Näen unta usein planeetoista tai auringosta. Unien sävy on usein uhkaava.
Viime yönä olin mieheni kanssa torkkumassa taivasalla vanhan kummitustalon pihalla ja ihastelimme kaunista, violettia auringonnousua. Kun aurinko nousi taivaanrannan yläpuolelle, se oli valtava ja pystyin erottamaan selvästi pinnan purkaukset ja mustat pilkut. Kipinöinti ulottui meihin saakka. Siitä se aurinko nousi nopeaa tahtia ylös ja katselimme tähtitaivasta, linnunrataa ja oranssia, valtavaa kiekkoa, joka oli aurinko (öisestä taivaasta huolimatta). Tuntemukset olivat uhkaavia, peloittavia ja "tuomiopäivää enteileviä".
Tämä on aika toistuva teema unissani, milloin kyseessä on joku planeetta, milloin aurinko ja joskus kuu. Mikäköhän tässä on takana?
Viime yönä olin mieheni kanssa torkkumassa taivasalla vanhan kummitustalon pihalla ja ihastelimme kaunista, violettia auringonnousua. Kun aurinko nousi taivaanrannan yläpuolelle, se oli valtava ja pystyin erottamaan selvästi pinnan purkaukset ja mustat pilkut. Kipinöinti ulottui meihin saakka. Siitä se aurinko nousi nopeaa tahtia ylös ja katselimme tähtitaivasta, linnunrataa ja oranssia, valtavaa kiekkoa, joka oli aurinko (öisestä taivaasta huolimatta). Tuntemukset olivat uhkaavia, peloittavia ja "tuomiopäivää enteileviä".
Tämä on aika toistuva teema unissani, milloin kyseessä on joku planeetta, milloin aurinko ja joskus kuu. Mikäköhän tässä on takana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
uneksiminen sekä uniesi värit kertovat omasta henkisestä kehityksestäsi, koet ne uhkaaviksi koska et tunne vielä uutta henkistä minääsi. Auringonnousu kuvaa toivoa, uusien asioiden alkamista. Olet erittäin aktiivisessa vaiheessa elämääsi. Jos uneksit auringosta usein, se kertoo että pelkäät jonkin salaisuutesi paljastuvan
Kiitos, Laurami! Tämä tulkinta kuvaa elämäntilannettani todella hyvin!
Aiempaan elämäntilanteeseeni ehkä liittyivät klassiset hissiunet (usein olin putoavassa hississä), joita ennen näin, mutta jotka ovat nyt loppuneet elämänmuutokseni myötä. Näitä olen nähnyt jaksoittain niin kauan kuin muistan.
Toinen teema, joka katosi aikuistuttuani oli kuollut mummoni. Näin tätä ihan varhaislapsuudestani jonnekin 17-19-vuotiaaksi asti. Kävelin kotikylän raittia, kun mummoni käveli minua vastaan. Mummolla oli kelmeillä kasvoillaan jähmettynyt virnistys, eikä hän nähnyt minua. Ohi kulkiessani tunsin erittäin voimakkaan tuulenpuhurin, joka vaikeutti kulkuani. Käännyin katsomaan mummoani ja tähän yleensä heräsin. (Mummo on edelleen täysissä ruumiinvoimissa.)