusta. Tietysti sairasloma-aikana ei ole syytä maratoneja juosta ja muutenkin kannattaa käyttää harkintaa fyysisten ponnistusten kanssa. Mutta muu normaali elämä on sallitua ja toivottuakin. Muistelen, että palailin työelämään n. 2 kk:n sairasloma-ajan jälkeen enkä klipsauksen takia ole sen jälkeen ollut päivääkään poissa töistä. Muistona operaatiosta on vasemmalla puolella otsassa komea arpi, mutta itse sitä en enää edes huomaa.
Olen ollut aika onnekaskin, koska aneurysmani huomattiin ajoissa ja "aikapommit" päästiin purkamaan. Uskon, että leikkauksen jälkeen ajattelet samalla tavoin kuin minä ja moni muu operaation läpikäynyt. Mutta kaikki aikanaan.
Olen täysin vakuuttunut, että kohdallasi kaikki menee hyvin. Tunnen muutamia muitakin Hernesniemen käsissä olleita henkilöitä, joiden kohdalla kaikki on mennyt oikein hyvin. Ja he voivat itseni lailla mukavasti ja ovat täysin toimitakuntoisia ja -kykyisiä. Eli mistään itselleen tärkeästä ei ole tarvinnut luopua eikä uhrauksia tehdä elämässään leikkauksen takia.
Jakamista!
Terve.Mulla leikattiin puhjennut aivovaltimo kun olin 33 vuotias. Eli kuusi vuotta sitten. Leikkauksen teki Hernesniemi, onneksi! Siis huippuhoitoa saat,Töölö ja Hernesniemi. Siispä älä huoli.Lääkäri sanoi vain leikkauksen jälkeen, että oli yksi sotkuisimpia operaatioita, mitä hän oli suorittanut. Mutta sai hoidettua minut kuntoon. Ei mitään jälkiseuraamuksia. Älä huoli, leikkaavat kyllä, jos näyttää siltä että täytyy. Kyllä suomessa on kuitenkin hoitopakko hoitopuolella. Klipseistä ei ole ollut mitään haittaa, jopa magneettikuvissa olen käynyt toisen sairauden tutkimuksen yhteydessä. Ja mitä nuorempi olet, sitä paremmin ja nopeammin paranet, ainut ikävä puoli leikkaukseni jälkeen oli, etten pystynyt nousemaan peiton alta kahteen viikkoon, silmäni eivät kestäneet valoa..ja päänsärkyä oli saman verran aikaa.Mutta sitten helpotti.Arpi ei ollut kummoinen, ja sitä ei edes hiusrajan alta näy. Sairaslomani oli noin 3 kuukautta, ja sitten elämä jatkui taas niinkuin ennenkin! Voit kirjoittaa, vastailen parhaan taitoni mukaan, son moro!
Heh! Olipa kiva nimi... =)
Kiitos kovasti.Kyllä se aina lohduttaa edes vähän kun kuulee muiden kokemuksista.Kyllähän se silti vielä pelottaa. Tilaa klipsille on todella niukasti ja riskit toki sen mukaisesti hiukka isommat. Edellinen hoitava neurokirurgi toisessa kaupungissa ei olisi operoinut,mutta muuton myötä pääsin tänne Hernesniemen alueelle.
Pari kuukautta olisi vielä kulutettavana.Otin just lähdön etelän lämpöön edelliselle kuukaudelle. Jos vaikka osaisi siellä rentoutua hieman paremmin...
heippa.ite sain sav:vuonna 2004 synnytyksen jälkeen se klipsattiin kahteen kertaan.nyt kontrolli kuvissa elokuussa nähtiin toinenkin aneurysma joka oli tullut toisessa synnytysessä(maaliskuussa)4.9 oli leikkaus töölössä ja leikkaava lääkäri Hernesniemi.
Leikkaus meni kuulemma teknisesti hyvin,sain aivokalvontulehduksen jälleen niinkuin ekallakin kerralla kun koilattiin.siispä 2viikkoa antibioottihoidossa sairaalassa.oikea silmä karsastaa jonkin verran edelleen mutta muuten elämä alkaa voittamaan.Pelkäsin leikkausta aivan hulluna vaikka toisaalta kokoajan tiesin kuka leikkaa joten hätää ei ollut.Juha Hernesniemi on suomen paras neurokirurgi ja tehnyt aneurysman klipsausleikkauksia jo yli 20vuotta ja kehitellyt itse leikkausmuotoja.mulla mentiin kallon sisään oikeasta ohimosta ja leikkaushaava on hyvin piilossa hiusten alla.ainoa mikä harmitti leikkauksen jälkeen oli että en saanut tarpeeksi tietoa leikkauksen vaikutuksista henkisesti koska kun palasin kotiin en jotenkin tunnistanut omaa kotikaupunkiani enkä kotitaloa ym..ihmiset oli kaikki tuttuja mutta paikat näytti oudoilta..tätä kesti noin 3viikkoa.huomenna olen matkalla jälkitarkastukseen ilmeisesti silloin vaan jutellaan voinnista koska kuvia ei kuulemma oteta.fyysisesti siis olen toipunut hienosti mutta henkinen puoli on toinen juttu.äitiyslomani loppuu ja toivon saavani sairaslomaa vielä sen jatkoksi koska en koe olevani vielä valmis töihin.(hoitotyö)älä anna pelolle liikaa valtaa,vaikka asiaa on silti hyvä miettiä etukäteen.tsemppiä ja voimia.olet parhaissa käsissä mitä täs maassa on.laittele viestiä kun kotiudut ja jaksat!terv:carita
eli edellisessä tekstissäni pikku virhe alussa ei siis ekalla kerralla suinkaa 2 kertaa klipsattu vaan koilattiin...
Moi vain!
Kiitos vastauksestasi. Odotan edelleen jonossa,tämän hetkisen arvion mukaan toimenpide voisi olla helmikuun lopulla. Toisaalta alkaa tympiä tämä odottaminen,toisaalta saisi mun puolesta siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Välillä miettii,kuinka odotus ajan käyttäisi; pitäisikö tehdä vähän kaikkea ajatuksella että olis sitten ainakin kerran ehtinyt... =) Järkkäilenkö asiat pahimman varalle kuntoon vai luotanko tuuriin ja annan olla. En silti osaa/uskalla suunnitella mitään ensi keväälle kun en tiedä milloin on lähtö sairaslomalle. Ahdistavaa!!
Kaiken keskeltä: HYVÄÄ JOULUA! Ja toivottavasti parempaa Uutta Vuotta!