Tuhottu luonto.

Tulin tutustumaan lapsuumaisemiini 40;.n tauon jälkeen. Järkytys oli veretseisauttava. Kotimökki vieraan omistuksessa oli hyvin hoidettu ja on kesämökkikäytössä. En toki kenenkään pihapiiriin lähelle tunkeutunut vaan katselin entisen hakamaan laidalta. Sitten lähdin kulkemaan ja katselemaan entisiä koulupolkuja ja marjamaita. Löysin loputtomiin ja taas loputtomiin täysin jalkapelissä kuljettaviksi kelvottomia revittyjä aukkoja. En heti kohta antanut periksi, että ainoastaan entiset metsät oli aurarru kaatopaikkojakin törkeämmän näköisiksi. Vanhoja metsäpolkuja ei löytynyt tietenkään. Tunnistin kuitenkin entisen pienehkön suoalueen ja tuota rahkasuota myöten saattoi jopa hiljalleen kävellä. Toiselta laidaltaan sekin oli ojitettu. Mutta tuosta ojituksesta lienee vuosikymmeniä kasvillisuudesta päätellen. Kuljin toivorikkaana kohti lähdettä, jossa vanhempieni kanssa lakkareissuilla kävimme juomassa raikasta vettä. Tuohilippo oli aina lähteen laidalla ja jos se oli huonokuntoinen, niin isä aina vuoli uuden. No tietenkään lähdettäkään ei ollut enää. Se oli ojituksen yhteydessä hävinnyt kokonaan. Rahkasammalhan olisi saattanut peittää lähteen osittain, mutta ei se sitäkään ollut. Suuret aikoinaan kaivetut ojat, joiden varsilla kasvoi suopursua ja muuta varvikkoa olivat enää jäljellä.
No maasto oli kulkukelvotonta ja olin murheellinen. Lähdin sitten ajamaan autolla pari kilometriä sinneppäin, missä alakoululaisina käytiin uimakoulua. Se oli pieni oikein kaunis järvi. Nyt, auton parkkeerattuani ja n. 700metriä käveltyäni löysin sen mitä en ikinä näiden pettymysteni keskellä olisi uskonutlöytäväni. Järven kohdalla kasvoi pajunrämeikköä, jossain kaukana siellä keskellä näkyi pieni suontapainen putura, jossa oli vähän jäljellä kaislikontapaista.
Tätäkö se on, että suomi eli metsästä. Hirvittävät ovat kuitenkin jäljet. Ei kannata uskoa puheita, vaan todella täytyy itse tulla katsomaan, mitä tälle luonnolle on tehty. Toivottavasti luonnosuojelioista saataisiin retkikunta kuvaamaan tämänpäivän todellisuutta ja menneittenkin aikojen tekosia.Ei pöydäntakana ja "virallisten" tilastoiden takaa avaudu todellisuudesta muu, kuin liitorava, tai susihuuma. Tulkaa, tutkikaa, vaeltakaa konkreettisesti niiden tuhansien hehtaarien alueella missä lopullista tuhoa on tehty.
Tehometsätalouspuheistakin hyvin suuri osa on huuhaata. Näillä (pienillä alueillakin), joissa kuljin, on todellakin yli 40-vuotta sitten istutettua mäntymetsää. Tänäpäivänä se on yhdenukon mittaista vaivaista tappurraa, josta metsää ei tule ikinä. Tuo alue ei edes ole entistä suota, vaan entistä mäntykangasta.
1236
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Itse olen ollut istuttamassa metsää kotitilallani 40 vuotta sitten ja siitä istutusmetsiköstä on suorittetu harvennushakku jo puolikymmentä vuotta sitten. Kuitupuuta ja latvaläpimitaltaan 11 cm:n pikkutukkia lähti siinä määrin että harvennuksen kulut peittyi. Ja nyt jäljellä olevat puut alkaa tosissan järeytyä.
Muutenkin vuodatuksessasi on ristiriitöja: Alkupuolella kirjoitat että 40 vuotta sitten alueella kasvoi sankka metsikkö ja sitten lopussa puhut yli 40 vuotta sitten istutetusta mäntymetsästä.
Alkaako ikä tehdä muistille tepposia?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


40-vuotta sitten.. kirjoitti:

Tulin tutustumaan lapsuumaisemiini 40;.n tauon jälkeen. Järkytys oli veretseisauttava. Kotimökki vieraan omistuksessa oli hyvin hoidettu ja on kesämökkikäytössä. En toki kenenkään pihapiiriin lähelle tunkeutunut vaan katselin entisen hakamaan laidalta. Sitten lähdin kulkemaan ja katselemaan entisiä koulupolkuja ja marjamaita. Löysin loputtomiin ja taas loputtomiin täysin jalkapelissä kuljettaviksi kelvottomia revittyjä aukkoja. En heti kohta antanut periksi, että ainoastaan entiset metsät oli aurarru kaatopaikkojakin törkeämmän näköisiksi. Vanhoja metsäpolkuja ei löytynyt tietenkään. Tunnistin kuitenkin entisen pienehkön suoalueen ja tuota rahkasuota myöten saattoi jopa hiljalleen kävellä. Toiselta laidaltaan sekin oli ojitettu. Mutta tuosta ojituksesta lienee vuosikymmeniä kasvillisuudesta päätellen. Kuljin toivorikkaana kohti lähdettä, jossa vanhempieni kanssa lakkareissuilla kävimme juomassa raikasta vettä. Tuohilippo oli aina lähteen laidalla ja jos se oli huonokuntoinen, niin isä aina vuoli uuden. No tietenkään lähdettäkään ei ollut enää. Se oli ojituksen yhteydessä hävinnyt kokonaan. Rahkasammalhan olisi saattanut peittää lähteen osittain, mutta ei se sitäkään ollut. Suuret aikoinaan kaivetut ojat, joiden varsilla kasvoi suopursua ja muuta varvikkoa olivat enää jäljellä.
No maasto oli kulkukelvotonta ja olin murheellinen. Lähdin sitten ajamaan autolla pari kilometriä sinneppäin, missä alakoululaisina käytiin uimakoulua. Se oli pieni oikein kaunis järvi. Nyt, auton parkkeerattuani ja n. 700metriä käveltyäni löysin sen mitä en ikinä näiden pettymysteni keskellä olisi uskonutlöytäväni. Järven kohdalla kasvoi pajunrämeikköä, jossain kaukana siellä keskellä näkyi pieni suontapainen putura, jossa oli vähän jäljellä kaislikontapaista.
Tätäkö se on, että suomi eli metsästä. Hirvittävät ovat kuitenkin jäljet. Ei kannata uskoa puheita, vaan todella täytyy itse tulla katsomaan, mitä tälle luonnolle on tehty. Toivottavasti luonnosuojelioista saataisiin retkikunta kuvaamaan tämänpäivän todellisuutta ja menneittenkin aikojen tekosia.Ei pöydäntakana ja "virallisten" tilastoiden takaa avaudu todellisuudesta muu, kuin liitorava, tai susihuuma. Tulkaa, tutkikaa, vaeltakaa konkreettisesti niiden tuhansien hehtaarien alueella missä lopullista tuhoa on tehty.
Tehometsätalouspuheistakin hyvin suuri osa on huuhaata. Näillä (pienillä alueillakin), joissa kuljin, on todellakin yli 40-vuotta sitten istutettua mäntymetsää. Tänäpäivänä se on yhdenukon mittaista vaivaista tappurraa, josta metsää ei tule ikinä. Tuo alue ei edes ole entistä suota, vaan entistä mäntykangasta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu