Ääni kuuluviin

Olen samaa mieltä. Olin vähän aikaa työssä, jossa pomona oli itseäni nuorempi mies. Täysin psykopaatin elkeet oli havaittavissa. Pomon paikka oli auennut sille isän kautta. Aamulla töihin mennessä ei tiennyt mikä taas oli vastassa. Ukko oli kuin myrskyn merkki. Verisuonet tykytti ja hampaat kirskahteli. Oli todella vihamielinen mua kohtaan. Olen mielestäni lojaali ja empaattinen ihminen. Joten sääliksi kävi jotenkin vaikka vituttikin samalla. Yhtenä aamuna pomo sanoi yllättäen että "tuossa on ovi, sua ei enää tarvita". Täysin mielipuoli ukko! Ainut asia mikä tässä ketuttaa on se etten kerennyt sanoa haista paska päin sen naamaa. Oon ajatellut että sanon sen kun tulee kadulla vastaan. Paitsi ei se tule kun firman ylläpito vie sen koko elämän! On meitä ihmisiä moneksi. Ja toimeen pitäisi tulla kaikkien kanssa, kai? Tällastenkin.

Joukossamme vaeltelee kaikenlaisia tyyppejä jotka yrittävät tehdä kanssaihmisten arkipäivästä helvettiä - onnistumatta siinä, onneksi näinkin päin.

Kammottavan asiasta tekee se että nämä tosiaan pystyvät vaikuttamaan ihmisen ja hänenn perheensä koko elämään. Nyrkin puiminen ja otsasuonet pullollaan karjuminen on tullut hyvin tutuksi vuosien mittaan. Onneksi olen nyt hyvällä hollilla pääsemään pois siitä työpaikasta, jopa ihan laillista tietä. Meidän pomo pitää jatkuvaa kauhun tasapainoa yllä. Koskaan ei tiedä mistä tuulee. Uhriksi joutuu se joka sillä hetkellä on heikoimmillaan. Jopa postin välityksellä tulee kummallisia varoitus/haukkumakirjeitä. No, onneksi olen jo melkein pois sieltä ja muut hoitakoon itsensä. Yhtiön hallituksessa on kiinniteytty huomiota siihen että jotain on pielessä kun on pitkiä sairaslomia, irtisanomisia ym. mutta kukaan ei uskalla puhua.