minulla on todella suuri ongelma johon kaipaan apua.elikkä tarina menee näin: ostimme avopuolisoni kanssa kesällä talon ja saimme nyt syyskuussa toisen lapsemme,esikoinen 2,6 vuotta. ja asia on nyt niin että miehelleni on ruvennut viina ja kaverit olemaan tärkeimpiä kuin omat lapset ja minä, johon olen totaalisen kyllästynyt. olen tässä myllerryksessä huomannut että en etes rakasta miestäni enää,en etes tunne muuta kuin kaveruutta ja minä haluaisinkin erota ja eroamassa ollaankin oltu monesti mutta mielessäni pyörii vaan juuri syntynyt toinen lapsi, uusi talo ja kun olen viellä äitiyslomallakin niin pärjäisinkö poikien kanssa miten hyvin? eikä mieheni halua tosissaan erota mutta se onkin vain sivuseikka kunhan tietäsin mitä tehdä?oma aikakin mennyttä.
mitä tekisitte minun tilallani.....?
äippä p05,p07
141304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on viina ja ystävät tärkeämmät ku sinä ja lapset,nii suosittelen,että eroatte.
Samoin minä ja aviomieheni teimme,jo ennen kuopuksen syntymää,ja hyvin olen kolmikon kanssa pärjännyt =)
Tsemppiä sinulle!
samanlainen tilanne meilläkin ja muut ongelmat vielä päälle.omakotitaloa meillä ei kyllä ole eikä muuta yhteistä kuin lapset tietenkin...
kommentoida tota et kantsiiko lapsia tehdä suhteen pelastamiseksi jne...kaikki kai kuitenkin yrittää parhaansa. Mutta tohon alkoholiin ja kavereihin! Minulla on jo 6 vuotias lapsi ja erosin juuri 10 vuotisesta liitosta juur tuon takia. Alkoholi näytteli niin suurta osaa miehen elämässä, että menetti uuden työpaikkansakin kesällä. Silloin tein päätöksen, nyt loppui tämä helvetti. Minunkin tunteeni miestä kohtaan oli muuttuneet jotenkin enempi kaverisuhteeksi, ei meillä ollut seksiäkään enää. Jos alkoholi ja kaverit on tärkeämpiä kuin sinä ja lapset, kannattaa miettiä tarkkaan millaisen elämän haluat lapsille! Ajattelin pitkään,ettei tyttö kärsi isän juomisesta...olin väärässä! Muutimme 1.9 pois yhteisestä kodistamme, talo on nyt myyty ja aloitan uuden elämän, ilman jännitystä, missä kunnossa ukko tulee ja tuleeko ollenkaan.
Ja nainenhan sietää...
Miehesi ei edes halua erota. Itseasiassa miehesi:
-ei halua maksaa elatusmaksuja.
-ei halua sopia mitään lasten tapaamisia. Silloinhan hänen pitäisi myös hoitaa joskus lapsiaan.
-miehesi ei halua luopua hotellista, jota sinä ylläpidät. Kotona on täyshoito ja muuta mukavaa.
Itseasiassa miehesi ei halua luopua helposta elämästään:
-Nyt hän saa ryypätä ja viettää aikaa kaveriporukassa.
-Sinä hoidat velvollisuudet, joita myös hän on ollut hankkimassa eli talon ja lapset. Eihän tuosta puutu enää kuin se, että sinä myös maksaisit kaiken.
Päätti sefu sitten poistaa viestini. "Asiattomina" tietysti. Suurin ongelma on juuri tämä; vastuuntunnottomia äitejä ei saa syyllistää mistään, heiltä ei saa vaatia mitään, eikä heille saa sanoa suoraan mitään sellaista minkä jokainen tietää, myös he itse. Äitejä täytyy kohdella silkkihansikkain koska äidit ovat niin herkkiä että he hajoavat heti kun heiltä vaati vastuunkantamista omista, ihan itse tehdyistä valinnoistaan! Suoraselkäistä vastuunkantamista ei saa odottaa, eikä varsinkaan tietoisesti ja tahallisesti aiheutetuista ongelmista saa nostaa meteliä. Ei ei, niihin kun varmasti löytyy tuhat ja sata psykologista selitystä joilla vastuu selitetään pois.
Syyllistäminen on pannassa vaikka aihetta olisi kuinka paljon. Äitimyytti jyllää.
Äiti on pääosassa, ei lapsi. Äitiä pidetään kädestä koska häntä täytyy TUKEA, lapsi on sivuseikka. Lässytilää ja sili sili päästä.
Ennenkuin sefu poistaa tämänkin viestin, niin miettikää vähän! Ihan oikeasti, miettikää!
säälittävä.
Olipas hyvin perusteltu kommentti. =)
Ymmärsinkö oikein että ajattelet tällaisessa tilanteessa ennen muuta lasta ja lapsen kasvua ja elämää?-Jos näin oli,niin olen täysin samaa mieltä kanssasi.On järkyttävää miten kauan ,yleensä naiset,jaksavat juoppoa ukkoa.Ja se tapahtuu etenki lasten kustannuksella.Ja mitä viinaan tulee,niin verot vaan taivaisiin!Viinasta ei ole KOSKAAN koitunut mitään hyvää!!Pelkkää pahaa loppuviimeksi...:o(
Jos isä juopottelee eikä äiti pysty lähtemään juopon isän luota,niin kuka sitte suojelee lapsia?Kuka?
nimim.kokemusta viinanhuuruisesta lapsuudesta ja nyt aikuisena terapiaa vuosia takana.
Niin että äidit,MIETTIKÄÄ!!!
"Ymmärsinkö oikein että ajattelet tällaisessa tilanteessa ennen muuta lasta ja lapsen kasvua ja elämää?"
Kyllä. Kun sitä ei näytä oikein kukaan ajattelevan edelleenkään vaikka tietämys lapsuuden merkityksestä on ollut tiedossa jo todella pitkään, ja kukaan ei suomessa ole siltä tiedolta välttynyt. Lapsiin suhtaudutaan edelleenkin siten että lasten tehtävänä ja velvollisuutena on vain sopeutua kaikkiin tilanteisiin, ja aikuinen - varsinkin äiti - on se jolla on "oikeus" kärsiä. Pienintäkään kaukonäköisyyttä ei äideiltä saa odottaa koska äitykkäparka saattaapi siitä loukkaantua verisesti, ja hajota tilanteeseen jonka on ihan itse luonut, ja usein vielä hyvin tietoisesti.
Aikuiset naiset EIVÄT ole mitään holhottavia aivottomia idiootteja jotka eivät tajua mistään mitään. Myöskään alkoholistin puoliso, joka on tietoisesti tehnyt lapsia alkoholistille, ei ole mikään alkoholistin avuton uhri, vaan VASTUULLINEN aikuinen ihminen. Jos ihan itse menee valitsemaan omien lastensa isäksi henkilön jolla on selviä ongelmia vaikkapa sitten alkoholin kanssa, ja nainen silti menee ne lapset sellaisen hemmon kanssa tekemään, niin ei pidä sitten itkeä. Kyllä ne lapset itkevät kaikkien edestä sitä täysin turhaa tuskaansa, joka olisi ihan hyvin voitu välttääkin jos vain aikuiset olisivat sitä halunneet.
Aikuinen ihminen ei voi puolustella sitä sitten yhtikäs millään, että menee tekemään lapsia täysin kestämättömiin tilanteisiin, parisuhteeseen jonka ongelmat ovat olleet tiedossa jo ENNEN lasten tekoa.
Monet naiset varmasti ajattelevat etä lapsi tai kaksi muuttaa miehen raittiiksi ja koko elämän muutenkin paremmaksi.Usein totuus vain on että jos ongelmia on ennen lapsia ollut,niin ne pahenee lasten myötä.Ja kumma kyllä,se miehen alkoholinkäyttö tuo usein niitä ongelmia.Mielestäni jos puoliso juo kerrankin viikossa,niin se ei ole tervettä.Jotain hän pekenee...Itse vietin lapsuuteni viittä vaille alkoholististen vanhempien kanssa.Nyt viiden lapsen vanhempina olemme mieheni kanssa valinneet päihteettömän elämän.Se kannattaa!!Meidän vanhempien tehtävä on puolustaa viatonta lasta julmalta maailmalta,vaikka sitten alkoholisti-isältä tai -äidiltä.
"Monet naiset varmasti ajattelevat etä lapsi tai kaksi muuttaa miehen raittiiksi ja koko elämän muutenkin paremmaksi."
Hmmmm... sinä tapauksessa aikuiset suomalaiset naiset varmasti luulevat myös edelleen, että raskaaksi voi tulla saunan lauteilla istumalla, ja että itsetyydytys kasvattaa karvoja käteen. He he.
Yksikään suomalainen aikuinen nainen ei ajattele oikeasti enää noin. Ei yksikään luule enää mitään tuollaista. Jokainen suomalainen aikuinen nainen, ja nuorempikin, tietää kyllä ettei lapsi pelasta jo valmiiksi huonoa parisuhdetta. SiltäKÄÄN tiedolta ei kukaan suomalainen ole voinut enää tänä pänä välttyä.
Tuohon luuloon erehtyivät lankeamaan monet naiset vuosikymmeniä sitten silloin, kun valistus ja tietoisuus tällaisista asioista oli vielä ihan lapsen kengissä jos sitä oli ollenkaan.
Mutta me 2000- luvun lapsentekoiässä olevat naiset elämme terapiayhteiskunnassa, jossa analysoidaan, terapioidaan ja vatvotaan tällaisia asioita jo liikaakin. Katsokaapas tätäkin palstaa, kuinkahan monta kertaa täälläkin on jo toistettu tämä sama kertakaikkisen ihmieellinen ja "uusi" asia, joka on jo jokaiselle selvää: "lapsi ei pelasta jo valmiiksi huonoa parisuhdetta, lapsen myötä puoliso ei lopeta dokaamista"! Sitä, kuten montaa muutakin ikuisuushokemaa hoetaan joka tuutissa niin paljon että ne ovat varmasti menneet jo jokaiselle jakeluun.
Mutta siltikin suomi on täynnä naisia ja äitejä, jotka esittävät tyhmää ja tietämätöntä, ettei tarvitsisi ottaa vastuuta mistään. "Ku luulin että lapsi muuttaa asiat paremmiksi" Ja paskat! Kukaan ei luule enää mitään tuollaista.
Uhrina on helppo olla. Uhrilla ei ole vastuuta. Uhri ei ole syyllinen mihinkään. Uhria täytyy kohdella kuin särkyvää astiaa, ei saa sanoa pahasti (eli vaatia vastuuta), muuten se hajoaa...
Niin kauan kuin ihminen esittää tyhmää ja naiivia, heikkoa uhria tällaisessa terapiayhteiskunnassa, hän varmistaa myös sen että hänen ympärillään pysyy ihmisiä jotka toimivat hänelle synninpäästöautomaatteina. Ja näitä synninpäästöautomaattejahan on terapiayhteiskunta pullollaan; he päästävät aikuisen ja vastuullisen ihmisen kerta toisensa jälkeen syyllisyydestään ja vastuustaan. SYYLLISTÄÄ ei saa mistään, ei sellaisistakaan asioista joihin aikuinen ihminen on ihan oikeasti SYYLLINEN.
mites on tällainen ajatus? Eli talon hankintaan liittyy usein aika epärealistisia kuvitelmia siitä kuinka elämä muuttuu josnkinlaiseksi sen jälkeen. Eihän se muutu vaan sitä sama ase on vaan eri osoitteessa edelleenkin. Ehkä viikon pari ollaan onnessa ja leijutaan ja sitten se tasaantuu..
Vauvan tulo taloon luo myös omia odotuksiaan ja toisen lapsen tulo vielä omiaan siihen päälle.
Ethän tavallaan odottanut että nyt olisitte se onnellinen perhe tiilitalossa? Että kaikki tai ainakin jotkin ikävät asiat muuttuisivat? Ja kun niin ei käynyt olet pettynyt? Näin käy yllättävän monelle näissä elämän kiemuroissa.
Vauvan hoitaminen ja väsymys saa epäilemään tunteita sekin. Toisaalta silloin myös odottaa puolisoltaan paljon vaikka siihen ei olisikaan mitään syytä ehkä aikaisemman valossa esim esikoisen synnyttyä..
Eli siis onko todellinen tilanne noin huono kuin kirjoitat vai onko nyt kaikki vain huonoss avaloss aja negatiiviset asiat nousee pintaan enemmän? Eli että oikeasti ennen kaikki on ollut paremmin vaikka eroakin on mietitty..
Kuitenkin ekaksi pitää ottaa asiat puheeksi sen miehen kanssa oli niin tai näin. Jos se ei suostu ymmärtämään ja korjaamaankin ehkä suhtautumistaan perheeseen ja suhteeseennen niin siitä voi vetää johtopäätöksiä. Ero ei aina ole oikea ratkaisu vaan se että suhteen eteen päätetään tehdä töitä yhdessä voi luoda paremman ja lujemman suhteen välillenne. Se on pitkälti tahdon asia ja tunteenkin, tosin kaikki tunne on helppo hukuttaa tyytymättömyyteen.
Jos todella on niin että et tunne miestäsi kohtaan enää mitään niin ei raha voi olla syy jatkaa yhdessä. Kelasta saat tukia sen mukaan mihin ei omat varat riitä vaikka ei se mitään luksuselämää ole ja ainakin erovaiheessa on yleensä varat aika tiukalla.
Eikä kukaan toinen asia apäätä vaan se päätös on sun itsesi tehtävä. Sinä päätät missä menee rajat ja mitä tunnet ja kestät. Voihan olla että otatte vaikka harkinta-aika aja asutte tovin erillään tai sitten kerralla ero tai sitten korjaatte suhteenne, mutta se ei tapahdu itsestään ja noin vain.
Kannatta miettiä sekä järjellä että tunteella ja järkevästi mitä oikeasti tuntee ja tuntuu..
että asiat oli vielä hyvin kun lapsia haluttiin ja talo ostettiin,ne vaan muuttuivat reilu kuukausi ennen kuopuksen syntymää. en todellakaan olisi lapsia tehnyt ja yhteistä taloa ostanut jos omaisin ennustajan taidot...kiitos "rohkaisevista/ymmärtäväisistä" viesteistä!
Sinulla on pieni vauva ja lapsi, ja jokainen tunne tulee varmasti muutenkin potenssiin sata. Kukaan ei ole onnellinen tuollaisesta tilanteestasi eikä varmasti myöskään vahingoniloinen. Kukaan ei varmasti puolustele vastuutaan pakoilevaa itsekästä miestäsi. Mutta me täällä palstoilla pystymme perustamaan mielipiteemme pelkästään tänne kirjoitettuihin juttuihin tietämättä sen enempiä todellisia tilanteita viestien takana. Ei me tiedetä oliko esim. aloituksesi kirjoitettu tunnepurkauksessa, ja siksi ehkä jollakin tapaa mahdollisesti harhaanjohtava. Mutta näin itse sanoit:
"haluaisinkin erota ja eroamassa ollaankin oltu monesti".
Se, että olette tehneet jo kaksi lasta ja ostaneet talon viestii pitkäaikaisesta ja vakavasta suhteesta ja sitoutumisesta siihen. Ja nyt yhtäkkiä yhden ainoan kuukauden aikana olettekin "olleet eroamassa jo monesti"?
Kun puhutaan pitkäaikaisesta suhteesta, ja sanotaan että on oltu eroamassa jo monesti, sillä useimmiten tarkoitetaan että pidemmässä suhteessa on ollut menneinä vuosina useita aikakausia jolloin olette olleet eroamassa. Sillä ei yleensä tarkoiteta jotain yhden ainoan viimekuukauden aikana yhtäkkiä ilmaantuneita erouhkauksia tai eroajatuksia.
Takananne on monta (ainakin yli kolme) hyvää ja tasapainoista vuotta ilman minkäänlaista viinaongelmaa ja muita parisuhdeongelmia?
Mikään hyvä ja tasapainoinen pitkäaikainen suhde ei mene yhden ainoan kuukauden aikana yhtäkkiä niin pilalle että mieleen tulee ensimmäisenä ero. Kenenkään todellinen pitkäaikainen rakkaus ei katoa yhtäkkiä tuosta noin vain neljän viikon aikana. Ei kukaan vakavasti otettavaan parisuhteeseen todella sitoutunut ihminen ala heti kun tulee ongelmia, ajatella ensimmäisenä eroa. Eiköhän ne ongelmat ole siellä kyteneet jo pidemmän aikaa, vai mitä?
Jos suhteenne on oikeasti ollut niin hyvä, että siihen on ollut turvallista hankkia lapsia (silloin sen on täytynyt olla todella siis HYVÄ), se on myös sen arvoinen että sen eteen kannattaa tehdä töitä eikä heti luovuttaa. Väärinhän se on ehdottomasti että vastasyntyneen vauvan äitinä joutuisit tekemään aloitteita suhteen parantamiseksi, mutta voisitko ajatella vaikkapa jonkinlaisen parisuhdeterapeutin pyytämistä apuun? Mitä miehesi siihen sanoisi?