terveyskeskuksen vuodeosastolla keuhkokuumeen vuoksi. Kyseessä on jo aika raihinainen vanhus, monia perussairauksia ja korkea ikä. Tässä taannoin ollessamme käymässä häntä siellä katsomassa, osaston lääkäri tuli kysymään mielipidettämme hoitolinjauksista. Toisin sanoen siitä, jos tälle vanhukselle tulee sydänpysähdys siellä sairaalassa, haluammeko tehohoitoja, siis elvytystä. Tuntuu aika pahalta olla päättämässä tuollaista asiaa. Emmehän me sukulaiset voi päättää sellaisesta asiasta, että vanhusta EI tarviste elvyttää. Mitä mieltä te muut olette. Pitäisikö vaatia tehoelvytys, jotta vanhus saisi jatkoaikaa?
Vaikea paikka.
Vaikea paikka.
Vastaukset 6
Vanhimmat
päätettävä itse. Mutta hänen täytyy tietenkin ensin keskustella teidän kanssanne ja kysyä, mikä teidän mielipiteenne asiasta on. Voitte vaikka sanoa hänelle niin, että teidän puolestanne lääkäri saa tehdä sen, mikä on kokonaistilanteen kannalta sukulaisellenne paras vaihtoehto. Jos hän on iäkäs ja raihnainen, usein paras vaihtoehto tilanteen vaikeutuessa hengityskonetta vaativalle tasolle on pidättäytyä tehohoidosta. Pitää aina yrittää hoitaa sen mukaan, mikä potilaalle on paras ja inhimillisin hoito. Jos putkiin pistämällä saisi koneistettua eloa vielä pari viikkoa tai kuukauden, ei se olisi potilaan kannalta hyvä. Putkissa maaten, aineilla rauhoitettuna ei ole hyvä elää ja jos ei ole enää toivoa koneista irti pääsemiselle, ei niihin pidä laittaakaan.
että lääkärin tulee aina ajatella potilaan parasta ja ylläpitää elämää. En tiedä sanamuotoa - mutta sen pääasian.
Kyllä lääkäri päättää, mutta jos on kyse nimenomaan jo kovin huonokuntoisesta vanhuksesta, joka toisaalta ei itse edes tiedä elävänsä - silloin lääkäri varmaan ratkaisee asian potilaan oikeaksi parhaaksi...
HOITOTESTAMENTTI olisi tärkeä paperi noissa tilanteissa. Koska sen on tehnyt todistajien läsnäollen selväjärkisenä ja painostuksetta. Äidilläni oli sellainen; eli jos hän olisi joutunut hengityskoneeseen, hän kielsi itse sen hoitotestamentilla. Ei olisi tullut syyllisyyttä kenellekään.
No, hän ei sitä tarvinnut, mutta sai elää 86-vuotiaaksi ilman koneeseen joutumistakin.
Lääkäri osaa ajatella lääketieteelliseltä kannalta, mikä on parhaaksi vanhukselle hänen kokonaistilanteessaan. Meidän toiveemme on vain se, että vanhus saisi hyvän perushoidon, arvostavan ja inhimillisen kohtelun, ettei tarvitsisi turhaan kärsiä kipuja, lääkehoito lääkärin arvion mukaan.
Vanhuus yksin ei ole sairaus.
olimme vastaavassa tilanteessa äskettäin. Pahaltahan se tuntuu, että joutuu miettimään sydänpysähdyksiä ja muutakin, kuolemaakin.
Nykyään voidaan kaikenlaisilla koneilla jatkaa elintoimintojen ylläpitämistä, vaikkapa hengityskoneessa. Mutta onko se sitten inhimillisesti ajatellen oikein?
Meistä oli selvää, että kun elämä rajoittuisi vuodeosastolle ja sängystä ylöspääsytoiveitakaan ei ehkä olisi, ei sitä monisairaan vanhuksen elämää väkisin yritettäisi pitää yllä. Emme siis halunneet hänelle mahdollisesti tehtävää tehoelvytystä ja tehohoitoa. Halusimme että hän voi erkaantua tästä elämästä arvokkaasti.
Nesteytystä, mahdollisesti ruokaakin, tarvittaessa kivunlievitystä. Hygienian hoitoa.
Ei siis tehoelvytyksiä ja massiivisia lääkityksiä. Meistä se oli armeliasta ja vanhusta kunnioittava ratkaisu.
Niinpä. Nykyisin tuntuu, että vanhusten kuolemakaan ei ole enää luonnollista vaan se yritetään estää viimeiseen asti. Ymmärrettävää lääkäreiden etiikan ja valan kannalta, että elämää yritetään suojella ja ylläpitää kaikin keinoin, mutta joskus tuntuu, että onko inhimillisyys unohtuntut tässä asiassa. Hoitolinjauksia voisi mielestäni tehdä enemmän jo aikaisemmassa vaiheessa. Keskustelut vanhuksen itsensä kanssa(jos se on mahdollista) sekä omaisten kanssa jo silloin kun kaikki on vielä kutakuinkin "kunnossa". Eli mitä he toivovat tehtävän siinä vaiheessa jos joskus tulee eteen tilanne, että joudutaan elvytystilanteeseen. Jos tk:n vuodeosastolla elvytetään joku vanhus, elvytys "onnistuu" niin että saadaan sydän toimimaan, tehohoito tapahtuisi kuitenkin erikoissairaanhoidossa. Siellä taas joudutaan päättämään laitetaanko vanhus sitten teholle ja mahdollisesti hengityskoneeseen. Vaikeita asioita päätettäväksi ja onneksi se kuulluu noille lääkäreille, eikä ole meidän maallikkojen tehtävä.
Minusta sanoit kauniisti tuon kun sanoit että "voi erkaantua tästä elämästä arvokkaasti."
Vielä kuitenkin lisäisin tuohon listaasi sen että
rauhassa tuttujen hoitajien ja läheisten saattelemana.
... vielä kunkin henkilökohtaisista ja yksilöllisistä hengellisistä tarpeista huolehtimisen.