Requiem for a Vampire

Voi jumalauta mikä elokuva!

Takakansi lupaa klassikon, joka yhdistelee surrealismia, erotiikkaa ja kauhua, sekä kehutaan kameratyöskentelyä ja tunnelmaa, ja lisätään vielä, elokuvan olevan omaperäinen - joka on tämän leffan kohdalla sama kuin sanoisi veden olevan märkää.

Jo elokuvan alku heittää realismin romukoppaan ja hyppää fantasian maailmaan, kun aneemisesti kuvatussa takaa-ajokohtauksessa klovniasuinen nainen tussauttelee auton takaikkunasta revolverillaan jossa tuntuu olevan ehtymätön määrä ammuksia, kuin westerneissä ennenmuinoin.

Päähenkilöinä tässä "tripissä" toimivat kaksi viattoman ja vähän naivin oloista neitokaista jotka pääosin vain juoksevat, esittelevät hämmästyneitä ilmeitä - korostaakseen viattomuuttaan pervon ohjaajan mieliksi, ja keikistelevät miehille, joskus vaatteet päällä, toisinaan eivät.

Matkalla metsän poikki neidot törmäävät hautausmaan likellä kökkiviin semivampyyreihin jotka vievät vastentahtoiset vieraansa linnan hämärään ja kolkkoon kellariin jossa semit harjoittavat seksiä vastentahtoisten uhriensa kanssa...

Juonesta viis... taisi olla ohjaajankin motto!

Jos ohjaaja koittaa jotain sanoa, niin se on ehkä se, että lesbahtavat neidotkin voivat menettää viattomuutensa, kun törmäävät synkän metsän keskellä, illan hämärtyessä pöljän näköiseen vampyyriin ja laumaan wannabee-vampyyreita.

Jälkeenpäin voi jäädä epäilys tapahtuiko elokuvassa mitään, vai oliko kaikki vain kameralle tallennettua testikuvaa, johon nyt vain oli eksynyt pari eksynyttä naista.

Leffan kohokohta taisi olla kohtaus jossa lepakko antoi naiselle orgasmin - todellinen älyn riemuvoitto.:)

Ei kauhua, ei tunnelmaa, ei näyttelysuorituksia, eikä edes kunnollista erotiikkaa.
Mutta siitä huolimatta täydet pisteet ohjaajalle siitä, että uskaltaa toteuttaa itseään, ja tehdä todella omaperäisen elokuvan, ja vähät välittää kritiikistä.

Kiistämättä jokin tässä kuitenkin kiehtoi, ainakin perverssiä aivopuoliskoani.

**