Entisenä vl:nä elämä ei ole helppoa. Aina kun olemme yhdessä tulee minun ottaa huomioon heidät ja heidän elämäntapansa. En voi käyttäytyä niinkuin huvittaa, päästää mitä tahansa sanoja suustani edes kotonani silloin kun vl-sukua on kylässä. Meidän luona kylässä olessa emme voi ruoalla juoda alkoholia, emme pitää tv:tä auki, taikka kuunnella kevyttä musiikkia tai mitään muutakaan mitä vl:t eivät itse tee ja pidä oikeana.
Tuntuu niin väärältä että vain minun on otettava huomioon heidät, mutta he saavat elää, olla ja ajatella vapaasti juuri kuin he haluavat.
Miksi minun on pyydettävä kokoajan anteeksi tapojani koska se on heidän mielestään väärin?
Milloin toimitaan toisin päin?
On hyvin raskasta elää ja välillä jopa tuntuu että haluaisin elämäni loppuvan tuon raskaan asian vuoksi. Onko tämä se palkka joka minun on elämässäni kannettava, koska olen syntynyt vl-perheeseen ja siitä joskus eronnut?
Välitän perheestäni enkä haluaisi kuitenkaan väliemme täysin katkeavan. Miten minun tulisi toimia tässä tilanteessa? Tiedän että he eivät halua elämäntapaansa muuttaa eikä heidän tarvitsekaan eikä se minua haittaa että heillä on tuo uskonto. Haluaisin vain heiltä myös kunnioitusta minua kohtaan ja antaa minun olla ja elää minun tavoillani sekä heiltä suvaitsevaisuuttaa ainakin siinä määrin etteivät he lakkaa käymästä kylässä ja muutenkaan suhdetta minuun jos en enää ottaisi heitä jokaisessa asiassa huomioon. Miksi minun vain on joustettava mutta heidän ei?
En mitenkään pystyisi olemaan vl. Olen kuitenkin joskus miettinyt miten helpompaa elämä saattaisi olla siinä mielessä ettei tarvitsisi jokaista sanomistaan ja tekemistään miettiä sukulaisten läsnäollessa ja olla kuin "anteeksi kun elän näin, vaikkei se mielestäni ole väärin". Jos olisin kuitenkin vl, olisin vain elämäntapa vl, enkä uskoisi miten he uskovat eikä siinäkään mielestäni olisi mitään järkeä. Valehtelisi itselleni ja muille kokoajan, enkä voi edes olla varma onko vl:s se "ainoa oikea usko" kuin heille opetetaan.
Tuntuu niin väärältä että vain minun on otettava huomioon heidät, mutta he saavat elää, olla ja ajatella vapaasti juuri kuin he haluavat.
Miksi minun on pyydettävä kokoajan anteeksi tapojani koska se on heidän mielestään väärin?
Milloin toimitaan toisin päin?
On hyvin raskasta elää ja välillä jopa tuntuu että haluaisin elämäni loppuvan tuon raskaan asian vuoksi. Onko tämä se palkka joka minun on elämässäni kannettava, koska olen syntynyt vl-perheeseen ja siitä joskus eronnut?
Välitän perheestäni enkä haluaisi kuitenkaan väliemme täysin katkeavan. Miten minun tulisi toimia tässä tilanteessa? Tiedän että he eivät halua elämäntapaansa muuttaa eikä heidän tarvitsekaan eikä se minua haittaa että heillä on tuo uskonto. Haluaisin vain heiltä myös kunnioitusta minua kohtaan ja antaa minun olla ja elää minun tavoillani sekä heiltä suvaitsevaisuuttaa ainakin siinä määrin etteivät he lakkaa käymästä kylässä ja muutenkaan suhdetta minuun jos en enää ottaisi heitä jokaisessa asiassa huomioon. Miksi minun vain on joustettava mutta heidän ei?
En mitenkään pystyisi olemaan vl. Olen kuitenkin joskus miettinyt miten helpompaa elämä saattaisi olla siinä mielessä ettei tarvitsisi jokaista sanomistaan ja tekemistään miettiä sukulaisten läsnäollessa ja olla kuin "anteeksi kun elän näin, vaikkei se mielestäni ole väärin". Jos olisin kuitenkin vl, olisin vain elämäntapa vl, enkä uskoisi miten he uskovat eikä siinäkään mielestäni olisi mitään järkeä. Valehtelisi itselleni ja muille kokoajan, enkä voi edes olla varma onko vl:s se "ainoa oikea usko" kuin heille opetetaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen kokenut aivan saman ja välillä joutunut kovastikin miettimään, mistä se johtuu että minun on aina joustettava ja otettava huomioon heidän mielipiteensä ja sukomuksensa, mutta he eivät koskaan omasta puolestaan ota huomioon minun käsityksiäni ja arvostuksiani. Vastavuoroisuutta ei todellakaan ole! Olen itse lähtenyt siitä että kohteliaisuus vierailuissa ja kanssakäymisessä on välttämätönät ja tiettyyn rajaan asti haluan olla kohtelias. Mutta on pidettävä raja. Itselle tärkeistä asioista pitää ihan itse vain pitää kiinni. Jos esimerkiksi arvostat hyvällä pyhäpäivänä aterialla lasillista huolella valittua viiniä, voit laittaa viiniä tarjolla sitä arvostaville silloinknin kun pöydässä on niitä joilel viini ei maistu. Onhan meillä itse kullakin ruoka- ja juomatottumuksemme.
He ovat omasta mielestään ainoita jotka kelpaavat Jumalalle, ja ovat Taivaaseen menossa.
Jos emme kohtelisi heitä heidän arvojensa mukaisesti, ja kunnioittaisimme heitä, niin me menettäisimme heidät.
He eivät tulisi enään kylään koska pahentuisivat siellä jos esim. katsoisimme telkkaa. He kokisivat joutuneensa osalliseksi siitä synnistä.
Me rakastamme heitä, ja emme halua heistä luopua, siksi me miellytämme heitä.
"Miksi minun on pyydettävä kokoajan anteeksi tapojani koska se on heidän mielestään väärin?
Milloin toimitaan toisin päin?"
Me ihmiset pyydämme silloin anteeksi kun tiedämme, että olemme pahoittaneet toisen mielen. Mutta toivoisimmeko sitä, että läheisemme meidän mieliksimme muuttaisivat itsensä? Emme, sillä me toivomme että jokainen voi olla oma itsensä, ja jos me pahennumme siitä, niin meidän tulee miettiä miksi me pahennumme, satuttiko se käytös oikeasti meitä?
Rakkaus, ja ystävyys on uhrautumista, pitää luopua niistä omista tarpeista, siten että lähimmäisillämme on hyvä olla.
hiljentääkun se vahingoittaa heitä, mutta toisten tekemisiin jotka heihin itseensä ei vaikuta, ei pidä anna heidän puuttua.
kun toiset uskovat johonkin asiaan tiukasti ja toiset eivät välttämättä ollenkaan.
Jos itse kutsuisin esim. jonkun muslimiystävistäni kotiini syömään, en esim. toisi sianlihaa pöydän lähellekään (siis ei muidenkaan lautasille). Se on suvaitsevaisuuden hinta ja minusta ihan OK. En haluaisi syödä itse sianlihaa ja viedä ehkä vieraalta ruokahalua.
Jos asia on TOISIN PÄIN eli minä vierailen muslimiperheessä, ei heidän tarvitse ottaa vastaavia asioita huomioon, koska olen "vapaamielisempi" syömisen suhteen. En halua vertailla vl:iä ja muita uskonsuuntia, tämä esimerkki vain siksi, että "tiukemmin uskovien" suhteen on luonnollisesti otettava enemmän huomioon, kuin henkilöiden, joilla ei ole syntikäsitettä tai se on väljempi.
Sinunakin ottaisin heidät huomioon vastaavalla tavalla. Ei telkkareita ja stereoita ym. tarvitse piilottaa ja sinähän tiedät, mikä heille sopii. Jos olet itse sinut itsesi kanssa, älä ota turhaa stressiä. Ehkä haluat miellyttää heitä ja ikään kuin vieläkin kuulua joukkoon jollakin tapaa (ihan luonnollista ihmismielelle) ja siksi mietit puheenaiheitakin tarkemmin? Ei kannata kuitenkaan mennä kohteliaisuudessa liian pitkälle. He tietävät, ettet ole vl eli eivät he siihen pökerry, jos mainitset jonkun "ei-vl-harrastuksen" tms. Ota perusasiat huomioon, mutta ole vapaampi käytöksessä myös. Tsemppiä!
Edellinen kirjoittaja oli todella asian ytimessä. Jos olet sinut itsesi kanssa, ei sinulla ole vaikeaa ottaa toisia ihmisiä huomioon. Ex-uskovaisena pitäisin aika typeränä, jos vääntäisin punkkupulloa ruokapöytään, kun uskovaiset sukulaiset olisivat kylässä, tai huudattaisin Metallicaa tai telkkari huutaisi nurkassa pahinta törkyä. Sivistynyt ihminen ottaa toiset huomioon vaikka omassa kodissaan, muutaman tunnin kestää vaikka hampaat irvessä, typerys ei tarvitse olla!
ei toinen osapuoli voi vaatia muita omaan muottiinsa. Jos itse makaan takapihalla aurinkoa ottamassa ja vl-veljeni tulee pistäytymään, niin juon olutpulloni loppuun yrittämättäkään piilottaa sitä vaan kysyn häneltä, että otatko kokista tai jotain.
Näin se menee toisten yksityiselämän kunnioittaminen -puolin ja toisin.
Sinä olet aika lähellä oikeaa. Niin voin sanoa koska Raamatusta löytyy tähän selvä neuvo.
>>Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.> Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää
Itselläni on ollut täsmälleen sama ongelma, ja itsekin menin samaan lankaan kuin sinä olet mennyt. VL:t haluavat määrätä kaikkia lähellä oleviaan ja pakottaa heidät samaan muottiin kanssaan. Varsinkin ex-lestadiolaisille he "opettavaisesti" sanovat: "Kyllä sinä entisenä uskovaisena tiedät, ettemme hyväksy tuota ja tuota.."
Minulla tuli mitta täyteen tuota päsmäämistä. Ilmoitin kotonan käydessäni vanhemmilleni ja muutamalle sisarukselleni, että myön meillä "talo elää tavallaan ja vieraat tulevat ajallaan", olette aina tervetulleita meille mutta teidän pitää myös hyväksyä/sietää elämäntapaamme. Kun vl-sisarukseni tai vanhempani tulevat meille saunomaan, juon saunakaljan tai kaksi aivan kuin muulloinkin. Kun he tulevat meille päivälliselle juomme ruokajuomana viiniä kuten joisimme muulloinkin, kun he käyvät meillä aikuisten juhlissa niin tarjolla on kuohuviiniä ja muitakin alkoholijuomia. Kun käymme ulkona syömässä vl-sukulaisteni kanssa, otamme ruokajuomaksi ihan sitä, mitä otamme aina. Lapsemme katsovat aamulla lastenohjelmat vaikka meillä olisi vl-yövieraita jne, jne...
Kerroin, että jos ette vakaumuksenne vuoksi voi olla kanssamme tekemisissä, niin oma on valintanne. Vanhempani ja kaikki sisarukseni ovat vähitellen mukautuneet elämään meidän "syntisten" rinnalla eikä kukaan enää motkota minulle mistään. Kannattaa puhaltaa peli poikki ja vaatia itselle oma elämä. Myös vl-sukulaisten taholta.
mutta pässiä voi myös taluttaa, juoksematta.
Saman ratkaisun minäkin tein muutama vuosi sitten. Ennen oli aivan liian kiltti, ja se ei toiminut, asiat vääristyivät, ja kun ryhdistyin Herrassa, panin ne kerralla kuntoon ja ajattelin, että lääkärille selitellään ja se oli kova isku muutamalle saarnamiehelle.
Nyt tilanne on stabiili, ei todella ole sitä kansimaismoraalia, koska he tekevät juuri sitä, mitä itse kieltävät, ja TV;n osalta helle on pahinta, jos ollaan yksin kylässä, TV on keksipiste, mutta jos useampi, osa vieläkin paheksuu,,, koska se on edessä seuraavissa seuroissa, sillä olihan todistajia.
Mutta tässä täytyy erotta ne kolme VL lahkoa, rosvoliikemies/ kauppiaat, jotka ovat mukana VL ihmisten rahan vuoksi, vanhoilliset peränpitäjät, sekä penkkiläiset, jotka ovat elävässä ja pelon ukossa, heitä on ymmärrettävä, tuolle ensimmäiselle ryhmälle käy vaikka kalja ja hapansilakka, kunhan raha liikkuu.
Loppujen lopuksi he kunnioittavat rehellisyyttämme.
Olen itsekin kirjoittanut saman tyylisiä viestejä tänne.
Mitä enemmän joutuu arjessa elämään vl-läheisten kanssa, niin sitä vaikeammaksi 'henkien' taistelu menee. Se, saako kaikki toimia omien ajatustensa, tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti! Jos saman katon alla on veeälliä ja eiveeälliä niin ongelmia tulee. Satunnaiset ja rajatut tapaamiset ovat erikseen. Ne voi kestää tai sitten estää kokonaan.
Esimerkkinä vaikka tv.
Miten järjestetään sen katsominen perheessä, jossa osa pitää sitä 'saatanan sontaluukkuna'? Pitääkö menne eri huoneeseen eli 'vuokrata' kotoa yksi huone omiin 'synnillisiin' toimintoihin?
Näin olen nähnyt olevan joissakin paikoisssa. Tai sitten musiikin kuuntelu. Tai alaikäisten ns. uskosta luopuneiden riennot? Kuka antaa rahaa niihin? Ehkä äiti salaa, kun isä ei suostu niitä rahoittamaan? Ehkä toisin päin?
Listaa voisi jatkaa, mutta asia tuli kai selväksi?
Loukkaa kovasti, jos vl-perheenjäsen tulee nuhtelemaan vaikka musiikin kuuntelusta! Ei edes gospel eikä tavalliset liian rytmikkäät joululaulut kelpaa heikäläisten korville! Revi siitä sitten ilosi ja elämäntyylisi! Tai poistu takavasemmalle?
Hanki itsellesi niin vahva sisäinen varmuus, että et välitä vl-sanomisista. Muuten nuoleskelet heitä sydän haavoilla koko ajan! Se aiheuttaa masennusta ja oman mitättömyyden tunnetta.
Jos joku lapsistani hurahtaisi vl-uskontoon ja alkaisi pitämään vaikka julmia hoitokokouksia talossani, ne loppuisivat kyllä kaskystäni välittömästi.
Talon isäntä on vl ja määrää, missä kaappi seisoo ja mitä 'huonekaluja' (tai tms.) talossa on! Valittevasti tätä vl-ihannetta monet yrittävät toteuttaa meidän muiden kustannuksella.
Perheen sisällä tosin kannattaisi vl:nkin hieman hellittää lakihenkeään, isäntähenkeään ja kovaa henkeään, mutta ei SRK-laiset henget epäuskoisen edessä nöyrry.
Minusta on eri asia puhua sellaisista tilanteista, joissa vl ja eivl kohtaavat satunnaisesti. Mutta asuminen samassa ruokakunnassa ja saman katon (ja ehkä peiton) alla on ihan muuta. Ei kukaan suosittele sellaista. Varokaa jotka suunnittelette vapaaehtoisesti ikeen vetämistä vl:n kanssa!
Tiedän tapauksia, joissa homma menee toisinkinpäin. Eli ei-vl-perheen jäsen kääntyy vl:ksi ja kokee olonsa hankalaksi, kun muut elävät edelleen normaalisti eivätkä huomioi hänen vakaumsutaan.
Élätkö jatkuvasti ei-vl:nä vl:ien keskuudessa, vai koskeeko kuvailemasi tilanteet vain, kun vierailet lapsuudenkodissasi? Itse ajattelen, että vanhemmillani on oikeus elää oman vakaumuksensa mukaan kodissaan, mutta minun kodissani heidän on puoestaan hyväksyttävä minun vakaumuksen välinen elämä. Itsekin siivoan tietoisesti ja tiedostamatta suutani vanhempien ja vl:ien läsnäollessa. En kai halua liikaa herättää heissä "pahennusta" =). Kyllähän se välillä tympii ja on typerää, mutta näillä mennään!
Se mikä on tärkeintä, niin sinunkaan ei todellakaan tarvitse viestiä sanoin eikä olemuksellasi, että "anteeksi kun en ole vl..." Sinulla on vastaavasti oikeus olla ja ajatella ja uskoa oman omantuntosi mukaan eikä silloin tarvitse nöyristellä ketään.
Kiitos kaikille palautteesta! =)=)
Sitä on annettava heidän olla omassa "pikku maailmassaan" ja ajatelkoot mitä tahansa. Minun on vain oltava minä. piste.
Tällaista kai se on tuosta uskosta eroaminen, että tällaisten ajatusten kanssa joutuu kamppailemaan. Siinä vähän jotain esimakua niille jotka eivät ole vl:ttä kokeneet ja siitä eronneet.
Aina oma perhe tuntuu joka tapauksessa tärkeältä vaikka he eivät minun elämäntapaani hyväksyisikään, mutta rajansa kaikella heilläkin tästä eteenpäin!
Vl:ssa kuitenkin opetetaan niin vahvasti kunnioittamaan omia vanhempiaan ja koko vl-ajattelua että vaikka siitä eroaa, se ei tapahdu todellakaan sormia napsuttamalla.
Paljon olen kuitenkin päässyt eteenpäin ja ulos tuosta pimennosta missä he elävät. Elämä on tuntunut PALJON paremmalta ja erityisesti TERVEELTÄ eroni jälkeen.
Kiitos siitä että pääsin ulos sieltä vaikka hankalaa oli!
Ihanaa elämää kaikille!!=)
Sinä osoitat kypsyyttä ja rakkautta heitä kohtaan. Miksi turhaan loukkaisit heitä kun tiedät että heille nuo asiat ovat omantunnon asioita. Ei se varmaan ole niin hirveää kärsimystä kunnioittaa heidän tapojaan silloin kunn he ovat käymässä. ite jatkaisin samaan tapaan
vl-sisaruksille. Kävivät turhan röyhkeiksi ottamalla "muistoja" poissa ollessaan synnyinkodista.
Vain käräjäoikeudella pelottelu sai talttumaan sisarukseni varkauksista.