olen vain hukassa

Tervettä ja ehdottoman tarpeellista, että etsit nyt niitä hyviä asioita. Niiden ei todellakaan tarvitse olla suuria, vaikka lempitelevisio-ohjelma, pieni itsensä hemmottelu,luonnossa liikkuminen ym..Mistä nyt kukin saa iloa tai edes parempaa oloa irti. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Voi olla, että läheisesi eivät todellakaan ymmärrä tilannettasi tai usein käy niinkin, että he pelkäävät, etteivät osaa kohdata sinua surussasi, vaikka haluaisivatkin auttaa. Jos läheisesi eivät kysy miten voit, sinun tulee itse kertoa heille siitä! Voit yllättyä heidän suhtautumisestaan positiivisestikin ja saada tarvitsemaasi tukea. Jos et koe kuitenkaan tämänkään jälkeen heiltä sitä saavasi, hae keskusteluapua, tai vaikka saisitkin läheisetkin tueksesi olisi melkein silti hyvä, että hakeutuisit lisäksi avun piiriin. Tuollaista tuskaa ei voi pitää sisällään! En tiedä ikääsi, mutta arvelisin, että olet nuori. Kouluissa on eri alan ihmisiä auttamassa, heidän ei tarvitse olla niin asiantuntijoitakaan. Tärkeintä on nyt, että saat purkaa itseäsi jollekin. Patoamalla kaiken sisääsi estät toipumisen. Monilla paikkakunnilla on myös kriisikeskuksia, joissa on hyvää osaamista ja ilmaista palvelua. (itsekin käynyt)Ota selville, minne voisit paikkakunnallasi mennä juttelemaan. Ilmiselvästi sinusta huokuu, että kapiaat apua ja olet huolissasi itsestäsi. Sinun täytyy nyt jaksaa tämä yksi iso askel (tiedän,vaikeaa kun ei voimia) ja hankkia turvaverkko ympärillesi! Sinun ei kuulu nyt esittää vahvaa, vaan loppupeleissä olet kaikista vahvin, kun myönnät nyt tarvitsevasi muita ihmisiä ja tukea. Sinun täytyy nyt rakastaa itseäsi sen verran, etet jää yksin murheesi kanssa.Mieti kuka hyötyy, jos esität vahvaa?Älä petä itseäsi tai muita. Joudut itse vain kärsimään asiasta. Sanoisin, ettei sinun kannata nyt keskittyä poikaystäkuvioihin lainkaan, jos hän ei tunnu ymmärtävän tilannettasi. Nyt keskityt itseesi ja omaan selviytymiseesi, jookos! Ja jos jostain syystä tulee jotain epätoivoisia ajatuksia, soita vaikka päivystykseen, 112 tai auttaviin puhelimiin. Aina joku auttaa! Minullakin on tällä hetkellä hyvin vaikeaa, mutta keskusteluavusta on ollut paljon tukea, muuten ei jaksa. Pääset varmasti asian yli ajan kanssa, mutta on myös normaalia, että koet voimakkaita tunteita. Niiden kanssa ei vain saa olla yksin. Kovasti voimia sinulle!
toivoo eräs 22v naisenalku