En tiedä, onko muita sellaisia, joilla ei ole hirveästi kavereita uskovaisissa.
Itse olen ujo ja vaikeasti porukkoihin pääsevä.
Alan kohta olemaan jo kolmannella kymmenellä.
Olen käynyt seuroissa, mutta ei ole juuri ketään, kenen kans viettää vapaa-ajalla aikaa.
Epäuskoisista niitä kyllä löytyisi. Olenkin muutaman kerran käynyt jo kurkkaamassa rajan toiselle puolelle, mutta se tuntuu vielä liian vieraalta juomineen ja diskoineen.
Olen tehnyt noista diskokäynneistä ja juomiskokeiluista parannusta. Kuitenkin yksinäisyyden keskellä tuntee liian suurta houkutusta lähteä sinne epäuskoisten mukaan, koska niihin vain on jotenkin helpompaa päästä sisään.
Nyt olen usean kuukauden ajan käynyt seuroissa ja yrittänyt jotenkin päästä sisälle porukkoihin. Ongelmana on se, ettei oikein löydy yhteistä puhuttavaa. Liekkö mulla sosiaaliset taidot jäänyt puolitiehen. En tiedä. Epäuskoisten keskuudessa ei tarvi tällaisia edes ajatella. En tiedä miksi. Heidän juttuihin vain on paljon helpompaa päästä.
Ehtoolliskirkkoihin meneminen tuntuu vastenmieliseltä. Ei siis siksi, etten olisi uskomassa, vaan siksi, koska en tiedä, kenen kans sovin asioita. Pari kertaa olen ehtoollisella ollut niin, että yksin vain olen jonottanut. Jotenkin tullut ulkopuolinen olo, kun muut siunailevat toisiaan ja ite siinä yksinäisenä. Vasta papilta pyytänyt synnit anteeksi. Enää en oo aikoihin ehtoolliselle viitsinyt mennä.
Olenkin miettinyt nyt, lähteäkkö vaan epäuskoisten mukaan. Siellä ainakin aika kuluu..
Uskokin on heikentynyt sen verran heikoksi, etten tunne enää oikein sen arvoa. Välillä mietin, kuuluuko usko edes mulle. Onko mulla oikeutta uskoa. Näiden asioiden kans usein painiskelen itekseni.
Ehkä voisin kaikinpuolin paremmin, siis ajallisesti, jos lähden epäuskoisten kaverieni mukaan. Voiko Jumala olla niin ankara, että sen takia minulta estäisi taivaaseen pääsyn? Tai että sen takia heittäisi minut ikuiseen tuleen?
Itse olen ujo ja vaikeasti porukkoihin pääsevä.
Alan kohta olemaan jo kolmannella kymmenellä.
Olen käynyt seuroissa, mutta ei ole juuri ketään, kenen kans viettää vapaa-ajalla aikaa.
Epäuskoisista niitä kyllä löytyisi. Olenkin muutaman kerran käynyt jo kurkkaamassa rajan toiselle puolelle, mutta se tuntuu vielä liian vieraalta juomineen ja diskoineen.
Olen tehnyt noista diskokäynneistä ja juomiskokeiluista parannusta. Kuitenkin yksinäisyyden keskellä tuntee liian suurta houkutusta lähteä sinne epäuskoisten mukaan, koska niihin vain on jotenkin helpompaa päästä sisään.
Nyt olen usean kuukauden ajan käynyt seuroissa ja yrittänyt jotenkin päästä sisälle porukkoihin. Ongelmana on se, ettei oikein löydy yhteistä puhuttavaa. Liekkö mulla sosiaaliset taidot jäänyt puolitiehen. En tiedä. Epäuskoisten keskuudessa ei tarvi tällaisia edes ajatella. En tiedä miksi. Heidän juttuihin vain on paljon helpompaa päästä.
Ehtoolliskirkkoihin meneminen tuntuu vastenmieliseltä. Ei siis siksi, etten olisi uskomassa, vaan siksi, koska en tiedä, kenen kans sovin asioita. Pari kertaa olen ehtoollisella ollut niin, että yksin vain olen jonottanut. Jotenkin tullut ulkopuolinen olo, kun muut siunailevat toisiaan ja ite siinä yksinäisenä. Vasta papilta pyytänyt synnit anteeksi. Enää en oo aikoihin ehtoolliselle viitsinyt mennä.
Olenkin miettinyt nyt, lähteäkkö vaan epäuskoisten mukaan. Siellä ainakin aika kuluu..
Uskokin on heikentynyt sen verran heikoksi, etten tunne enää oikein sen arvoa. Välillä mietin, kuuluuko usko edes mulle. Onko mulla oikeutta uskoa. Näiden asioiden kans usein painiskelen itekseni.
Ehkä voisin kaikinpuolin paremmin, siis ajallisesti, jos lähden epäuskoisten kaverieni mukaan. Voiko Jumala olla niin ankara, että sen takia minulta estäisi taivaaseen pääsyn? Tai että sen takia heittäisi minut ikuiseen tuleen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tai yhteisö. Löydät varmasti kavereita ja ystäviä. Kummallista, että näitä löytyy juuri VL:istä. Lueppas vaikka Wehan juttuja ja muitakin...
Koetko että juuri vl-yhteisö antaa sinulle elämääsi onnea ja iloa? Miksi pitäisi roikkua sellaisessa porukassa josta ei löydy vastakaikua? On suuri erehdys leimata ei-lestadiolaiset ihmiset kaikki pahoiksi ja huonoja elämäntapoja harjoittaviksi. Useimmat ei-lestadiolaiset ihmiset haluavat toimia oikein ja elävät vastuullista elämää. Heillä on se ero lestadiolaisiin, että he kantavat ihan itse vastuuta omista ratkaisuistaan. He eivät sälytä ajattelemisen vastuuta joillekin saarnamiehille eivätkä noudata sellaisia normeja joita eivät itsekään ymmärrä, kuten rauhanyhdistyksellä on tehtävä.
Jos olisin sinä, en kiusaisi itseäni moisessa yhteisössä. En väitä että tavallisten ihmisten kanssa olisi aina yhtään helpompaa ystävystyä, mutta kyllä he ovat useimmiten paljon avoimempia ja ennakkoluulottomampia kuin vl:t.
..uskovaisia eli Jeesukseen uskovia löytyy muualtakin kuin vl-piireistä!! Jos alat ottaa asioista selvää, saatat yllättyä!
Oletan (vai olenko väärässä?), että olet vielä melko nuori.
Kirjeesi kosketti minua - ihan henkilökohtaisesti.
Olet ihan selvästi kahden tien risteyksessä. Vain sinun ITSESI tulee päättää kuinka jatkat taivallustasi JUMALAN SANAN mukaisesti.
Tunnen ja tiedän omakohtaisesesti, että vl- uskovaisten keskuudessa on esiintynyt jopa sellaista sanomaa, että Pyhän Raamatun lukemistakin tulisi välttää.
Muistan 70-luvulta, kuinka SRK:n taholta saatettiin sanoa;
Jos lukee raamattua väärin, johtaa se kadotukseen.
Summa summarum; OLI VAIN JOITAKIN "viisaita", joille sallittiin Pyhän Biblian oikeaoppinen tulkitseminen.
Ihan totta! Näin opetettiin 70-luvulla.
Siispä - usko vain syntisi anteeksi ja usko vain Herramme Jeesuksen Kristuksen syntien anteeksiantamukseen - "ilman rahatta, ja ilman hinnatta."
Meidän Herramme ARMO on rajaton. Se armo riittää, niin Sinulle kuin minullekin, aivan elämämme loppuun asti.
En tiedä taustaasi laestadiolaisuudessa, mutta ota osaa Siionin laulun sanoihin:
"Kun Jeesus on omana mulla,
Niin kirkastuu myrskynkin sää.
Saan kiittää hänt`riemuisel´suulla.
Kuin pääskynen myös visertää.
Hän kuolosta nosti ja toi elämään.
Hän synnit pois pyyhki sydänverellään.
Hän Jeesus oi Jeesus,
Hän Jesus oi Jeesus,
Viel´ laumansa keskellä käy.
Kirjoittanut: Emil Törnvall.
O.H. Jussilan mukailemana.
Siis, Herramme Jeesus Kristus - käy, eli on keskellämme, tänäkin päivänä.
Tähän me uskomme, sanokoon siihen kuka tahansa mitä tahtoo.
Jumalan Sana on ikuinen, eikä sitä ihmismääräyksin voi toiseksi muuttaa.
Vähin ja heikoin veljesi - Alpo Murberger.
.
tuo epäuskoiset. Vaikka niinhän se opetetaan jo pienestä pitäen VL-lapsille että kaikki muut on uskottomia.
Ei kaikki VL-lahkon ulkopuolella olevat ryyppää yms.
Mulla ei ole koskaan ollut VL-ystävää, kiusaajia kyllä on ollut.
Itse sain elämänhalun kun erosin siitä lahkosta, löysin uskon Jumalan hyvyyteen. Maailmakin avartui mulle, vaihtoehtoja on monia, sun pitää vaan löytää se missä olet onnellinen.
Ihan kaikella rakkaudella.
Älä KOSKAAN kiellä uskoasi!
Vaikka tuntisit itsesi, kuinka huonoksi tahansa -älä silti kiellä lapsuuden uskoasi.
Voit kulkea "korven matkaajana", vuosia, jopa vuosikymmeniä. Muistele vain esimerkiksi Johannes kastajaa, joka eli korvessa, mutta joka silti löysi Jeesuksen, jopa niin, että hän kastoi Mestarimme.
Ei Herramme Jeesus Kristus kysellyt hänen "oikean" oppinsa perään.
Hän antoi kastaa itsensä - Johanneksen, ehkä suttuisen ja kaikin puolin likaisen olemuksen - mutta silti Jumalan Sanan mukaisen uskon jälkeen.
Usko siis Sinäkin vain Herramme Jeesuksen Kristuksen sanaan; Syntisi ovat Sinulle anteeksiannetut".
Jumalan rauhan terveisin - veljesi Alpo.
yksinäisyyttä voi kokea joskus, vaikka mahdollista olis mennä mukaan, oisko se itestäkin kiinni. Usko on kuitenkin se tärkein asia. Uskoa voi yksinäisenäkin. Jeesus oli myös yksinäisten ystävä.
älä todellakaan heitä, äläkä jätä uskoasi, vaikka SRK;n jättäisitkin.
Usko on Jeeuskeen, ei seurakuntiin.
pärjää ilman Jumalan valtakunnan evankeliumia ja saattomiehiä, vaikka joskus tunnemme jääneemme melko yksinäisiksi. Itsestä paljon on kiinni, haluaako muiden mukaan, aina löytyy joukosta kavereita, joihin voi ystävystyäkin , vaikka ujostuttaa hakeutua ketään lähelle.
Kirjoitit mm: "Olenkin muutaman kerran käynyt jo kurkkaamassa rajan toiselle puolelle, mutta se tuntuu vielä liian vieraalta juomineen ja diskoineen."
Kyllä täällä Maan päällä on tarjolla muutakin kuin vl-seuroja ja diskoja. Mitähän, jos koettaisit jonkin kunnon harrastuksen tai opiskelun piiristä löytää itsellesi ystäviä? Hengellisessä harrastuneisuudessa on Tuomas-yhteisö relevantti vaihtoehto.
Siunausta päivääsi!
Lopetin seuroissa käynnin juuri tuon ulkopuolisena olemisen vuoksi.
Joskus, hyvin harvoin joku sanoi jumalantervettä naulakolla. Yleensä olivat vanhuksia.
Kahvipöydän keskusteluista ei tullut koskaan mitään.
Kysymyksiin vastattiin, mutta se oli sitten siinä.
Monet tiesivät minut,olinhan käynyt muutaman vuoden ajan, eivät kuitenkaan tuntenet.
Omissa pienissä porukoissa näytti toisilla olevan hauskaa ja jutunaiheita.
Tosi inhottava olo oli monesti ja usein ajattelin, että enhän minä täällä seuran vuoksi käy, vaan kuulemassa sanaa.
Päätös lopettaa kypsyi pikkuhiljaa.
Nykyään käyn oman alueeni (evl) sunnuntaikirkossa ja kirkkokahvilla voi aina jutella toisten kanssa niitä-näitä.
Näin oli minulla.
kirkkokahveilla sitten keksit aiheita jutella?
Ite olen kokeillut myös osallistua ev.lut kirkon tilaisuuksiin. Lähinnä jumalanpalveluksiin ja ompa kirkkokahveillakin tullut käytyä. Sama ulkopuolisuuden tunne vaivasi sielläkin. Ei siksi, etteikö kukaan olisi huomannut mua.
Huomasivat he. Olivat oikein ystävällisiä.
Ainut, mikä mua vaivasi, oli se, että kaikki oli huomattavasti vanhempia, kuin minä. Keski-iän ylittäneitä. En tuntenut siksi oloa kotoisaksi.
Karismaattisiin suuntauksiin taas en uskalla edes sotkeutua, koska olen nähnyt joitain videoita niiden tilaisuuksissa. En jaksais kuunnella sellaista hillitontä raivoa ja pinnalliselta tuntuvaa ylistystä.
Lähes kaikkia tilaisuuksia vaivaa se, ettei niissä hirveesti ole nuoria mukana. No karismaattisissa suuntauksissa ehkä, mutta niiden meno vain tuntuu liian vieraalta. Paljon vieraammalta, kuin noiden epäuskoisten, siis ei-uskovien kavereiden meno.
En haluaisi mainostaa uskoa, kuten karismaattisilla suuntauksilla on tapana. Kyllä se usko näkyy muutenkin. Saa vain torjuntaa, jos alkaa väkiste tyrkyttää sellasille, joita ei kiinnosta.
Tässä siis vastausta myös muille kirjottaneille, ku en jaksa ihan jokaiseen erikseen vastata..
kuunnella Raamatun vastaisia valhesaarnoja, niin mene vl-rauhanyhdistykselle.
Jos haluat kuunnella vääristelemätöntä Jumalan sanaa, niin mene sellaiseen hengelliseen kokoukseen/paikkaan, jossa sitä julistetaan. Vl-rauhanyhdistyksellä ei näin tehdä.
piti väkevän saarnan. Kyllä vastasi henkeen.
jutustelua kirkkokahveella:
Otan kahvit ja menen pöytään.
Sanon vaikka "päivää, päivää, kylläpäs kahvi nyt maistuukin", tai muuta sellaista. Siitä se jutustelu alkaa.
On totta, että vanhempaa väkeä on enimäkseen paikalla, mutta ei sen väliä.
Joskus nähdään lähikaupassa ja tervehditään ja välillä vaihdetaan sana, pari.
Erona vl-porukkaan on se, että vaikka ei tunneta sen paremmin, olla sukulaisia, tai lapsuudenystäviä, niin uskaltavat jutella ilman sellaista kummallista varautunutta asennetta.
Jotenkin tuntuu siltä, että vl-piireissä iloitaan enemmän 99 laumassa olevasta, kuin yhdestä kadonneesta.
Itse olen kokenut saman ongelman aikoinaan, että olin aluksi niinkuin orpo piru seuroissa, mutta sitten ilmoittautuin keittiöryhmään ja heti samana iltana oli yksi kaveri ja kun se kaveri esitti minut omille kavereilleen, minulla oli kohta iso lauma porukkaa ympärilläni.
Saattoijan se olla sattumaakin, että minua näin onnisti, mutta Helsingissä oli tilanne silloin 1980 luvulla tämä, jolloin siellä vaikutin.
Monta hauskaa tarinaa olisi kerrottavana noilta ajoilta, mutta tällä palstalla on niin kova sensuuri, ettei täällöä uskalla puhua oikeastaan paljon mistään.
Jos kirjoitukset eivät vastaa henkeen, niin tällä palstalla on niitä, jotka menee heti valittamaan Eniron kätyreille, jotka kilvan poistelee näitä.
Nytkin on sellainen ajojahti minua kohtaan päällä, ettei ihme, vaikka tämäki kirjoitus lähtis tuota pikaa.
Keittiöhommiin menolla osoittaa, että pitää tärkeämpänä kahvia ja pullaa kuin sananrieskaa. Kannattaa ryhtyä (maallikko)saarnaajaksi. Voipi vielä kuitata palkkionkin työstään.