Sivulla 24 Hänninen kirjoittaa otsikolla: "Viettelysten portit sulje" syvällisistä ystävyyssuhteista, jotka voivat olla vaarallisia, koska tuttuus, turvallisuus, syvällisyys, avoimuus ja aitous voivat estää ns. totuudessa rakastamisen. Hän näkee ristiriitaisuutta tuossa asiassa. Siis vl-totuus ja syvällinen ystävyys ovat huono yhdistelmä? Niinpä tietysti. Se on nähty ja koettukin.
Sitten hän kirjottaa musiikkimausta. Jos jollakin yställä on väsymisen merkkejä uskomisessa ja se näkyy musiikkimaussa, se on "huolestuttavan sallivaa", niin ystävä voisi kysellä sitä, eikö toisen omatunto nuhtele siitä ja eikö se tunnu pahalta. Häntä ei saa lähestyä tuomiten vaan voisi saarnata hänelle synnit anteeksi tai sanoa rukoilevansa hänen puolestaan.
Tekisi mieleni kirjoittaa suuraakkosin punaisella: Älkää uskoko tuollaista tekstiä! Älkää rakkaat vl-nuoret ottako noita sanoja tosissanne! Eivät nuo vanhat vl:t ole itsekään tosissaan. Eikä käytäntö ole tuollainen muilla kuin teillä uskollisimmilla ja rehellisimmillä vl:illä! Teillä jotka otatte sielunne autuuden tähden nuhteet ja vihjeet jumalansanana!
Olen nähnyt vanhan vl-puhujan kuuntelevan suviseuroista tullessa viime kesänä torilla katusoittajaa. Hän pani ensin rahaa soittajalle ja jäi kuuntelmaan penkillä istuen iskelmiä. "Muistatko Emma sen kuutamoillan" soi kauniisti taustalla, kun keskustelimme suvuseurakuulumisia.
Olisiko minun pitänyt saarnata puhujalle anteeksi tuollainen vääristynyt musiikkimaku? Oliko hän väsynut uskossaan? Vai mistä oli kysymys? Ehkä vain siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan?
Sitten hän kirjottaa musiikkimausta. Jos jollakin yställä on väsymisen merkkejä uskomisessa ja se näkyy musiikkimaussa, se on "huolestuttavan sallivaa", niin ystävä voisi kysellä sitä, eikö toisen omatunto nuhtele siitä ja eikö se tunnu pahalta. Häntä ei saa lähestyä tuomiten vaan voisi saarnata hänelle synnit anteeksi tai sanoa rukoilevansa hänen puolestaan.
Tekisi mieleni kirjoittaa suuraakkosin punaisella: Älkää uskoko tuollaista tekstiä! Älkää rakkaat vl-nuoret ottako noita sanoja tosissanne! Eivät nuo vanhat vl:t ole itsekään tosissaan. Eikä käytäntö ole tuollainen muilla kuin teillä uskollisimmilla ja rehellisimmillä vl:illä! Teillä jotka otatte sielunne autuuden tähden nuhteet ja vihjeet jumalansanana!
Olen nähnyt vanhan vl-puhujan kuuntelevan suviseuroista tullessa viime kesänä torilla katusoittajaa. Hän pani ensin rahaa soittajalle ja jäi kuuntelmaan penkillä istuen iskelmiä. "Muistatko Emma sen kuutamoillan" soi kauniisti taustalla, kun keskustelimme suvuseurakuulumisia.
Olisiko minun pitänyt saarnata puhujalle anteeksi tuollainen vääristynyt musiikkimaku? Oliko hän väsynut uskossaan? Vai mistä oli kysymys? Ehkä vain siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyseessä oli uusin Siionin Lähetyslehti, marraskuu 2007.
"Seuroissa käynnit harvenevat, keskustelu on pinnallista, kasvoilta katoaa aito iloisuus ja tilalle tulevat ehkä meikit."
Siinäpä vähän ihanaa sillisalaattia hengellisenä eväänä. Tunteet, mielialat ja meikit iloisesti sekaisin.
Millaista on "totuudessa rakastaminen"?
Totuudessa rakastaminen vl-tavalla tarkoittaa sitä, että on "veljensä/sisarensa vartija". Vartiointi ja nuhteleminen rakkaudessa ja totuudessa koskee tavallisimmin vl-elämäntapaohjeita ja -käytäntöjä. Toisella sanalla elämänvanhurskautta.
Jos toinen menee niihin viettelyksiin mukaan tai tuntee niihin vetoa, toinen yrittää vahvistaa kaveria pysymään kiinni vl-opetuksissa.
Jos on liian läheinen ja tykkää toisesta liikaa "väärässä mielessä" niin vl-totuudessa rakastaminen on vaikeaa, varmaan joskus melkein mahdotonta.
Tuossa veljen vartijana olemisessa juuri mennnään ihmisoikeusrikkomuksiin.
Jokaisella pitäisi saada olla uskonnon vapaus sekä mielipiteen vapaus, eikä häntä saa häiritä, vaan hän saa pitää oman mielipiteensä.
Toinen voi kokea sen henkisenä väkivaltana jos tullaan moitiskelemaan ja kokee olonsa ahtaaksi.
On typerää yrittää väkisin laittaa toisten omiatuntoja omaan.
Eiköhän tuolla moitiskelijalla ole vain melko varmasti pahat mielessä kun toista pitää mennä moitiskelemaan...unohtaa lähimmäisen rakkauden tai ainakin "saa" unohtaa tuon rakkauden kun pääsee muita moitiskelemaan kun eivät toimni niinkuin hän haluaisi sellaisissa asioissa joita ei edes pysty perustelemaan raamatulla.
Mikseivät vl:t moiti toisia niin että kehoittaisivat lukemaan raamattua ja sieltä katsomaan onko jokin syntiä vai ei?
Tuo vl-nuhtelukin on jotenkin valikoivaa. Tuskin mainitsemani vl-puhuja olisi jäänyt nauttimaan maailmallisesta iskelmämusiikista, jos häntä olisi aiemmin puhuteltu vl-malliin ko. asiasta. Mutta en usko niin tapahtuneen, siksi hän voi venyttää omaatuntoaaan vapaasti?
Meinikö musiikki torin reunalla ns. jalanalle? Olen varma, että meni. Siksikin puhujan valinta kesäisenä päivänä oli todella vl-vastainen.
En tiedä, miten hän saarnasi seuraavalla kerralla ry:llä, toisteliko suviksissa annettua rakkauden neuvoa musiikin suhteen, vai oliko viisaasti vaiti? Minusta se koko homma haisee epäpyhältä tekohurskaudelta.
"Jalanalle"...?
Musiikin tehtävä kai on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti, rytmi on olennainen osa musiikkia (ja kaikkea muutakin, eipä silti). Musiikki joka "menee jalan alle" on perinteisesti tuomittu suureksi synniksi vl-liikkeessä. Mutta ei enää nykyään käytännön elämässä, ei ei.
Hännisen puheet on haudan takaa...
Kirjoitin kiireessä jalanalle, koska muuten olisin laittanut lainausmerkit. Joku olisi pian alkanut saivarrella siitä, ettei sinne jalan alle tai tossun alle mene mitään. Vaikka silti joku voi ollakin "siellä"!
pysyvä Jumalan Sana muuttunut. Ennen uskottiin, että neuvot on annettu Pyhän Hengen johdatuksessa.
Pyhä Henki kai opettaa nykyään toisin.
esimerkki juoruakasta, joka teetti toisella parannusta. Välillä juoruämmä itki ja välillä kantoi kukkia. Puhuteltava ei missään vaiheessa tiennyt, mistä oli kysymys. On todella vaikea tehdä parannusta toisen tekemisistä ja toisen synneistä.
Täällä on ollut esillä myös teoria, jonka mukaan ihmisen käyttäytymisen malli tulee hänen omista teoista ja ajatuksista. Se pitää varmasti paikkansa. Ihmiset, jotka valehtelevat paljon, luulevat, että kaikki käyttäytyvät samalla tavalla. Hoitajien puhuttelutyylihän oli: ehei, ei, ei en minä sitä tarkoittanut, aivan muusta on kysymys, käsitit väärin, nyt olet erehtynyt ei siitä ole kysymys, eikö se sitten olekaan, ei, ei en ole niin sanonut, en muista... He luulevat, että puhuteltavat salasivat jotakin. Tällä hetkellähän tilanne on se, että hoitajien tekemiset ovat julkinen salaisuus ja siitä huolimatta he luulevat, ettei kukaan tiedä.
Jäniskin piiloutuessaan panee päänsä pensaaseen, jottei kukaan "löytäisi".
On kyllä niin toissa talven lumia alkaa antamaan suosituksia ystävyyden laadusta. Raamatunkohdat kiitos.
Ja sitten nämä huolestuttavat musiikkimaut, meikit ynnä muu. Kannattais siellä toimituksessa pikku hiljaa ymmärtää, että ainoa tie on pitäytyminen Raamatussa ja uskonpuhdistuksen periaatteissa. Tällainen perinnäisten tapojen toistuva betoniin valaminen ei varmista muuta kuin sen, että jatkossakin saamme lukea hesarista, miten lestadiolaisuudessa viihdytään lillukanvarsissa.
Vahvistamalla perinnäissääntöjä varmistetaan se, että kaikki ymmärtävät salata vakaumuksensa kouluissa ja työpaikoilla ettei joutuisi selittämään ulkopuoliselle, miten ei ole sääntöjä, vaikkaa ehtimiseen vihjaillaan puheissa ja julkaisuissa sopimattomista sävelkuluista, meikeistä ja muista, mistä farisealainen mieli saa tyydytystä.
Niin kuin Jumalan valtakunta kulkee sydämestä sydämeen, usein parannuksentekijätkin ovat niitä, jotka ovat kuulleet jonkin ihmisen kertovan aitoja kokemuksiaan evankeliumin voimasta.
Pitämällä säännöt voimissaan ja antmalla suosituksia kylmäkiskoisesta läsnäolosta niin omien kuin muiden joukossa, voidaan taata liikkeen jatkumisen entiseen malliin sopivan kokoisena vain perinteen omaksuneiden joukkona.
Korvasyyhyä on kovin monenlaista.
Anteeksi epärakentava tyylini. Olen jo väsy, mutta jolla pitkämielinen rakkauden henki on, ymmärtänee keskeisen pointin.
Minulla on varmaan pitkämielinen rakkauden henki, kun luulen tajunneeni kirjoituksesi?
Minullakin on väsy ja jatkan huomenna, jos aihetta ilmaantuu. Hyviä Öitä!
Niin se vaan on, että vl itse saivartelee lillukanvarsissa ja sitten niitä luetaan hesarista. Sitten vl yrittää kieltää, että eihän me tällaista, mutta silti tietää, että perinnäissäännöistä ja ihmisopeista pidetään kynsin hampain kiinni, eli lillukanvarret ovatkin keskiössä. Kyllä siinä on lehdenlukijoilla ihmettelemistä, että yhäkö ollaan niin ihmisopeissa kiinni.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Käytit sanontaa "ajan tasalla". Aimo Hautamäki totesi taannoin Helsingin Sanomissa, että Stiven naatus joutui pois rippikouluopettajan tehtävästä, koska "hän ei ollut ajan tasalla".
Ilmeisesti Tuomas Hänninen on ajan tasalla eli SRK:n linjoilla, koska hänen kirjoituksensa on hyväksytty Siionin Lähetyslehteen.
Hänninen on itse uskovainen pappi. Ihmettelen että hän vaatii tuollaista omituista sairasta asennoitumista lähimmissä ihmissuhteissa, eli ystävyyssuhteessa! Sellaista ei Jumalan sanassa vaadita, päinvastoin. Musiikkiharrastuksia ei ole Raamatussa mitenkään kielletty.
Hänninen käyttää väärin papin asemaansa.
Ei kai sillä väliä ole mitä muut meistä ajattelevat, mutta sillä on väliä, onko opetuksemme pysynyt Jumalan sanassa.
Hännisen tapainen kirjoittelu ja ajattelu on yleistä ja hallitsee kristillisyyden lehdissä. En pidä sitä edes elävän kristillisyyden pitkän perinteen mukaisena. Se on juuri sitä ihmisoppia jota meikäläisyyteen alettin raketneaa 70-luvulla. Se elää ja voimistuu yhä - se todettiin Valkealassa. Ks. johtokunnan ja pj-valinnat!
En ole tiennytkään, että Hänninen on pappi. Hän näkyy olevan Siionin Lähetyslehden päätoimittaja. Mutta että pappi? Kuten Voittonen, Hautamäki, Lohi ja Piri!
Hän on satavarmasti AJAN TASALLA. SRK:n ytimessä ja sen virallisen linjauksen takana.
Repikää siitä sitten ohjeet, te, jotka haluatte, että teidän ajatuksenne ja uskonne on toisen eli SRK:n määriteltävissä ja johdatuksessa!
pappi ole.On entinen kapiainen; luutnantti.
Eihän sillä kovin ole merkitystä, millainen on koulutus- tai ammattitausta. Paitsi papeilla voisi olla selkeämpi näkemys esim. ripistä ja julkisesta ripittämisestä. Ne eivät saisi mennä sekaisin edes sekavina aikoina. Jos menevät, niin on aihetta parannukseen!
Tällä palstalla on noilta höyrypäiltä ennenkin tivattu algoritmia, jolla (yli)maallinen tai mainen musiikki erotetaan taivaallisesta. Tuon algoritmin avulla olisi helppo konstruoida laite, joka kytkisi esim. radion kovaääniset käyttöön, kun musiikki on sitä ns. sopivaa.
Huolestuttavan salliva musiikkimaku? Mitä se on? Kun kysyy siihen tarkennusta vl:ltä, niin vastaus on hyvin epämääräinen jos ei ihan hiljaisuus.
Mitään listoja tai selviä ohjeita ei varmaan olekaan. Siksi pitää olla vl-seurakunnassa kuulolla jatkuvasti, että tietää talontavat.
Joskus joku vl on vahingossa nimittänyt esim. marssimusiikin ja taivasonsininenjavalkoinen sopiviksi. Mutta tänään ohjeet ovat toiset. Ne on kirjoitettu ilmaan ja piirretty veteen. Sitten selitetään, että usko opettaa, mikä on soveliasta ja mikä ei.
Usko on tässä tapauksessa kuitenkin sidottu tiukkojen vl:ien omaantuntoon! Siis toisen uskokin. Sitten tuo tiukkis saa mahdollisuuden rakastaa toista ns. totuudessa ja nuhdella liian sallivasta musiikkimausta oman mittansa mukaan.
opetettiin, että musiikin synnillisyyden mittari on kuuntelijan jalan vippasu. Jos musiikkia kuunnellessa jompi kumpi jalka alkaa huomaamattaan liikkumaan musiikin tahdissa, musiikki on silloin synnillistä.
luonnostaan liikunnallinen, että jalka rupeaisi vippasemaan rytmisenkään musiikin tahdissa. Siis en ole ns. tanssi-ihmisiä. Jos olisin vl, voisin ilmeisesti kuunnella rauhassa mitä musiikkia tahansa. Eli huono oli tuokin vippasu-kriteeri!
Minä luulen, että sallittu marssimusiikki menee jalanalle ihan oikeasti. Eihän muuten pysty edes tahdissa marssimaan. Se on vl-laillinen porsaanreikä ryhmin suuntaan. Mutta se on naamioitu tietysti isänmaallisuuden vaatteella ja maalilla. Eikä kukaan hoksaa, mistä on kysymys. Nautitaan kerrankin rytmistä, kun sitä ei muualla saa tehdä!
"Minä luulen, että sallittu marssimusiikki menee jalanalle ihan oikeasti. Eihän muuten pysty edes tahdissa marssimaan. Se on vl-laillinen porsaanreikä rytmin suuntaan. Mutta se on naamioitu tietysti isänmaallisuuden vaatteella ja maalilla."
Näin kai tämä asia on nähtävä. Ei ainakaan ennen armeijassa marssimusiikista tullut yhtään rietasta ajatusta poikien kanssa marssiessa.
Mitenkähän lienee nykyään, kun edessä marssilla saattaakin nytkähdellä seksikkäät nuoren naisen pakarat. Onkohan vaara, että myös marssimusiikki piakkoin kielletään tämän seikan vuoksi. ;-(
Minulla on käsitys, että Raamatun aikoina ei kaihdettu liikkumista silloin, kun ihminen oli iloinen, kiitollinen ja muuten tuntemisissaan. Siellä puhutaan hypyistä, tanssista ja riemuitsemisesta. Tuskin ne kaikki olivat perinteisiä "liikutuksia"? Sellaista transsissa tapahtuvaa tiedostamatonta kiittämistä kuten joskus vl/el-seuroissa.
Kun lapseni ihan pienenä näytti nauttivan rytmillisestä liikehdinnästä musiikin tahdissa, niin mietin, ettei se voi olla synnillistä. Silti se yleensä vl-piireissä ja ehkä muuallakin pikkuhiljaa vaimentuu ja jähmettyy paikoilleen.
Se on harmi, mutta sen synnillistäminen on jo syntiä, minusta.
Yhteisöllä ei ole syytä puuttua jäsenensä yksityselämän piiriin kuuluviin normaaleihin valintoihin. Mm. ammatinvalinta, ystävien valinta ja harrastukset ovat sellaisia.
- YK:n ihmisoikeuksissa on lueteltu näitä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ajattelen, että luottamus yksilön harkintaan ja itsenäisyyteen on nollilla, kun seurakunnan pitää ohjeistaa/ "ohjeistaa" jopa aviopuolison valinta, ystävät, harrastukset, ulkonäkö, yms yms...
saada lähimmäinen kärsimään synneistään. Sillä johtokunta ottaa asian varmasti esille eikä synnintekijää helpolla päästä.
En kannata yksittäisten ihmisten "ilmiantamista". Ei sillä ole merkitystä, jos jotakin puhujaa nuhdellaan ja hän osaa oikeilla sanoilla myötäillä sen verran, että asia on poissa päiväjärjestyksestä.
Homma jatkuu samanlaisena - yhtä kaksinaismoralistisena, mutta ehkä enemmän piilommassa?
Puhun periaatteista ja rehellisyydestä! En siitä, että napsitaan pieniä rönsyjä tai rikkaruohojen latvuksia pois.
ilmiantamaan lapsensa johtokunnalle, että he saisivat tehdä asiasta sielunhoidollisia päätöksiä ja toimia. Olen ollut paikalla monessa nuorten yleisessä hoitokokouksessa, jossa nuhdeltiin erästä alaikäisiä nuoria koulussa sattuneista tapahtumista! (Äiti oli pakotettu ilmiantamaan jk:lle kaikki kotona ja koulussa sattuneet, että olisi ohjelmaa hoitokokouksissa!)
SRK pitää alamaisiaan tiukasti pihdeissään...
oli "että olisi ohjelmaa hoitokokouksissa!"
Tässä tuli tärkein. Valtataistelun vuoksi oli tärkeää pitää hoitokokouksia. Tarvittiin aiheita, joilla voitiin luoda pelkoa yhteisöön.
Nänhän se meni, että ilmiannettiin YSTÄVÄT, sukulaiset, jopa oma aviopuoliso. Saati ne ihmiset, joille oltiin salaa kateellisia.
Se oli silloin sitä TOTUUDESSA RAKASTAMISTA, vl-malliin. Mikä sen olisi muuttanut toiseksi, koska virallinen opetus on yhä samaa?
"Seuroissa kaynnit harvenevat ja tavatessa keskustelu muuttuu pinnalliseksi. Kasvoilta katoaa aito iloisuus ja tilalle saattavat ilmestya meikit."
Mun mielesta meikkien puuttuminen ei voi merkita samalla uskon puuttumista. Rasittaa tallainen ja muukin vastakkainasettelu. Usko on sydamen asia.
kuunnella enemmän ihmisten tuntoja.
Myös vaikeat hetket voi kokea Jumalan huolenpidossa olemiseksi. Jos ilo katoaa, niin se on merkki siitä että ei koe hyvää Jumalasta.
Turvallisuus ja kelpaavuuden tunne puuttuvat.
Elämän ilo korvaa kyllä yleensä meikit.
Pitäisi pystyä kuuntelemaan ihmisten syvimpiä tuntoja! Jos ihminen haluaa olla huoliteltu ja meikattu ja muotivaatteissa, niin se on hänen tarpeensa ja tuntonsa vaikuttaa omaan olemiseen ja varmuuteen siitä, että on ulkonaisestikin hyväksytty ja huomattu. Mitä väärää siinä on? Sehän on meille jokaiselle tärkeää.
Elämän ilo ei korvaa sitä halua ja tarvetta. Vai meinaatko, että mitä vaatimattomammin ja näkymättömämmin ihminen elää, sitä elämäniloisempi hän on? Tai meikattu nainen ei ole iloinen? En usko. Ei se niin mene.
iloa, niin meikkausta tuskin huomaa.
Jos itsellä on elämän iloa, niin ei huomaa toisen meikkejä, vaikka ne olisivat miten näkyviä tahansa? Ei kai toisen vahtaaminen ole mikään elämän tarkoitus?
Kun on itse iloinen, iloitsee toisten kanssa ja nauttii siitä, että on itsestään välittäviä ihmisiä ympärillä. Voipa itsekin olla iloksi toisten silmille laittamalla hieman korostusta. Miksi ei?
"Jos ilo katoaa, niin se on merkki siitä että ei koe hyvää Jumalasta."
Tai voisko ilon katoaminen olla merkki vaikka vaikeasta masennuksesta tai läheisen menetyksestä tai läheisen masennuksesta?
Voisko harva seuroissa käynti kertoa vaikka paniikkihäiriöstä, joka ilmenee ihmisjoukossa?
Voisko puuterin käyttö johtua vaikka huonon ihon ja siitä johtumisen kiusaamisen aiheuttamasta huonosta itsetunnosta?
Asiat eivät ole koskaan niin mustavalkoisia, etkä koskaan voi tietää taustoja ja motiiveja, kun mietit, miksi joku ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja näyttää siltä kuin näyttää.
Peliin pitäisi saada enemmän sitä oikeaa välittämistä ja lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta.
...