teen koulua varten esitelmää alkoholista joten kerro miten parannuit,mihin tahoihin otin yhteyttä,mihin menit hoitoon....miten alkoholi vaikutti elämääsi...työhösi....mitä tunsit jne.
kerro tarinasi,miten parannuit.....
nellitär
141292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Alkoholismista ei voi parantua, alkoholismista voi ainoastaan toipua.Alkoholismi on voimakkaasti perinnöllinen primääri sairaus,hoitamattomana alkoholismi on kuolemaan johtava sairaus.
tarkoitin miten siitä toivutaan....kiitos korjauksesta.
Alkoholismista ei parane koskaan, ei edes toivuta.
Minulta meni eka ryypystä 25v.ennen kun edes tajusin olevani alkoholisti.Kaikki juopotkaan eivät ole alkoholisteja.Alkoholisti on henkilö
joka ei pysty kontroloimaan juomansa viinan määrää,tulee eka ryypystä pakonomainen tarve juoda ittensä tajukankaalle sitä jatkuu päiviä, viikkoja,kuukausia.
Hienosti sanottuna alkoholismi on geneettisesti periytyvä aineenvaihdunnan alttius alkoholin vaikutuksiin elimistössä.Holistin kroppa ei pysty käsittelemään alkoholia normaalisti,Ryyppäämisestä tulee pakonomaista juomista.Tutkimuksissa on myös todettu riippuvuuden syiksi mm.(hd1,hd2,hd3,hd4)Varsinkin hd3,hormoonien histamiini tasot voivat olla jopa 170 kertaiset normaalisti alkoholia sietäviin verrattuna.
Alkoholismi on myös eri asia kun alkoholisti
on myös ongelmajuojia,sekä suurkuluttajia.
Alkoholisti voi olla myös pitkiä aikoja juomatta.
Krapulat ovat holisteilla ihan eri luokkaa kuin muilla.Mistään ei taho saada apua/hoitoa/tietoa.
Kerran ns.lepikosta herättyäni valtavassa jysärissä aloin funtsaan miksi täytyy vetää aina välittömästi nuppi turraksi kun muut voivat kontroloida viinan käyttöä ja aloin ottaa asioista selvää.
Edes ammatikseen päihdetyöntekiät mm.a-klinikalla
eivät osanneet vastata, enkä ollut hoidontarpeessa koska ei ollut maksaarvoissa mitään häikkää,eikä hoitohistoriaa papereissa
vaikka olin juonut firmat,ja talot alta.ns,pohjamutia oli menty.
Netistä sain kaiken tarvitseman tiedon kun sieltä osaa hakea.
En koskaan voi ottaa ryyppyäkään,enkä tahdokkaan
takas siihen helvettiin mitä se toi tullessaan.
Alkopholismista ei koskaan voi parantua,eikä toipua,se on ikuinen vaiva,sen kaa on vain tultava toimeen ja tehtävä itselle selväksi ettei voi ottaa pisaraakaan koska on alkoholisti.
AA-kerhojen ns.12 askelta auttaa myös jos sen toteuttaa rehellisesti.
Viinasta ei pidä yrittää päästä eroon vaan siitä on päästävä.
Näitä miettii kun viikon valvoo karmeessa kankkusessa.
Toivottavasti tästä oli jotain apua esitelmääsi
Asiallinen kommentti, mut ehkä aavistuksen ahdistavan oloinen, varsinkin kun mainitsit että alkoholismista ei voisi toipua. Saattaa olla että tätäkin palstaa lukee päihderiippuvainen joka kamppailee ongelmansa kanssa ja saa siunauksen jatkaa juomistaan josta ei toivu koskaan. niin mitäs sitä lopettamaankaan.
Voi toipua mutta ei parantua, tämä on se yleisin mielipide kuten myös oma mielipiteeni.
Mielipiteen yleisyys ei tietenkään ole minkäänlainen todiste sen oikeellisuudesta. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon tilanteista, joissa enemmistö on ollut väärässä.
Täytyy kuitenkin muistaa myös usein mainitsemani tutkimustieto, että yli puolet raitistuneista alkoholisteista on raitistunut omatoimisesti. Joten mielipiteesi kertoo oikeastaan vain sen, että näissä asioissa vähemmistöllä on harha, jonka seurauksena he luulevat olevansa enemmistö.
Joten tässä asiassa enemmistö on kuin onkin oikeassa! Vähemmistö vain ei tiedä tai myönnä olevansa vähemmistö!
Joo ja vettä sataa mutta raitis päivä kaikesta huolimatta.
Olikohan niin että sinä AgenttiOranssi olit tuon kirjoittanut nimellä ex-juoppo?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000023802740
Siinä nimittäin aloittajallekin hyvää mallia minkälaista vääntöä alkoholimin- ja etenkin siitä paranemisen kentällä voi olla. Yksi tämän palstan parhaista ketjuista muuten. Aloittajalle suosittelen oppimateriaalinsa tueksi vielä kirjoja: "Eroon viinasta" Kojo ja "Miten voitat riippuvuudet" Peele.
tarkoitan siis agenti-milne-aa:ton-ex-juoppo jne. sellaista tekisi, kaikista huvittavinta näissä agentti ketjuissa on se kun agentti vastaa itselleen milnen nimellä ja sitten taas välillä toisinpäin ja uskoo että lukijat luulevat että kyseessä on useampi kirjoittaja, no kait se tuokin jonkin sortin sairaus on, viimeistään päivälä se vastaa tähän viestiin jollain ihan tuulesta temmatulla nimimerkillä tai sitten kiistää koko jutun agentti-oranssi nimimerkillä, niin tai näin, kyseessä on aina sama "ihminen"
....jo vihjannut terapeutillesi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vainoharhaisuus
Kyllä - kirjoitin tuon ketjun aloitukseen nimimerkin ex-juoppo, sillä kirjautuminen ei silloin onnistunut jostain syystä. Käytin sitä sitten johdonmukaisuuden vuoksi koko tuossa ketjussa. Sen jälkeen olen käyttänyt yhtä johdonmukaisesti nimimerkkiä agenttioranssi.
Minusta on tärkeää tietää, kenen kanssa keskustellaan, sen vuoksi en hyväksy monella nimmarilla kirjoittelua.
En ole kokonaan toipunut, en ollenkaan parantunut, mutta kuivia kausia on ollut. Muistan v. -85, olin silloin alle kolmikymppinen ja mielestäni join valtavasti, sillä vuodessa saatoin olla 52 kertaa kännissä, ts. perjantai-iltana join kunnon lärvit ja lauantaina oli kauhea kankkunen. Olin tavattoman huolestunut jo tuolloin alkoholinkäytöstäni ja sitten eräänä perjantai-iltana join pienen pullon kirkasta rommia. Se tuntui pahana olona. Seuraavana päivänä jatkui sama paha olo ja muutaman päivän päästä sairastuin "vakavasti". Tuosta seurasi kahden vuoden krooninen sairaus, jonka miellän edelleen liittyvän alkoholinkäyttööni, vaikka neurologi oli eri mieltä. Olin n. kuusi vuotta täysin ehdottoman kuivilla, en suostunut syömään edes liköörikonvehtia. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että sairauteni johtui tuosta perjantaijuopottelusta. Raittius oli ihanaa aikaa ja kuten kaikki sen tietävät, se päättyi, kun otin tyhmyyttäni ensimmäisen kulauksen. Tuon jälkeen en ole juuri saanut oltua täysraitis. Nykyisin olen raittiina kaikilla poppas- ja vippaskonsteilla. Mm jätän rahat kotiin ed. päivänä kun seuraava päivä on vapaata, luen tätä palstaa ja olen mykkänä kateudesta heille, jotka ovat olleet jopa 11 vuotta raittiita. Joskus auttaa, kun viinamato oikein jäynää, että koetan keksiä jotain mielekästä tekemistä. Yhteenvetona: alkoholin himo on ihmistä voimakkaampi.
kun olen huomannut viimeksi kirjoituksesi. Joko olet avannut sen oven, josta niin monet ovat löytäneet pysyvän raittiuden? Kävithän jo ainakin kerran katsomassa sellaista. Toivon sinun pääsevän selville, tyynemmille vesille.
No oma tarinani on selleinen, että putki lähti päälle avioerosta. Tuli kuvioihin viina ja huonot naiset. MEni kolme vuotta ryypätessä.
Huumeita viinaa, naisia ja rahaa, sitä kaikkea paloi.
No sitten alkoi se kaikki paska niin paljon ahdistamaan. Pettämiset tappelut rahapulat. Lemppasin ne horatsut siitä pyörimästä helvettiin.
Vedin vain vuoden pelkkää pilveä. En mitään bentsoja tai muita mieliala lääkityksiä ottanut vaikka masennus oli aika rankkaa.
Yksinäisyydessä chillailin. Aina kun teki viinaa teki mieli otain vain savut ja inhosin sitä viinaa sydämmeni pohjasta noissa tiloissa.
Sortumisia toki oli. Muttei mitään putkia se pysyi iinkuin hallussa kuitenkin.
Sitten lopetin pilvenkin polttelin olin niin erkautunut sosiaalisesti kaikista muista ihmisistä.
Palasin baarielämään. Mutta en juonut kuin vettä tai tuoremehuja.
Olin kuntoillut itseni hyvään kuosiin kuitenkin ja pitänyt huolta ruokavaliostani.
No baarissa olin tarkka kenen seuraan hakeuduin. Hain sellasia kohtuukäyttäjiä, jotka ei harrasta humalahakuista juomista.
Hitaasti tutustuin lähemmin ja lähemmin ao. kaltaisiin henkilöihin.
Niistä samoista porukoista löysin nykyisen tyttöystävänikin. Joka on ns. kohtuukäyttäjä.
Seura vaikuttaa paljon. Voin juoda itsekin nykyään, eikä mopo karkaa käsistä. Saatan ottaa sen normi 7 riskirajan annosta ja lopettaa siihen.
Tosin aika hyvin piti itteään alussa motivoitava ja kontrolloitava, ettei ala lipsumaan.
Ei se kerralla lipsu, vaan niinkuin meinasi sitten aina pikkuhiljaa mennä joka iltaiseksi pikku tissutteluksi.
Nyt ei ole ongelmaa enää siitäkään.
Balanssi on hyvä. Osaan ihan mennä yksinkin baariin ottaa muutaman tavata niitä muita uusia kavereita ja tulla kotiin ja herätä aamulla hyvällä fiiliksellä kun ei ole mokannut mitään.
Luulen, että sillä sosiaalisella seuralla missä alkoholia nauttii on hemmetin suuri merkitys.
Tosin itsellä ei ole tuota geneettistä taipumusta alkoholismiin, kun suvussa ei ole alkoholisteja.
Mutta itse olin kyllä pahimpina aikoina täysin holtiton sekakäyttäjä. Alkoholi oli se mitä tuli otettua aina. Sitten päälle muita huumeita jos sattui saamaan. Toki nyt osasi sen verran varoa, ettei överejä vetänyt ja sillä viinalla tappanut itteään. Sekun on noissa huumekomboissa aina se vaarallisin ja tappavin aine. Vie pois kontrollin ja sitten voi vahingossa kännipäissään yliannostaa jotain muuta. Tai sitten aineiden yhteisvaikutuksesta alkoholi tuhoaa hermokudoksia. No se siitä.
Semmonen oli mun tarina.