Minulla menee hirvittävän huonosti. Minä olen lukion neljännellä luokalla, missä minua halveksitaan, ylenkatsotaan, ja pilkataan. Olen täysi luuseri. En usko että saan edes ylioppilaslakkia, niin vitun surkeasti minulla oikeasti menee. Olen miettinyt itsemurhaakin, mutta vain kaukaisena tapahtumana, mitään akuuttihätää minulla ei ole. Enkä ole tekemässä mitään itselleni, joskus vain kuin tuulenvire puhaltaa niin sellainen ajatus pulpahtaa 2 sekunniksi mieleeni.
Minä siis olen koulussa vain 5 tuntia viikossa. Tiedän. Se on niin vitun säälittävää. Minä kirjoitan myös siksi että muut saisivat paremman mielen että teillä ei mene yhtä huonosti kuin minulla.
Noh, minulla on tosiaan 4 kaveria. Yhtä tapaan kerran kahdessa viikossa, toisia ehkä kerran kuussa. Harrastan shakkia, lätkämatseja ja lukemista. Perheessäni on kaikki hyvin. Minulla on isä ja äiti kenen kanssa tulen oikein hyvin juttuun. Sitten on vielä koira, rakas piski joka on yksi lukemattomista syistä miksi jatkan elämääni. Menen siviilipalveluun ensi kesänä =)
Oikeasti minulla menee aika hienosti jos näin nyt ajattelee.
Tulevaisuuden ammattini on psyk.sairaanhoitaja. =)
Mitä minä oikeasti haluaisin olisi paljon tekemistä ja eroon itsemurha-ajatuksista. =)
Minä siis olen koulussa vain 5 tuntia viikossa. Tiedän. Se on niin vitun säälittävää. Minä kirjoitan myös siksi että muut saisivat paremman mielen että teillä ei mene yhtä huonosti kuin minulla.
Noh, minulla on tosiaan 4 kaveria. Yhtä tapaan kerran kahdessa viikossa, toisia ehkä kerran kuussa. Harrastan shakkia, lätkämatseja ja lukemista. Perheessäni on kaikki hyvin. Minulla on isä ja äiti kenen kanssa tulen oikein hyvin juttuun. Sitten on vielä koira, rakas piski joka on yksi lukemattomista syistä miksi jatkan elämääni. Menen siviilipalveluun ensi kesänä =)
Oikeasti minulla menee aika hienosti jos näin nyt ajattelee.
Tulevaisuuden ammattini on psyk.sairaanhoitaja. =)
Mitä minä oikeasti haluaisin olisi paljon tekemistä ja eroon itsemurha-ajatuksista. =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi hyvänen aika. Miksi ihmeessä olet valinut psyk.sairaanhoitajan ammatin? Siksikö, että voit opintojen avulla hoitaa samalla itseäsi. Kyllä, siitä onkin varmasti apua...
Mutta, mutta. Jos psyykkinen vointisi on tuollainen jo nyt, niin miten arvelet jaksavasi vuosikymmeniä niin raskaalla alalla? On todella rankaaa ottaa vastuuta ja olla psyykkisistä ongelmista kärsivien ihmisten rinnalla kuuntelemassa ja tukemassa.... Se on rankkaa tasapainoiselle ja terveellekin ihmiselle...
Eli harkitsehan tarkkaan vielä tulevaa ammatinvalintaasi!!!!!!
olla noin typerä. Sekaantua nyt toisen ammatinvalintaan..
Psyk.sairaanhoitaja on kutsumustyö. Jos on itsellä ollut rankat kokemukset, on todellakin valmis auttamaan jotain toista pääsemään niistä yli. On myötätuntoisempi, motivoituneempi jne.
Sinulle ei kuulu, mitä joku toinen ihminen suunnittelee elämässään. Jos olet itse valinnut väärän ammatin, pidä se omana tietonasi.
Musta toi on tosi hienoa että tiedät mitä haluat tehdä tulevaisuudessa. Älä anna epäuskoisten ihmisten lannistaa itseäsi, kuitenkin tiedät itse parhaiten mihin voimavarasi riittävät. Ja ei mun mielestä ainakaan ton viestisi perusteella sun psyykessä ole mitään vikaa. Todella monella on jossain vaiheessa elämäänsä itsemurha-ajatuksia, että ne ei tee sinusta millään tavalla keskimääräistä ongelmallisempaa ihmistä. Lukion käyt ihan omaa tahtiasi vain, ei sillä ole mitään väliä mitä ne muut ajattelee. Anna niiden pikkusieluisten ihmisten vain ylenkatsoa ja jätä ne omaan arvoonsa. Ei ne tajua yleensä mitään... Mutta kuitenkin tuo lukion suorittaminen taitaa olla eduksi hakiessasi jatko-opiskelupaikkaa, joten keskity nyt siihen vain että saat sen läpi. Jotenkin uskon että todellisuudessa tiedät kyllä että se onnistuu sinulta…
Pienisieluisia, naurettavia ihmisiä on jonkin verran aina kaikkialla. Sellaisten ihmisten mielipiteistä ei kuulu välittää, vaan keskittyä vain omaan elämäänsä ilman huolta noista ääliöistä.
Moj. En tiedä miksi kirjoitan sulle. Mutta kuin luin sinun palstasi, minä ymmärsin sinua. Minä tunnun vähän samalla tavalla.
Älä mieti miksi minä en kirjoita niin hyvää suomea, se on siksi että olen suomenruotsalainen. Ja en puhu usein suomea.
Olen 17v tyttö. Olen kyllä hyvää koulussa..mutta en ole onnellin vaikka olen hyvää koulussa.
Olen hyvin yksinäinen, ja mietin liian paljon. Sanon itsellenin koko ajan, että tämä menee ohi. Mutta ei se mene..
Mulla on kissa, se on minun paras ystäväni. En voisi elää ilman sitä..En tiedä mitä kirjoittaisin..on niin paljon mitä voisin kertoa. Mutta minulla on vaikea luottaa ihmisiä.
Haluasin vain sanoa että et ole yksin.
Haluaisin sanoa että kaikki menee hyvin, mutta en voi sanoa sitä. Koska minulle ei ole tapahtunut mitään hyvää. Joo, yksi kerta tapahtui..mutta sitä minä mokaisin.
Älä tee mitän itsemurhaa...se ei helpota mitään.
Hei,
minusta sinä kirjoitat inhimillisistä tunteistasi, joita koit sillä hetkellä. Kirjoitat loogisesti ja ymmärrettävästi, ei sinun psyykeessäsi ole mitään vikaa. Osaat sitäpaitsi kuvailla tuntojasi erittäin hyvin! Minusta lukioaika oli erittäin vaativaa. Meillä oli sellainen luokka, jossa ei ollu oikein opiskelurauhaa ja opiskeleminen tuntui näin vaikealta, ei siellä tainnut olla oikein luokkahenkeäkään ja se alkoi ahdistamaan. Voisiko sinun luokallasi olla jotain häiritseviä tekijöitä, jotka saavat sinun tuntemaan tuolla tavalla? huomaathan, etti kaikki lähde sinusta itsestäsi, joskus ympäristössäkin voi olla häiriötekijöitä. Yritä pitää haaveitasi mielessäsi esimerkiksi sen ammatin suhteen ja keskity siihen, mitkä vievät sinun haaveiden toteutumista eteenpäin ja kerro haavestasi muillekin, ihmiset alkavat sysätä sinua haaveidesi suuntaan ja matkan tekeminen helpottuu.
Minäkin olin sinun iässäsi ahdistunut opiskelusta ja tulevaisuudesta, mutta rämmin eteenpäin. Ajattelin, että olin niin huono opiskelija, etten ikinä pääse mihinkään opiskelupaikkkaan (pääsin kuitenkin kahteen tiedekuntaan) ja työmarkkinoilla ihan sinne, mihin haluan mennä. Ole rehellinen, ahkera. joustava ihmissuhteissasi ja kun kaadut rähmällesi, niin ole valmis nousemaan sieltä ylös. Sillä nousujen jälkeen olet valmis kohtaamaan elämää taas entistä vahvempana! Ei elämä ole tarkoitettu helpoksi, täällä pitää ryvettyä, kaatua, taistella aina vain uudestaan ja uudestaan usko pois. Tällaista se on meillä kaikilla. Taistelua helpottaa se, että itse valitset suunnan, jota kohti kuljet ja tastelet vaikeuksien edessä niin varmasti saat voittosi ihan joka elämän alueella.
Itsemurha-ajatuksista pääsin itse eroon, kun läheiseni teki itsemurhan ja me muut jouduttiin kokemaan se tuska, jota hän teollaan meille aiheutti. En ikinä kuuna päivänä toivosi kenenkään läheiseni tuntevan sitä pohjatonta tuskaa, jonka tämä henkilö sai minussa tuntemaan. Se ei ole lähimmäisenrakkautta vaan jotain aivan muuta. Rakastetaan itseämme ja ollaan itse itsemme parhaita kavereita, niin muutkin haluavat olla meidän kavereita, koska pystymme hyviin asioihin ja kaikki yleensä haluavat tavoitella hyvää.
Hyvä lukiolainen, anna itsellesi aikaa ja lupaa kokea kaikki ne tunteet joita koet ja hyväksyä ne osaksi sinua. Sieltä tulee mukanaan tyyneys ja kenties ilo. Anna itsellesi aikaa ajatusten kypsymiseen ja ajan saatossa ne kypsyvät ja se mikä ahdistaa nyt ei ahdista vuoden päästä, kun olet luvan kanssa antanut itsesi kokea kaiken sen minkä koet nyt.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen, Sinä olet hyvä ja arvokas aivan olemalla oma itsesi ja tuntemalla aidosti kaikki ne tuneet, jotka päähäsi pälkähtävät. Tsemiä kevään kirjotuksiin, ne menevät varmasti ihan hyvin, kun vaan annat niiden mennä. (itse kirjottelin cum laudea ja niilläkin pääsi tiedekuntiin, joihin oli älyttömän vaikea päästä) niin sitä itsekin yllättyi itsestään.
Tsemiä!