uskomatonta vetovoimaa tuntemattomaan

ensimmäisenä päivänä oli. Niin käy joskus. Älä kysy miksi, en tiedä.

...oma kykenemättömyys toimia kun siihen oli aihetta. Tapahtuneesta on jo puolitoista vuotta enkä saa sitä ihastusta päästäni pois. Minulla kävi jokseenkin samalla tavalla kuin sinulla: Aivan sattumalta siinä se olento oli, hassuine kampauksineen ja suon syvine ruskeine silmineen tuijottamassa minua enkä päässyt irti. Jähmetyin siihen paikkaan. Tai oikeastaan kuristuin!

Tilanteen mentyä ohi ajattelin että "kuka helvetti toi oikein oli". Ei siis mitään normaalia "ok tuosta vain kepillä jäätä koittamaan kun on tarjolla ja katsotaan mihin päädytään" vaan olin todella hämmentynyt. Olin kuitenkin sillä hetkellä myös töissä enkä päässyt sen enempää tilanteesta ottamaan selvää. Paikkakunta oli kuitenkin pieni ja sama homma tapahtui jälleen ollessani töissä ja meidän katseet kohtasi. En voinut ajatella muuta kuin "ei vittu vittuvittumenepoismäensaahenkeä..."

Lopulta kohtasimme kun olin vapaalla ja kaikki langat oli käsissäni mutta en pystynyt edes katsomaan hänen suuntaan.Kierreltyä ja kaarreltua sanoin itselleni "Vitut, en mä pysty tähän" ja jätin asian sikseen. Suksin helvettiin kiroten omaa pehmeyttäni. Kohdattiin vielä tämänkin jälkeen viikkojen kuluessa muutaman kerran ohimennen jossain liikenteen vilinässä ja hymyiltiin toisillemme. Sitten tapasin nykyisen exäni, en aikaisempaa ihastusta sen enempää miettinyt mutta nyt yhden epäonnistuneen suhteen jälkeen mietin että kuka se nainen silloin kauan sitten oli.

Tätä kirjoittaessa tuntuu että olen exääni kohtaan tehnyt jotenkin vääryyttä.. Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa ole korvikkeesta tai mistään muusta pakokeinosta vaan meidän rakkaus oli aitoa, suhteemme kaatui sietämättömiin luonne-eroihin. Tuo järkyttävä ihastus ennen exäni tapaamista vain tuntui niin suurelta etten pystynyt käsittelemään sitä. Tuntui kuin olisin kohdannut saman tunteen mutta sillä kertaa aivan eri tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Eiköhän tämä tilitys jo riitä mutta toivottavasti vastasin tuohon viestisi ensimmäiseen kysymykseen.. Ciao

Mun täytyy tuntea ensin edes vähän. Joistain ihmisistä näen heti, että tuosta pidän, mutta en voi ihastua. Haluan kuulla mitä hän puhuu, ajattelee.

Olen huomannut, että on ihmisiä, joille riittää pelkkä hymy.

Siis ensi hetkistä lähtien tää hemmo veti multa jalat alta ja töissäpä tietysti..
Se katsoi ja toisinaan vieläkin katsoo suoraan silmiin, ja pitkään.. moikkas heti alusta alkaen ja mä ressu vaan hymyilin =)
Ja tämä ihastus ei vastaa minunkaan miesihannetta, mutta joku siinä saa jalat hyytelölle ja sydämen läpättämään edelleen.
Mut pakko sanoa että kidutusta tää puolivuotta on ollut, tunteita niin pilvissä liidellessä ja välillä toivoen ettei häntä olis koskaan nähnytkään. Varo vaan =) Toivottavasti tän tarkoitus joskus selviää =)
Mut voi niitä alku aikoja, kaipaan niitä kun piti joka paikasta kurkkia missä hän on menossa ja "sattumalta" osuimme samaan aikaan samaan paikkaan, mutta niitä mietin aijemminkin että olipa se mieskin osunut aika useesti sinne missä minäkin olin =)
Nyt oon vaan jotenkin tajunnut ettei tästä taida tän kummempaa tulla ja haikailen vaan hänen peräänsä.. Tälläistä ihastusta en ole ennen kokenut, näin pahasti ei ole pää ja sydän mennyt jumiin kenenkään muun kodalla joten jotenkin sitä yhä toivoo että edes jotain, pienen pienen hetken verran tapahtuisi...

minä kans en ole koskaan ees jutellu kyseisen kundin kaa,nähty kyl aina välil mun duuni paikassa..mutta hän kyllä säväytti heti ensi näkemältä täysin!hänen katseensakki ku tuntuu et menee luihin asti;).enkä minä joka olen aina sana valmis,ni menen ihan lukkoon kyl.hän on vaan niin sexykäs...mutta minua huomattavasti nuorempi..kun pääsikin hänen ajatus maailmaan kii mitä hän ajattelee kans,ku törmätään.....t.eräs nainen joka odottaa jo seuraavaa näkemistä hänestä duunissani;)

Vastaus ehkä vähän viiveellä😁 mutta ei tuo harvinaista ole. Tuolle on olemassa ihan psykologinen selitys ja aika yleistäkin jopa.

Ihminen voi näköjään myös tuntea järjetöntä voimakasta vetovoimaa ihmistä kohtaan ketä ei ole koskaan tavannut, kenen kuvaa ei ole nähnyt, ei keskustellut hänen kanssaan, kenestä ei voi etukäteen tietää onko kumpaa sukupuolta. Tähän omaan tilanteeseen en täysin järjellistä selitystä ole vielä keksinyt. Varmaan joku kirjoituksessaan on ollut sellaista, mitä minussa itsessäni puuttuu ja tämä saanut aikaan tuon. Jos joku keksii paremman selityksen niin mielellään ottaisin vastaan. :)

Kyllä hyvinkin voi syntyä suhde. Harvoin molemmat ihastuu yhtä aikaa ja jotkut on enemmän alttiita ihastumaan ensisilmäyksellä. Tunnen monta paria, joilla on lähtenyt toisen salamaihastumisesta. Omiakin kokemuksia on pari.

Minä pystyn ihastumaan nopeasti täysin tuntemattomaan. Taitaa vaan olla todella harvinaista, että molemmat tuntee samoin siinä tilanteessa. Olen joissain tilanteissa myös todella hitaasti lämpenevä. Tarvitsen aikaa toisen tarkkailuun. Siksi olenkin aina yksin.