miksi numerologia ei tiedettä?

Samasta syystä kuin se ettei tätä:

"shdia akjeeoi amsdhsdo ,oikalds sbdakjas maaskasd kjdahuyd kwihaysdnb"

..pidetä maailmanluokan runoutena

Verstehen ?

salatiedettä nimittäin

Vaan mikä siinä on, kun lihasten supistuksessa (actomyosin contraction) vallitsee seitsenkertainen ko-operatiivisuus? Lihassupistus on kalsiumsäädelty, mutta tuo kalsiumpulssi detektoidaan ja poistetaan seuraavaa rundia varten parhaiten tuntemamme proteiinikoneiston kautta - jossa muuten on mukana myös suurin tuntemamme biosfäärin proteiini, titiini. Tämän sevenfold cooperativity -periaatteen saavat aikaan seitsemän aktomyosiiniyksikön välein tarttuvat proteiiniryppäät. Myös lihasdiskejä esiintyy seitsemän intervalleissa.

Alfa-aktiinin aminohapposekvenssi sinänsä on 100% identtinen ihmisestä koiraan ja pyhään lehmään. Tämän perusproteiinin ihmisgeenissä on 7 koodaavaa DNA-aluetta kuin standardoinnin huipentumana.

Actin Related Proteins 2 ja 3 (Arp 2/3) muodostavat viiden muun proteiinin kanssa seitsikko-kompleksin (dynaktiini), joka saa aikaan aktiinifilamenttien nukleaatiota, haarautumista sekä ristiinsidontaa. Aktiinin kaltaisina kompleksi järjestyy aktiinifilamentin alkua muistuttavaksi proteesiksi.

Aktiinitukirangan komponentteihin sitoutuvat fosfatidyyli-inositolilipidit, tuttavien kesken Pipit, ovat ainoa fosfolipidien kategoria, joka kyetään ankkuroimaan plasmamembraanin sisäpinnalle. Teoriassa signaloivia fosfatidyyli-inositolifosfaatteja voisi olla olemassa kymmeniä. Käytännössä niitä on seitsemän:
PI3P - 1st
PI4P - 2nd
PI5P - 3rd
PI34P2 - 4th
PI35P2 - 5th
PI45P2 - 6th &
PI345P3 - 7th (jossa negatiivinen varaus saavuttaa neutraalissa pH:ssa arvon seitsemän).

Proteiinien laskostamisessa auttavat kaperoni-entsyymit ovat luonnon "esiliinoja" ja estävät valkuaisaineita saostumasta. Ne esiintyvät 7 alayksikön "tynnyreinä" ja korjailevat agregoituneita holhokkejaan ATP:n energian avulla, hydrolysoimalla "soluvaluuttaa" 7 yksikön sarjoin. Vain pahimmin agregoituneissa käytetään energiaa, pienet bugit korjataan lämpöliikkeen turvin. Jos energiaa käytetään - hydrolysoidaan ATP:tä 7 sarjassa, koko kierros.

Ohjelmoitu solukuolema eli apoptoosi käynnistyy siten, että CASP9-kaspaasit asettuvat seitsen-jäseniseen piiriin apoptosomi-koneistoksi. Sitten jokainen tarttuu mitokondriosta vuotaneeseen CYTC eli sytokromi c -proteiiniin adapteriproteiinin välityksellä. Näin muodostuu rengas, jossa on 7 7 7 alayksikköä.

Lähes kaikki solun amplifikaatiokaskadiin pääsevät signaalit tulevat läpi 7-TMS:stä, eli 7-transmembrane superfamily reseptoreista. Solun signaalinvälityksen vahvistinlaitteet siis ankkuroituvat solukalvoon läpäisten sen 7 kertaa. Proteiinin transmembraanikierre sinänsä kattaa noin 20 aminohappoa ja ehtii tehdä matkan aikana 7 kierrosta. Toinen suuri perhe on 12-transmembraani superperhe.

Aminohappoketjuilla on kaksi pääasiallista sekundäärirakenne-elementtiä: ns. alfa-heliksi ja beeta-juoste. Rakenteet eivät kuitenkaan säily lyhyissä peptideissä vesiliuoksissa, vaan tarvitsevat kontekstin pysyäkseen ryhdissä. Myosiinin ja muidenkin "coiled coil" -superkierteiden salaisuus on luvussa 7. Yksittäinen alfa-kierre tekee yhden kierroksen noin 3,6 aminohappotähteen matkalla. Se ei pidä muotoansa ilman tukea - ellei kierteitä sitten ole kahta kiertymässä toistensa ympäri. Tällöin rasvaliukoiset aminohapot sojottavat toista peptidiketjua kohden tasan 7 aminohapon välein. Mm. "common cold" eli flunssavirus pääsee coiled coil -koukulla soluista sisään. Rakenteet ovat yleisiä kuiduissa ja liittävät myös proteiineja yhteen homo- ja heterodimeereiksi. Coiled coil löytyy edelleen mm. hiusten tai ihon kestävässä keratiinissa ja juuri lihassäikeiden kidemäisen runsaslukuisessa ja kestävässä myosiinissa.

ATP-syntaasissa pumpun läpi menevien protonien suhde tuotettavaan ATP:hen nähden perustuu lukuun 12. Entsyymissä on kolme asentoa 360 asteen kierroksellaan mitokondrio-membraanissa. Kukin loksahdus vaatii 4 protonia. Rotatoivassa ATP-syntaasissa on sen membraanin sisällä pyörivä “laakeri” muodostunut 12 alayksiköstä protonigradientin avulla pyörivässä mitokondrioissa. Lukumäärä voi olla 11 tai 14 kappaletta natriumin avulla pyörivissä roottoreissa, kloroplasteissa tai bakteereissa ylipäänsä.

Endoplastisen retikkelin (ER) proteosomi: Yleensä vialliset tai muuten vain lyhytikäiset proteiinit pilkotaan lysosomeissa (eläimet) tai vakuoleissa (kasvit), solun ”jätteenkäsittelylaitoksissa”. ER:n proteiinipilkonta on ikään kuin julkisella paikalla tehtävää siivoustyötä tai ylläpitoa. 26S proteosomi on ER:n proteiinirouhentaja. 26S:n päissä sijaitsee kaksi 19 CAP-proteiinialayksikköä ja sen ytimen/varsinaisen rouhennusjyrän muodostavat neljä rengasta joiden koostumus on seuraava: 7 alfa, 7 beta, 7 beta, 7 alfa. Ydintä kutsutaan nimellä 20S koon ja sedimentaationopeuden mukaan sentrifugoinnissa. 26 S:n 19 CAP-osat tunnistavat Ubikitiiniin liitetyt pilkkomista odottavat peptidit. Ubikitiini esiintyy ja on aivan keskeinen proteiini kaikissa eukaryoottisoluissa epätavallisten solun komponenttien poistamiseen liittyen.

Koatomeeri-membraanipanelointi: Kalvorakenteen irtoaminen pieneksi, itsenäiseksi kalvovesikkeliksi vaatii toteutuakseen jonkinlaisen proteiinirakennelman. Parhaiten tunnettu on ns. klatriini-häkki, mutta vastaavanlainen funktio on myös seitsemästä alayksiköstä muodostuvilla koatomeereilla. Pallon muotoisen membraanipinnan vuoraus vaatii proteiineilta symmetriaa ja klatriininkin tapauksessa tehtävään vaaditaan useita kappaleita tiettyä proteiinia. Koatomeerit muodostuvat seuraavista 7:stä alayksiköstä: a -COP, b -COP, b’ -COP, g -COP, d -COP, e -COP, z -COP (COP - Cytosolic Coat Proteins. Rakenteeseen liittyy tämän lisäksi myös GTPaasi ARF(1)). Se on laadunvalvontaa.

Neljä nukleotidia voi vaihtua toisikseen tasan 12:lla eri tavalla. Maailmankaikkeuden on osoitettu viimeisimmissä hiukkaskiihdyttimillä tehdyissä "kolaritutkimuksissa" koostuvan 12 alkeishiukkasesta ja niiden 12 antihiukkasesta, jonka sähkövaraus on vastakkainen parillensa. Kaikkiaan perushiukkaslajeja on siis 24. Atomiytimessä on protoneja sekä neutroneja ja nämä ydinhiukkaset vuorostaan koostuvat vielä pienemmistä kvarkeista. Kvarkkeja on kuusi ja ne jaetaan kolmeksi perheeksi (Ylös- ja Alas-; Outo- ja Lumo-; sekä Kauneus- ja Totuuskvarkit). Kuhunkin kolmesta perheestä kuuluu myös yksi elektroni ja neutriino, pieni neutraali hiukkanen, eli hiukkasia on yhteensä 12. Ensimmäisen elektronit ovat tunnetuimmat ja kulkevat elektronien nimellä, kahdessa jälkimmäisessä elektronien nimenä on Myoni ja Tau. Kolmen perheen neutriinot ovat nimetyt elektronikategorian mukaan. Ihmisellä - sekä miehellä että naisella - on 12 kylkiluuparia, jotka suojaavat rinnan seudun elimiä. Ihmisellä on 23 kromosomia, joista kutakin kaksi paria. Pikkuseikkoihin takertuaksemme kromosomeja on 22 kappaletta sekä pari sukupuolikromosomeja, jotka ovat keskenään erilaisia. (Naisilla esiintyy vain toista näistä eli X:ää ja sitä kaksin kappalein, kun miehillä parin muodostavat X ja Y.) Kaikkiaan erilaisia kromosomeja on siis 24 kappaletta.

Lopuksi on vielä hyvä muistaa, että niin kehitykseen kuin rappeutumiseenkin perustuvassa maailmankuvassa luonto on murrosvaiheessa, muuttumassa. Täysi optimaalisuus on joko tulevaisuutta tai menneisyyttä.

[email protected]
biokemisti, systeemibiologi
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm