Mulla on yksi tyttö,5 vuotias ja hän on erittäin uhmakas ja hankala.Menetän malttini täysin hänen huutaessaan ja sanon hänelle pahasti,mutta jos en sanoisi niin kävisin varmasti käsiksi ja sitä en halua koskaan tehdä.Onko teidän mielestä vakavaa jos nimittelen tyttöä mutten käy käsiksi?Olen sanonut mm.tyttöäni hulluksi,tyhmäksi ja hirveäksi pennuksi.Tämä on väärin mutta mielestäni parempi vaihtoehto kuin väkivalta.
Pahat sanat lapselleni
yhden äiti
7609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, minkä sanot hänelle, vaikuttaa hänen kehoonsa ja minkä teet hänen keholleen, vaikkuttaa hänen mieleensä.
Toki jos vertaa sanottua sanaa ja lyötyä poskea, voi arvella että ensimmäinen vaihtoehto on vaarattomampi- tapahtuessaan äärimmäisen harvoin.
Jos tilanne on krooninen eli toistuu usein, kannattaa ehdottomasti käydä juttelemassa. Jo senkin takia että itse myönsit käyväsi käsiksi jos et puhisi rumasti.
pahat sanat voivatkaan satuttaa ja viedä itsetuntoa matalaksi...
Kannattanee käydä neuvolassa tms. asiantuntijalla jutteelmassa,että kuinka muuten saisi otteen tyttöön.
selittelevän lapseesi käyttämääsi henkistä väkivaltaa siten, että se on parempi vaihtoehto kuin fyysinen väkivalta.
Ensinnäkin, miksi nuo ovat ne vaihtoehdot? Onhan myös vaikkapa nyrkillä hakkaaminen parempi asia kuin kirveellä lyöminen, mutta ei silti kumpikaan ole ok.
Ja toisekseen, olen 100% varma, että esim. silloin tällöin tukistaminen aiheuttaa lapsen elämään huomattavasti vähemmän pysyviä haittoja kuin jatkuva verbaalinen alistaminen ja haukkuminen. Tämä oli sitten vain vertauskuva, en siis millään lailla hyväksy minkäänlaista väkivallan muotoa käytettävän lapseen.
Hae itsellesi jonkinlaista kiukunhallinta-apua ja kerro ongelmastasi neuvolassa tai muualla.
ei ole ollenkaan sen helpompaa kestää kuin fyysinen. Teet lapsellesi kipeää noilla sanoilla ja latistat hänen itsetuntonsa ajan mittaan niin, että vaikeudet vain kasvavat.
Hae apua itsellesi.
En tiedä miten selviän tilanteista,raivo joka mulle tulee on aivan mahdotonta kestää rauhallisena.Voisitteko antaa neuvoja tilanteisiini?Millaista apua voin saada jos lähden sitä hakemaan?Tässä esimerkkejä tapahtumista
*ollaan lähdössä esim.kauppaan,tyttö huutaa ja nimittelee minua,ei suostu laittamaan mitään vaatteita päälle,kaikki vaatteet on rumia ja huonoja,jos menen lähelle niin on välillä läpsäissyt minua kasvoihin*
*jos en tee niinkuin hän haluaa,alkaa kova raivoaminen ja voi rikkoa tavaroita*
*ei ole koskaan hiljaa vaikka kuinka yritän pyytää*
En tiedä miten selviän tilanteista,raivo joka mulle tulee on aivan mahdotonta kestää rauhallisena.Voisitteko antaa neuvoja tilanteisiini?Millaista apua voin saada jos lähden sitä hakemaan?Tässä esimerkkejä tapahtumista
*ollaan lähdössä esim.kauppaan,tyttö huutaa ja nimittelee minua,ei suostu laittamaan mitään vaatteita päälle,kaikki vaatteet on rumia ja huonoja,jos menen lähelle niin on välillä läpsäissyt minua kasvoihin*
*jos en tee niinkuin hän haluaa,alkaa kova raivoaminen ja voi rikkoa tavaroita*
*ei ole koskaan hiljaa vaikka kuinka yritän pyytää*
lapset tarvitsevat ja hakevat rajoja. sinun tehtäväsi on laittaa ne rajat.
tuo että lapsesi nimittelee sinua on jo sen merkki että olet antanut "luvan" siihen. teet
vielä itse samaa eli siis näytät omalla käyttäytymisellä mallia. sama huutamisen kanssa.
mieti etukäteen tilanteita missä nämä raivonpuuskat yleisemmin tulevat. suunnittelet valmiiksi miten suhtaudut ja missä rajat menevät.
anna lapselle vähän valinnanvaraa niistä vaatteista. saa valita kahdesta puserosta jne.
jos lapsi rikkoo sinun tavaroita niin sitten otat korvaukseksi yhden hänen tavaroistaan.
pitää oppia myös seuraukset siitä mitä tekee.
"ei ole hiljaa, vaikka pyydän" ---
jos olette kotona niin laitat lapsen toiseen huoneeseen ja sanot että et halua kuunnella huutamista. kun osaa olla hiljaa niin sitten saa tulla pois. jos olette ulkona niin sanot että jos huuto ei lopu niin sitten mennään kotia ja saat mennä omaan huoneeseesi.
luulisin että sinulla on ns. "venyvä pinna"-syndrooma. se tarkoittaa sitä että lapsi saa ärsyttää sinua aikansa ja et laita niitä rajoja heti alkuunsa. sitten kun sinulla tulee mitta täysi niin "annat takaisin". (ymmärsitkö ?)
päätät nyt itse että alat muuttamaan elämäänne.
kerrot tämän myöskin tytölle. kirjoitat paperille muutamia sääntöjä mitä haluat lapsesi noudattavan. kirjoitat myös sääntöjä itsellesi ja sitoudut myöskin noudattamaan niitä.
kysy myös mitä kivaa lapsesi haluaa tehdä kanssasi ja varaatte sitten yhteistä mukavaa aikaa kivojen juttujen parissa.
lasten kanssa voi useinkin olla vaikeaa. mutta
jos alat nimittelemään lastasi niin häneltä menee kunnioitus sinua kohtaan. lapsellesi tulee heikko itsetunto ja tulee saamaan vaikeuksia elämässään. jos jatkat noin niin tulet huomaamaan että kohta ei ne huutamiset ja haukkumisetkaan auta vaan tilanne pahenee. tuleeko seuraavaksi se fyysinen väkivalta kuvioihin kun sanat eivät riitä?
mietippä vielä että mikä sinua estää laittamasta
rajoja lapselle? kiire, väsymys? niinkuin jo kirjoitin, niin koita ennakoida tilanteita. mieti missä ja mikä menee vikaan.
jos et tilannetta saa hallintaan niin ota yhteyttä neuvolaan. saat kyllä apua.