Olen tässä jonkun aikaa miettinyt, että miksi masentuneena täytyy nähdä niin paljon vaivaa oman hoitonsa nähden?
Minä ainakin olen joutunut itse varaamaan jokaisen lääkäri/psykologi/psykiatrikertani. Terveydenhuoltohlökunnan puolelta ei ole mitään "apua" tullut tässä suhteessa. Masennuksessa useilla tulee olo, että kun ei vaan jaksa tehdä mitään, niin silti pitäisi jaksaa taistella hoitonsa tähden. Miksi se menee näin?
Eihän "oikeasti" sairaitakaan laiteta hakemaan itse sairauteensa apua, vaan neuvotaan ja ohjataan eteenpäin ja seurataan sairauden kulkua. Korkeaa verenpainettani seurattiin kuukausien ajan n. 2-4krt/kk. Masennusta ei. Ja jos minä johonkin tulen kuolemaan, niin kyllä se aina ennemmin masennuksesta johtuu..
Minä ainakin olen joutunut itse varaamaan jokaisen lääkäri/psykologi/psykiatrikertani. Terveydenhuoltohlökunnan puolelta ei ole mitään "apua" tullut tässä suhteessa. Masennuksessa useilla tulee olo, että kun ei vaan jaksa tehdä mitään, niin silti pitäisi jaksaa taistella hoitonsa tähden. Miksi se menee näin?
Eihän "oikeasti" sairaitakaan laiteta hakemaan itse sairauteensa apua, vaan neuvotaan ja ohjataan eteenpäin ja seurataan sairauden kulkua. Korkeaa verenpainettani seurattiin kuukausien ajan n. 2-4krt/kk. Masennusta ei. Ja jos minä johonkin tulen kuolemaan, niin kyllä se aina ennemmin masennuksesta johtuu..
Vastaukset 2
Vanhimmat
On vain yksi joka kuuntelee ?...JEESUS, JUMALAN ainoa poika..../ OMA tunto / minun oikeuteni ?
Jokainen iminen on terveydenhoitomielessä tasaarvoinen (?) tässä yhteiskunnassa ....SANOTAAN... Mutta tällainen elämään väsyminen.. ihmisten pinnalliseen rooliajatteluun kyllästyminen.. näin laajassa mittakaavassa... on vieläkin niin uutta terveydenhoito työntekijöille (ei käsitystä asiasta)/ päättäjille (ei tietoa, oma kohtaista).
Me olemme tämän asian uranuurtajia. Tuokaamme kaikin mahdollisin keinoin se ihmisten tietoisuuteen ...päivänvaloon..niin pikkuhiljaa siitäaletaan puhua jokapäiväisessä elämässä avoimesti.. hyväksyttävästi... että se kuuluu tämän ajan ilmiöön... tähän kuluttamsen ja kilpajuoksun "manööveriin".. ja huomataan että se tyyli ei sovi kaikille. Toisilla ihmisillä on kaipuu syvällisempiin ihmissuhteisiin..kaveruuteen..ystävyyteen..elämäntarkoituksen itselleen selventämiseen paljon tärkeämpi, kuin rahan perässä juoksemiseen..itsensä tuhoamiseen ja väsyttämiseen, jossa ei ole "ikuisen elämän evästä tippaakaan.
Tällainen ajattelumalli tästä nyt tuli, saakahan tästä selvää .. no jokainen voi lisätä siihen mitä parhaaksi näkee .... jatketaan tästä..
VIELÄ
Ainahan kysellään itsemurhan jälkeen... minä en ymmärrä, miksi hän teki sen..hänellähän oli asiat niin hyvin.. mikähän hänelle tuli.. en ymmärrä..en todellakaan ymmärrä..; Ja se loppuu siihen.. Asiasta ei oteta sen paremmin selvää. Ei uskalleta syventyä asiaan sen tarkemmin.
MIKSI > Koska jokaisella ihmisellä on sisällä pieni pelko.. jaksamisestaan.. terveydestään.. epävarmuus ja jonkillainen toivottomuus..kestämisestä tässä nykyisessä kilpajuoksussa / oravanpyörässä, Kestänkähän minä tätä,, jaksankahan, uskallankahan..
------------------------------------------
JUMALA antaa luvan ...OLE oma itsesi..TULE SELLAISENA KUIN OLET..JUMALAN luomana. avaa sydämmesi mulle...
Siunausta kaikille > UUDESTI SYNTYNYT Mies 55v.
Samaa minäkin olen miettinyt. Eihän sitä sairas ihminen jaksa enää hakea apua.
Itsekin pääsin vahingossa terapiaan, kun olin jo ihan hyvissä voimissa. No, nyt kun pitää töissä olla ja ei enää jaksa huolehtia itsestäni. Eipä toi terapia auta mitään kuitenkaan. Ihan turhaa. Vasyttää vain enemmän, kun pitää käydä siellä.