Aika monet lakimiehen hommat ovat sellaisia, että niistä selviäisi huomattavasti lyhyemmälläkin koulutuksella ja matalammalla hinnalla. Jotkut lakimiehen hommat on mahdollista hoitaa jopa tietokoneohjelmalla. Usein tarvitaan vain jonkin tietyn erityisalueen oikeudellista osaamista (esim. pienissä yrityksissä, sairaaloissa). Kun kandidaattien ja maistereiden epäoikeudenmukainen ylivalta ja keinotekoinen niukkuus poistetaan, niin lakipalvelut tehostuvat ja hinnat putoavat alas lisääntyneen kilpailun myötä.
Ei laki saa olla mitään salatiedettä, jonka koulutukseen on yksinoikeus jollain tietyllä akateemisella tiedekunnalla. Kun lakiosaajien markkinat vapautetaan, niin kilpailu pitää lakipalvelut laadukkaina ja halpoina niin, että kaikilla on niihin varaa koska tahansa.
Ei laki saa olla mitään salatiedettä, jonka koulutukseen on yksinoikeus jollain tietyllä akateemisella tiedekunnalla. Kun lakiosaajien markkinat vapautetaan, niin kilpailu pitää lakipalvelut laadukkaina ja halpoina niin, että kaikilla on niihin varaa koska tahansa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä oli hauska. :) Kiitoksia!
Mutta totta puhuen. Oikeustradenomeja tarvitaan joo... samalla tavalla kuin lääkärit tarvitsevat apuhoitajia. ;)
Kun markkinat ns. vapautetaan, tulee pakosti työttömyyttä alalle, ja kun kuka tahansa pääsee sisään ja pääsee valmistumaan, lyhyemmällä ja satunnaisemmalla koulutuksella, tuloksena on puoliosaavia puuhastelijoita. On kaikkien etu, että lakimiehiä koulutetaan vain sen verran, kuin tarvitaan. Sisäänpääsy on riittävän vaikeaa, jotta alalle valikoituu paras aines, turhaan kouluttamiseen ei syydetä rahaa ja opiskelijamäärä on varaa kouluttaa kunnolla.
Kun joku kadunmies miettii, kenellä teettää testamenttinsa, voi lakimiehen palkka tuntua kiskonnalta ja tradenomi riittää. Siinä on sitten hyvä itkeä myöhemmin, ja loppukustannus kasvaa, kun kaikkea ei ole otettu huomioon.
Halpa ei aina ole hyvää, ja pätee myös sanonta, että köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Oikeustradenomejahan jo on, he tekevät sihteerien työt esim. asianajotoimistoissa. Työtä ei voi verrata lakimieheen, eikä oikeustradenomin koulutuksella voi antaa oikeudellista neuvontaa, jota juristin työ pohjimmiltaan on.
on laskenut ekonomien palkkaa tehtyä työtuntia kohti? Siellähän ne on ekonomit kovilla palkoilla ja tradenomit Siwan kassoilla tuolla tradenomien perinteisellä alallakin. ;)
laskenut, minkä verran koulutetaan ekonomeja, ja minkä verran juristeja?
Lakimiesliitto pitää kutinsa eikä anna lisätä opiskelijamääriä alalle. Siksi lakimies työllistyy useimmiten omalle alalleen. Toisin on ekonomeilla..
Oikeustradenomeja alettiin kouluttaa, koska muun muassa eläkkeelle poistuville käräjäsihteereille ja muille konttoristeille piti saada jollakin tavalla asioiden kulusta perillä olevia seuraajia. Kokeiluluontoisena tuo koulutus alkoi ja ilmeisesti jatkuukin.
Ethän vain yritä selittää, että nyt alkuinnostuksen jälkeenkin AMK-opet antavat tradenomiopiskelijoiden ymmärtää, että nämä olisivat jollakin tavalla "lakialalla"? Olihan täälläkin muutama vuosi sitten innokkaita kyselijöitä, jotka halusivat tietää, ovatko "oikeustradenomeina samalla viivalla juristien kanssa", mutta heille lienee selvinnyt ennen pitkää asiain oikea laita: tradenomi pääsee lakihommiin VAIN oikeustieteellisen pääsykokeiden kautta. Ei edes apupojaksi muuten.
Provoilemassahan sinä olet, mutta kyllä tuohon lyhyttä-oikotietä-ja-helpolla-juristiksi -vitsiin vieläkin sortuu moni lukiolaisressukka.
Ei tuossa mielestäni mitään vitsiä ollut. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että on tiettyjä tapauksia, joissa ei juristia tarvittaisi vaan pienempikin lakiasiantuntemus, esimerkiksi avioehtot, testamentit, jne (eli yleensäkin asiat, jotka tavallinen Matti Meikäläinenkin pystyisi selvittämään). Eikä tässä kukaan ole puhunut, jotta oikeustradenomit tulisivat kilpailemaan juristien kanssa, mutta myös oikeustradenomeille on varmasti tehtäviä lain parissa, tai ainakin he osasta niistä pystyisi suoriutumaan.
Testamentin voi tehdä kuka tahansa, mutta tulevien veroseuraamusten ym. testamentin tekijän kuoleman jälkeisten asioiden huomioon ottaminen ei varmasti onnistu keneltä tahansa!
Tiedoksi vain, että nuo mainitsemasi "pienemmälläkin lakiasiantuntemuksella" ja Matti Meikäläisenkin ammattitaidolla tehtävät "helpot" oikeustoimet, kuten avioehdot ja testamentit, sattuvat kuulumaan yhteen oikeudellisen elämän ja oikeustieteen vaikeimmista ja monimutkaisimmista osa-alueista, eikä niiden hoitamiseen todellakaan kuka tahansa ole kelpoinen. Eivät edes juristit, mikäli eivät ole kunnolla asiaan (eli perhe-ja jäämistöoikeuteen) perehtyneet. Tähän ei hyvällä tahdollakaan voi nähdä riittävän oikeustradenomien muutaman opintopisteen pintaraapaisu-opinnot aiheessa, ikävä kyllä. Avioehdot ja testamentit kuuluvat eniten jälkikäteistä riitelyä aiheuttavien oikeustoimien joukkoon, ja riidat ovat useimmiten myös ikävimpiä luonteeltaan, kun ollaan niinkin arkojen tilanteiden kanssa tekemisissä, missä näitä yleensä joudutaan setvimään (avioerot, kuolemantapaukset). Harmi sinänsä, että kansan keskuudessa on aiheesta paljon harhaluuloja ja väärää tietoa, ottaen huomioon oikeudenalan tärkeyden käytännössä. Yleiskuvan saamiseksi aiheesta ehdotan keskusteluun osallistuneille tutustumista mm. Aulis Aarnion, Ahti Saarenpään, Urpo Kankaan (ja muiden kyseisen oikeudenalan spesialistien) laajamittaiseen tuotantoon, minkä jälkeen uskoisin, että halu vähätellä näidenkin asioiden vaikeutta vähenee merkittävästi. Itse en uskaltaisi edellä mainittuja oikeustoimia lähteä vieläkään tekemään, ja olen kuitenkin jo suorittanut opinnoistani sen, mitä tämän oikeudenalan osaamiselta perustasolla tutkinnossa vaaditaan.
Olin tuossa aikaisemmin hieman epätarkka, eli tarkoitin kyseisten paperien laadintaa, joka itse asiassa opetettiin jo lukion lakitiedossa. Tietysti, jos olisi miljoonaomaisuus niin en sitä tuolta pohjalta alkaisi testamenttaamaan omin avuin, mutta varmasti siinä tapauksessa olisi varaa palkata se juristikin tai sitten se oikeustradenomi.
Ihan sama, opitko asiakirja-asettelun lukiossa vai kirjoitusoppaasta katsomalla, asiantuntijan tehtävät kuuluvat asiantuntijoille, eivät kisällien apureille.
Siinä, missä kipeä menee lääkärille, lakiapua tarvitseva hakeutuu juristin luokse. Oikeustradenomi ottaa sitten niistä papereista kopioita ja katsoo, että kahvit ovat valmiina.
Joskus aikanaanhan (Arvo Ylppö ehkä viimeisinä) lääkäreiden joukossa eli kansanterveyteen ja huolenpitoon liittyvää aatteellisuutta. Tätä nykyään tosin lääkärit taitavat ajatella lähinnä itseään ja lompakkoaan.
Juristit ovat taas aina ajatelleet pelkästään itseään. Vain hyvin pieni joukko yliopistoissa roikkuvia tieteenharjoittajia on ollut mukana yhteiskunnan kehittämisessä. Muille tärkeintä lienee raha.
On ymmärrettävää, että omaa reviiriä puolustetaan. Varsinkin kun se on taloudellisesti äärimmäisen merkittävä.
Tilaa kuitenkin olisi hiukan kevyemmin koulutetuille osaajille. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, jolloin testamenttien tekeminen tulee ajankohtaiseksi ja siitä seuraava askel on hautajaiset, jolloin olisi perunkirjoituksia kirjoitettavana. Pitäisi olla selvää, ettei yksikään optiomiljonääri varmastikkaan näitä papereita oikeustradenomilla teettäisi. Mutta tavalliselle ihmiselle se olisi aivan varteenotettava vaihtoehto, jolla muutaman perintöeuron voisi lisää säästää tulevan perintöveromuutoksen lisäksi.
Tavanomaiset avioehdot, testamentit, perukirjat, erinäiset valitukset yms. tradenomikin varmasti oppisi tekemään pienellä käytännön harjoittelulla. Kukin taitojensa mukaan, mutta onhan se hullunkurista ajatella tilannetta, jossa on 5 vuotta työskennellyt oikeustradenomi ja vastavalmistunut OTK ja "uusi maisteri" olisi pelkän tittelin vuoksi automaattisesti pätevämpi tehtävään, jossa tarvitaan lähtötason oikeustieteellistä osaamista.
Kyllä mielestäni Suomessa pitäisi kaikkien saada oikeutta tarvittaessa. Nykyinen järjestelmä auttamatta suosii varakkaampia. Siitä, että rahalla saa parempaa oikeutta tuskin koskaan päästään eroon, mutta oikeusturvan kannalta suotavaa olisi, että oikeudelliset peruspalvelut olisivat mahdollisimman edullisia.
Surullista, jos leimaat "yliopistolla roikkuvat" suurelta osin rahan perässä juoksijoiksi.
Minusta tuntuu, joskus sille, että mm. Amerikkalaisesta oikeussarjoista/draamoista, sekä sieltä kantautuvista reaalimaaailman ylilyönneistä oletetaan olevan arkista ja jokapäiväistä todellisuutta Suomessakin. Niin ei ole. Ja tuskin tai toivottavasti, siihen EI tarvitse mennäkään, jos pidämme huolta mm. siitä, että juristiprofession /koulutuksen saaneet pysyvät tasaisen laadukkana joukkona.
Ei kaikkien, jotka laativat esim. testamentteja arvitse nytkään olla juristeja. Muutenkin sellaisia paikkoja, joissa edellytyksenä aiemmin on ollut jursitin tutkinto on viime vuosikymmeninä enemmän karsittu kuin lisätty. Ja karsinta jatkunee.
Esimerkiksi hiljattain oikeusministeri Braxille luovutettussa ehdotuksesssa esitetään että nykyisistä käräjäoikeuksista (Yleisistä alioikeuksista) karsittaisiin noin puolet. Toki varmasti osassa tapauksissa on odotettavissa suurempien yksiköiden muodostamisia, jotka työllistävät enemmän kuin 1 vanha.
Mutta on oletettavaa myös, että mm. suurten ikäluokkien poistuessa nuoremmat joutuvat tekemään enemmän mm. ratkaisuja pienemmällä porukálla... Osin tämä on tietysti mahdollista jo yksin siksi että viimevuosikymmenina tekniikka on korvannuts sellaisia toimia, joita ennen hoitivat juristit muiden töidensä ohessa ja, jotka viivyttivät ratkaisujen anatmista.
Minun ihanne valtiossani mahdollisimman moni ei ole lakimies, tai lakinainen.
On varmasti kiistatonta, että osaavia ja taitavia juristeja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Töistä ei pitäisi olla pulaa.
Kuten jo tämän viestiketjun ensimmäinen kirjoittajakin mainitsi, niin se on kuitenkin mielenkiintoista, että oikeustiede on oma mysteerinen salatiede.
Toisin kuin lääketiede, jossa kevyemmällä koulutuksella ja käytännön kokemuksella on vaikea kuvitella tulevan taitavia ammattilaisia (jos ei sairaanhoitajakoulutusta lasketa), oikeustieteen puolelle tälläisiä esteitä ei pitäisi rakentaa.
OTK:n suhde oikeustradenomiin pitäisi toimia samalla tavalla kuin ekonomin ja tradenomin suhde tai DI:n ja insinöörin suhde. Ei ole aivan poikkeuksellista, että osaava tradenomi tai perus-insinööri etenee urallaan vähintään korkeammin koulutettujen "tasolle".
Oikeustradenomin kohdalla kuitenkin pääasiassa maalaillaan kuvia vain marginaalityön tekemisestä. Omien panostusten mukaan tätäkin kautta saataisiin varmasti aivan päteviä lainoppineita, tietysti pääasiassa suppeammalle osaamisalalle ja vaatimattomampiin tehtäviin. Mutta esteitä muuhunkaan ei pitäisi muutenkaan olla, jos taidot riittää.
Oikeustieteellinen tutkinto on kuitenkin tietyssä määrin ammattitutkinto. Antaako nykyinen keskimäärin 5,8 vuoden opiskelu kuitenkaan työntekoon parhaat valmiudet? Mielestäni yliopisto-opiskelun anti on tärkeimpänä juridisen ajattelun kehittyminen ja oikeudenalojen laaja-alainen tunteminen sekä asioiden kyseenalaistaminen. Kuitenkin näyttäisi siltä, että opiskeluaikainen työkokemuksella on kasvavassa määrin painavempi merkitys kuin opintomenestyksellä.
Koska käytännössä työssäoppiminen on tällä alalla keskeistä, tilaa olisi niillekkin, jotka osaisivat tiettyjä perusasioita ja tämän tiedon päälle he sitten töissä rupeisivat rakentamaan tietyn suuntauksen mukaan osaamistaan.
Ei juridiikka ainakaan Suomessa ole mitään salatiedettä ja tuskin missään muussakaan ns. sivistysvaltiossa.
en haluaisi mollata ammattikorkeakouluja, koska tunnen niiden toimintaa tavattoman huonosti. Sensijaan tunnen ainakin melko hyvin yliopisto-opetusta ja koulutusta. Suomessa lain mukaan korkeintaopetusta antavat yliopistot. Mutta yliopistoista on voinut tästä huolimatta valmstua, suorittamalla (ns.) alemman korkeakoulututkinnaon. (Nykyisin tuo ilmaus korkeakulututkinnon on valitettavasti kärsinyt inflaation, kun kaikista halutaan "korkea-
koulutettuja"). Aiemmin yliopistot huolehtivat yksin siitä, että maahan syntyisi riittävä määrä, myös alemman juridisen osaamisen joukko, joilla olisi asiasta tutkino. Tätä tehtävää yliopistot pyrkivät edelleenkin toteuttamaan. Tälläinen tutkinto on nimeltään oikeusnotaari. Myös hallinto-notaarit on ollut hyvä pohjatutkinto suorittamaan monia pienemmäksi miellettyjä oikeusasioita. Suomi on ollut myös sikäli avoin maa, että juridista neuvontaa ja tai toimia ei ole yksn juristikunnalle. (Monessa maassa on mm. asianajaja pakko oikeudenkäynneissa. Tai jo edelläkin mainittu testamentti toimen voi tehdä patevästi vain ammattilaisen avustamana. Sekä esim. monissa isommissa kaupoissa, kuten vaikka kiinteistöjen kaupoissa on käytettävä esim notaraatti palveluita, jotta kaupat syntyisivät pätevästi).
Kysymys kuuluukin pitääkö yliopistojen sitten enää kouluttaa näitä alempia juristiprofession omaavia henkilöitä? Ja voisivatko yliopistot muutenkin keskittyä vain ylimmän opetuksen antamiseen. Voitaisiinko saavuttaa lähtötilanne, jossa yliopisotosta valmistuu vain ylimmän koulutuksen saaneita. Vai haluammeko säilyttää osin kaksi rinnakaista mallia?
Näin ulkopuolisesta kun vaikuttaa sille, että moni ammattikorkea-koulu kun haluaisi antaa sen kuvan, että he ikäänkuin ovatkin jo nyt yliopistoja, vain Suomalaisen nimen valinnassa ei huomattu ottaa käyttöön nimitystä yliopisto. (Vaikka se on jo käytössä mielestäni hieman harhaanjohtavasti englannin -kielisissä käännöksisssä). Minulla on kuitenkin vielä se kuva, että jos Suomessa haluaa saada ylintä opetusta,niin silloin suuntana/ opiskelu
-paikkana on oltava yliopisto.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ammattikorkeakoulustakin voisi valmistua alansa osaavaa (korkeakoulutettua) porukkaa. Onhan se, eittämättä hienoa asua maassa, jossa lähes kakkien odotetaan valmistuvan korkeakoulusta ja jossa kaikki ovat laajasti oppineita.
Lakimiehet opetelkoon keittämään itse kahvinsa ja ottamaan itse kopionsa. Niin ne muutkin tekee! Ei tarvita oikeustradenomeja.