Tuhottu luonto.

40-vuotta sitten.. kirjoitti:

Tulin tutustumaan lapsuumaisemiini 40;.n tauon jälkeen. Järkytys oli veretseisauttava. Kotimökki vieraan omistuksessa oli hyvin hoidettu ja on kesämökkikäytössä. En toki kenenkään pihapiiriin lähelle tunkeutunut vaan katselin entisen hakamaan laidalta. Sitten lähdin kulkemaan ja katselemaan entisiä koulupolkuja ja marjamaita. Löysin loputtomiin ja taas loputtomiin täysin jalkapelissä kuljettaviksi kelvottomia revittyjä aukkoja. En heti kohta antanut periksi, että ainoastaan entiset metsät oli aurarru kaatopaikkojakin törkeämmän näköisiksi. Vanhoja metsäpolkuja ei löytynyt tietenkään. Tunnistin kuitenkin entisen pienehkön suoalueen ja tuota rahkasuota myöten saattoi jopa hiljalleen kävellä. Toiselta laidaltaan sekin oli ojitettu. Mutta tuosta ojituksesta lienee vuosikymmeniä kasvillisuudesta päätellen. Kuljin toivorikkaana kohti lähdettä, jossa vanhempieni kanssa lakkareissuilla kävimme juomassa raikasta vettä. Tuohilippo oli aina lähteen laidalla ja jos se oli huonokuntoinen, niin isä aina vuoli uuden. No tietenkään lähdettäkään ei ollut enää. Se oli ojituksen yhteydessä hävinnyt kokonaan. Rahkasammalhan olisi saattanut peittää lähteen osittain, mutta ei se sitäkään ollut. Suuret aikoinaan kaivetut ojat, joiden varsilla kasvoi suopursua ja muuta varvikkoa olivat enää jäljellä.
No maasto oli kulkukelvotonta ja olin murheellinen. Lähdin sitten ajamaan autolla pari kilometriä sinneppäin, missä alakoululaisina käytiin uimakoulua. Se oli pieni oikein kaunis järvi. Nyt, auton parkkeerattuani ja n. 700metriä käveltyäni löysin sen mitä en ikinä näiden pettymysteni keskellä olisi uskonutlöytäväni. Järven kohdalla kasvoi pajunrämeikköä, jossain kaukana siellä keskellä näkyi pieni suontapainen putura, jossa oli vähän jäljellä kaislikontapaista.
Tätäkö se on, että suomi eli metsästä. Hirvittävät ovat kuitenkin jäljet. Ei kannata uskoa puheita, vaan todella täytyy itse tulla katsomaan, mitä tälle luonnolle on tehty. Toivottavasti luonnosuojelioista saataisiin retkikunta kuvaamaan tämänpäivän todellisuutta ja menneittenkin aikojen tekosia.Ei pöydäntakana ja "virallisten" tilastoiden takaa avaudu todellisuudesta muu, kuin liitorava, tai susihuuma. Tulkaa, tutkikaa, vaeltakaa konkreettisesti niiden tuhansien hehtaarien alueella missä lopullista tuhoa on tehty.
Tehometsätalouspuheistakin hyvin suuri osa on huuhaata. Näillä (pienillä alueillakin), joissa kuljin, on todellakin yli 40-vuotta sitten istutettua mäntymetsää. Tänäpäivänä se on yhdenukon mittaista vaivaista tappurraa, josta metsää ei tule ikinä. Tuo alue ei edes ole entistä suota, vaan entistä mäntykangasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä