Moi. Olen 12v tyttö. Minulla olisi sellasia ongelmia että esim. kun alan syödä, mahaa alkaa särkeä, mutta pian kipu lähtee. Mahani on vähän väliä, jonkun aikaa aina kipeä. Navan alta siis kokonaan siitä. joskus myös navan kohdaltakin.Mahani on päivässä ainakin yli 10 päivää kipeä.. Ensin, joskus 2vk. sitten minulla oli lähes jokapäivä maha ja pää kipeät, mutta pitkän aikaa.. Mutta nyt tällä viikolla on tullut näin, siis että mahani on vähän väliä aina hetken kipeä. Mistä johtuisi?
-Sori, jos tää ei ois kuulunu tänne, mutten muutakaa paikkaa keksiny.
-kuukautiset eivät ole alkaneet.. tällä hetkellä maha taas kipeä.. ajattelin että voisi liittyä syöpään, kun kaverini äiti jotain puhui, että kun hän oli ollut vielä nokialla töissä, ja he olivat joidenkin tyyppien kanssa sieltä työpaikalta menneet laivalle, niin jollain ihmisellä oli ollu maha todella kipeä. kun hän tämän laivareissun jälkeen meni sairaalaan, hänellä olikin ollut syöpä, ei ollut mitään tehtävissä, josten hän kuoli..
-Sori, jos tää ei ois kuulunu tänne, mutten muutakaa paikkaa keksiny.
-kuukautiset eivät ole alkaneet.. tällä hetkellä maha taas kipeä.. ajattelin että voisi liittyä syöpään, kun kaverini äiti jotain puhui, että kun hän oli ollut vielä nokialla töissä, ja he olivat joidenkin tyyppien kanssa sieltä työpaikalta menneet laivalle, niin jollain ihmisellä oli ollu maha todella kipeä. kun hän tämän laivareissun jälkeen meni sairaalaan, hänellä olikin ollut syöpä, ei ollut mitään tehtävissä, josten hän kuoli..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei tunnu ollenkaan syövältä. Kyllä on aivan jotain muuta.
Siinnä ystävättäresi äidin tapauksessa on varmasti juttu muuttunut siitä mitä tosiasia on.
Ei syöpään sillä tavalla kuolla kuin johonkin infarktiin.
tai ainakin kysymään terkkarilta mitä kannattaisi tehdä.
Eihän tähän tällä palstalla varmasti pysty vastaamaan.
Mieleeni tulee kuitenkin keliakia ja/tai laktoosi-intoleranssi. Googlaa ne, niin voit katsoa mitä oireita niihin kuuluu.
Sitten on tietysti kaikenlaiset hormoonijutut, koska kuukautiset ilm. tekevät myös tuloaan.
Myös stressi voi aiheuttaa maha- ja pääkipua.
Olet kai sentään kertonut äidillesi tästä asiasta, joten hän nyt aikuisena olisi velvollinen ohjaamaan sinut tutkimuksiin.
En minä millään sinun kohdallasi jaksa mihinkään syöpään uskoa, mutta kyllä asia tutkittava on.
Tiedän kuinka kamalaa sinun iässäsi on kuvitella itsekseen kaikenmaailman sairauksia.
Muistan kuinka itse joskus siinä iässä menin kaverini kanssa sukulaisteni luokse maalle kyläilemään.
Kävimme lammessa uimassa ja jälkeenpäin serkkuni sanoi, että siellä on iilimatoja. Kaverini, joka oli aina valmis iskemään minua arkaan kohtaan, tiesi että pelästyisin siitä.
Hän väitti minulle naama peruslukemilla, että iilimadot tunkeutuvat ihmisen huomaamatta hänen sisälleen ja menevät sydämeen, jolloin ihminen kuolee.
Minä kauhistuin ja olin varma, että viimeiset hetkeni ovat tulleet. En kuitenkaan kehdannut puhua asiasta kenellekän, vaan vaadin, että minun oli päästävä lähtemään kotiin seuraavalla junalla.
Ihmettelyä riitti, mutta minä en kertonut syytä. "Kaverini" jäi kylään tyytyväisenä virnuillen syyn arvaten ja minä kolkuttelin itku kurkussa junassa kotiin.
Kotona ihmeteltiin miksi niin pian tulin, mutta en kertonut sielläkään. Odottelin vaan kuolemaani, jota ei sitten hämmästyksekseni tullutkaan. En varmasti unohda sitä koskaan, vaikka se myöhemmin hymyilyttikin.
Tarkoitan, ettei kaikkein pelottavinta vaihtoehtoa kannata heti ruveta miettimään, mutta kuitenkin selvittää asia, joka varmasti painaa mieltäsi koko ajan.
meidän koulu on pieni, ja meil vaan joskus harvoin käy terkkari.. aamulla taas, heti kun olin syönyt leivän, ja kävin vessassa, niin huomasin jo että maha oli kipeä.. tällä hetkellä se on taas.. mutta siis se tulee muutenkin kipeeksi kuin silloin kuin syön.. mutta näinä lähipäivinä ei siis pää ole ollut kipeä.. vain maha, monta kertaa päivässä.
No äitini asuu sveitsissä, mutta äitipuoleni ja isäni asuvat täällä minun ja veljeni kanssa. kun sanon isälleni ja äitipuolelleni, että mahani on taas kipeä, niin äitipuoli vastaa ja sanoo jotain vaan naistenvaivoista, ja isä sanoo että mikäköhän mulla on tai että oonkohan mä kipee.. ei mitään muuta.. mutta siis sitä maha- ja pääkipua oli varmaan kuukausi ja sitä oli lähes jokapäivä, mutta se kesti aina pitkään.. mutta nyt on tullut että on tällain lyhyen aikaa maha kipeä, ja sitten se loppuu.. ja pian sitten taas alkaa mahakipu jne. nyt ei enää oo maha kipee.. mut kummiski kohta taas on.. sitten kun menen seiskalle, ja vaihdan koulua, niin siellä on sitten koulussa sellanen terkkari.. viimeksi lääkärissä olin 2 vuotta sitten.. mutta lääkäriin olisin aina valmis menemään, koska haluaisin aina varmistaa etten ole kipeä.. harmittaa kun en ole kahteen vuoteen tai enempään ollut..
voithan sinä mennä lääkärille ilman että terveydenhoitaja tilaa ajan koululta.syötkö sinä harvoin se voi olla niin sanotua nälkäkipua vatsa on pieni ja syönnin alussa tulee kipua kun se vatsalaukku tottuu siihen ruokaan pieniä annoksia usein puuro on hyvää ja helposti sulavaa ruokaa aamupalaksi.syövästä ei ole kyse älä pelkää
lääkäriin?
On niin vaikea vastata, kun en tiedä tarkemmin olosuhteistasi. Esim. koska koulunne on niin pieni, ettei ole terkkaria, niin minkälaiset kulkuyhteydet sinulla olisi esim. lääkäriin, jos menisit yksin.
Minusta tuntuu, etteivät isäsi ja äitipuolesi ota kipujasi vakavasti. Siis todella kipujasi, vaikka ne voivatkin olla psyykkisiä, mutta aina vaan pahemmaksi tulevat, jos et saa selvyyttä.
Sanot, että mahakipu ei nykyisin kestä niin pitkään kuin aikaisemmin. Ehkäpä se on sen merkki, että rupeaa pikkuhiljaa helpottamaan.
Jotenkin saan kirjoituksestasi sen käsityksen, että olet yleensäkin kovin huolissasi terveydestäsi. Siinä ehkä on syy isäsi ja äitipuolesi reagoimattomuuteen.
Olisiko sinulla mahdollisuutta esim. sähköpostilla kertoa asiasta äidillesi sinne Sveitsiin. Ehkäpä hän voisi keskustella siitä isäsi kanssa.
Kyllähän sinulla voi niitä naistenvaivoja olla, mutta tuskinpa niitä nyt jatkuvasti olisi.
Enhän minä ole lääkäri, mutta epäilen kyllä stressiä. Olet joutunut kokemaan vanhempiesi avioeron ja kaiken siihen liittyvän. Äitisi asuu niin kaukana ja koulukin aiheuttaa omat paineensa.
Siitä tulikin mieleeni, että ehkäpä voisit keskustella opettajasi kanssa. Uskoisin hänen ottavan asian vakavasti, koska varmasti koulunkäyntisikin kärsii tilanteesta.
Minä olen aina ollut kova stressaamaan, kuten jo iilimadotkin osoittivat. Ikää on niin paljon, että sopisin isoäidiksesi, mutta muutama vuosi sitten mahassani tuntui jatkuvasti niin kamalia möngerryksiä, etten millään käsittänyt mikä siellä oikein liikkui ja myllersi. Pakko oli mennä lääkärille ja hän sanoi heti, että paksusuolihan se siellä möyrii. Sain lääkkeet ja asia hoitui sillä.
Olen muutenkin oikein erikoistunut psykosomaattisiin sairauksiin.
Välillä särkee päätä ja verenpaine nousee pilviin.
Vatsa on sekaisin viikkotolkulla, jolloin selviän vain lääkkeiden avulla.
Selkä oli aikaisemmin (nyt se on muutenkin) stressistä joskus niin kipeä, etten pystynyt liikkumaan.
Henki ei kulkenut ja istuin öisin sohvalla haukkoen ilmaa kuin kala kuivalla maalla. Niin pitkälle sekin meni, että sairastuin astmaan, johon henkiset syyt vaikuttivat suurimman osan.
Nokkosrokko oli lapsena jatkuva seuralaiseni ja aikuisena olen aina joskus täynnä stressin aiheuttamaa kutiavaa ihottumaa.
Nyt varmasti ihmettelet miksi olen tällainen, mutta siihen on kyllä omat syynsä, joita ei nyt kannata selostaa.
Kerroin nämä vai siksi, että ymmärtäisit kuinka paljon psyykkisellä puolella on merkitystä ihmisen hyvinvointiin. Tällaisten sairauksien kanssa pystyy kyllä elämään, kun aikaa myöten oppii tietämään mikä mistäkin johtuu.
Silti ei saa unohtaa, että on lääkärin asia selvittää tilanne. Voit ehkä tarvita jonkin kevyen lääkityksen, mutta ilman lääkärin määräystä et saa itse ruveta mitään kokeilemaan.
Toivon todella, että saat jostain apua, koska sitä sinä varmasti tarvitset.
syön aika paljon ettei siitä varmaan johdu..
en tiedä.. ei ole edes lääkärin numeroa.. lähin (neuvola tai joku) on nurmijärvellä.. sinne on joku 14km..
niin siis ennen kivut kestivät pitkään, mutta olivat vain kerran päivässä. Nyt lyhyeen, mutta monta kertaa päivässä. enää ei pää yleensä ole kipeä.
kyllä minä huolissani terveydestäni olen, ja tykkäänkin käydä lääkärissä, mutta isäni ja äitipuoleni, eivät tiedä kuin sen että tykkään käydä lääkärissä.
kyllä ainakin olisi mahdollisuus.. mutta en tiedä, että puhuisiko äiti sitten isälle..
äitini ja isäni erosivat, kun olin alle 4. mutta 4vuotiaanahan alkaa vasta tulla muisti. sen silti muistan, kun äiti lähti.. hän sanoi isälle, että menee sveitsiin kaverinsa kanssa. iskä suuttui, ja löi seinään. siinä on vieläkin reikä. sitten äiti halasi minua ja veljeäni, ja lähti.. sitten hän jäikin asumaan sveitsiin. viimeksi näin hänet kesällä, kun hän oli käymässä suomessa.
aina jos opettajalle sanoo, että maha tai/ja pää yms. ovat kipeät, ope sanoo että johtuu varmaan että on nälkä tai jotain muuta. ei sen ihmeellisempää.. ja apuopettaja sanoo ja kaverinikin että mulla on aina.. kun sanon aina kun mahani on kipeä tai pääni, niin he eivät varmaan ota vakavasti...
ensin sinne äidillesi ja kerro vakavasti kaikki tämä mitä olet kertonut tänne. Isäsi ja äitipuolesikin varmasti kuuntelevat, kun lopulta tajuavat että olet tosissasi!
Lähimpään terveyskeskukseeenkin voisit varata ajan, mutta pääsetkö matkustamaan sinne?
( yhteystiedot löydät netin kauttakin...).
noo.. torstaina tulee terkkari koululle käymään, tekee kakkosluokkalaisille jotain, niin menen sitten sille puhumaan..
puheille, kun hän tulee kouluunne. Yritä saada hänet ymmärtämään, että sinä tarvitset todella apua, eikä asiaa saa sivuuttaa noin vaan.
Voisitko kertoa hänelle, että olet kirjoitellut tänne keskustelupalstalle, koska sinun on todella paha olla.
Ehkäpä hän voisi lukea tämän ketjun, niin saisi asiasta paremman käsityksen. Sinä olet niin nuori ja yksin asian kanssa, että uskoisin terveydenhoitajan jollakin lailla puuttuvan tilanteeseen, ettei mielenterveytesi enää enempää kärsisi.
Uskon, että sinulta yksinkertaisesti puuttuu ihminen, jolle voisit purkaa huolesi aina tarvittaessa.
niin puuttuu.. tykkään koirista paljon, mutta iskä ei mulle suostu ostamaan.. minua harmittaa sekin.. olen yleensä aika masentunut.. jos minulla olisi koira, en varmasti olisi läheskään yhtä masentunut, ja saisin enemmän liikuntaakin.. Koska koirista tykkään enemmän kuin mistään /kestään muusta
koiraihminen, mutta pidän kyllä kissoistakin.
Meillä oli Welsh corgi, joka eli 17 - vuotiaaksi ja kultainen noutaja, joka eli 13 -vuotiaaksi, joten ymmärrän sinua täysin.
Olen kanssasi samaa mieltä, että koira olisi sinulle hyväksi. Olet jo niin iso, että pystyisit suurimmaksi osaksi hoitamaan sen itse.
Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitsisit ulkoilussa ja hoidossakin apua.
Rotukoira on myös kamalan kallis. En tarkoita, että koiran pitäisi olla rotukoira, mutta kokemuksestani voin sanoa, että ihan pieni koira olisi paljon helpompi hoidettava ja sekarotuiset eivät yleensä ole kovin pieniä.
Ainakaan niistä ei etukäteen tiedä, miten suuriksi kasvavat.
Koiran ruoka ja eläinlääkärikulut ja yl. koiraverokin maksavat.
Isäsi ei ilm. halua ottaa koiraa vastuulleen, koska siihen on sitouduttava todella pitkäksi ajaksi ja sitten ovat ne rahalliset kulut.
Ja kyllä asia on niin, että jos koira perheeseen otetaan, niin kaikkien on se hyväksyttävä. Minä pelkään aina, että joku voi kohdella koiraa huonosti, kun hermostuu siihen.
Oletko ajatellut kissaa? Se ei maksaisi paljon, mutta ruoka ja eläinlääkärikulut tietenkin maksaisivat.
Kyllähän kissaakin voisi hihnassa ulkoiluttaa kodin lähellä. Kysy sitä isältäsi.
Uskon, että ongelmiesi suurin syy on äidin poissaolo. Isäsi varmasti tekee parhaansa ja ilm. äitipuolesikin, mutta tuskin he tajuavat, että sinä tarvitsisit jatkuvaa tukea läheiseltä aikuiselta.
Minulla on tytär, joka tuskin olisi sairaudestaan johtuen, ilman mielenterveysongelmia selvinnyt, jos en olisi ollut jatkuvana tukena, joten ymmärrän sinun tilanteesi melko hyvin.
Olisiko sinun mahdollista olla enemmän äitiisi yhteydessä, vaikka sähköpostilla, mikä ei tulisi kalliiksikaan?
Kyllähän se pimeässä kulkeminen nykyaikana vähän uhkarohkeaa onkin. Riippuu tietenkin myös siitä, missä kulkee.
On kurjaa, kun tulee niin aikaisin pimeä. Ei tätä pimeyttä kuitenkaan ikuisesti kestä.
Minä odotan aina tammikuun puoltaväliä, koska silloin alkaa huomata kuinka päivät pitenevät.
Tuskin siellä takapihalla auringonpaisteessa nyt kuitenkaan mitään pelättävää on.
Kyllä minusta tuntuu, että mahakipusi johtuvat kaikenlaisista peloista.
Eivät ne tietenkään nälästä johdu.
Mutta kuule kannattaako sinun aina kavereille näistä mahakivuista puhua? Eivät he välttämättä ymmärrä, kun eivät ole itse joutuneet sinun tilanteeseesi.
Mene nyt kuitenkin sinne terkkarin vastaanotolle, jos hän vaikka puhuisi isällesi.
Oleko oikeasti 12 vuotias?
Ainakin minä olen jo mennyt sekaisin siitä että onko Sandu sama kuin aloittaja, ja onko viestin kirjoittanut aloittaja vai onko viesti aloittajalle tarkoitettu.
niin.. ottaisin kyllä koiran mieluiten viipurin koirista.. ja olihan meillä ennen saksanapaimenkoira.. Kissoista en tykkää ^^..
joo.. olen oikeasti 12.. -95.. kuinka niin? :D
että tekstisi tuntuvat vanhemman kuin 12 veen kirjoittamilta... Itselläni samanikäinen lapsi, ja vaikka "nälli" onkin, en hänen suustaan yhtä aikuismaista? tekstiä kuulisi. -No jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ;)
Jaa jaa.. :P ..