Minkälaisia tuntemuksia alkoholismi ja sen myötäminen on teidän elämässä aiheuttanut.
Miksi minusta tuntuu että minun alkoholiongelmani on ollut paljon merkittävämpi, pahempi ja vaarallisempi kuin monella muulla esim. julkisuuden henkilöllä?
Miksi minusta tuntuu, että kun menen valittaan kurkkukipua lääkärille, kaikki tutut hoitsut jotka moikkaavat käytävillä ajattelevat varmasti, että taas tuo juoppo-sekakäyttäjä käy täällä valittamassa - varmaan ryyppy päällä?
Hain tutulta apteekin myyjältä antabuksen kolmevuotta sitten ja aina kun asioin kyseisessä apteekissa, ajattelen että mitäköhän tuo taas minusta ajattelee.
Kaiken lähtökohtana on ollut huono itsetunto sekä asioiden pelkääminen ja jännittäminen. Siksi aloin aikanaa varmaan juomaankin. Jotenkin vaan en saa tätä peikkoa pois selästäni! Palautuuko maineeni koskaan vaan olenko aina se juoppo joka haki apua ja myönsi olevansa voimaton.
Eräs sukulainenkin sanoi kun kuuli, että olin hakenut apua -ei olisi ikinä susta uskonut, että sulla on alkoholiongelma!
Ollut tosi huono päivä taas, rohkaiskaa kolleegaa...
Nm: leima otassa
Miksi minusta tuntuu että minun alkoholiongelmani on ollut paljon merkittävämpi, pahempi ja vaarallisempi kuin monella muulla esim. julkisuuden henkilöllä?
Miksi minusta tuntuu, että kun menen valittaan kurkkukipua lääkärille, kaikki tutut hoitsut jotka moikkaavat käytävillä ajattelevat varmasti, että taas tuo juoppo-sekakäyttäjä käy täällä valittamassa - varmaan ryyppy päällä?
Hain tutulta apteekin myyjältä antabuksen kolmevuotta sitten ja aina kun asioin kyseisessä apteekissa, ajattelen että mitäköhän tuo taas minusta ajattelee.
Kaiken lähtökohtana on ollut huono itsetunto sekä asioiden pelkääminen ja jännittäminen. Siksi aloin aikanaa varmaan juomaankin. Jotenkin vaan en saa tätä peikkoa pois selästäni! Palautuuko maineeni koskaan vaan olenko aina se juoppo joka haki apua ja myönsi olevansa voimaton.
Eräs sukulainenkin sanoi kun kuuli, että olin hakenut apua -ei olisi ikinä susta uskonut, että sulla on alkoholiongelma!
Ollut tosi huono päivä taas, rohkaiskaa kolleegaa...
Nm: leima otassa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aina se sama juoppo joka haki itselleen apua, aika tekee tehtävänsä, minulle henk. kohtaisesti on aivan sama mitä ihmiset minusta muistelevat ( jos yleensä edes muistelevat )koska menneisyys on menneisyyttä.
Uskoisin että tuo kaikki mitä ajattelet on vain jonkinlaista häpeää josta et ole päässyt vielä yli, kyllä se siitä kunhan et korkaa pulloa.
Ajattelen aina ku lopetan juomisen, että en ota enää ikinä. Sit menee 3 päivää niin se unohtuu ja taas on kiva juoda
Jo hankalampaa jos kolmen päivän päästä on jo kiva juoda, sitten kun juomisesta tulee pakonomaista juomista ja siitä ei saa enään sitä nautintoa niin silloin on ehkä paremmat mahdollisuudet saada se korkki kiinni mutta sekään ei ole helppoa, jos se olisi, niin kaikki laittaisivat viimeistään siinä vaiheessa sen korkin kiinni.
Tämä ei ollut oikeastaan mikään vastaus kysymykseesi, kunhan unentokkurassa jotain kirjoitin, kysymykseesi ei luultavasti ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Alkoholi on kova huumausaine!
On ikävä kertoa sinulle, että sinusta ei ollakaan niin kovin kiinnostuneita kuin mitä itse oletat.
JOs olet alkoholisti, sairauteen liittyy juuri tuollainen vääristynyt kuva todellisesta minästä. Tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat juuri minua.
Jouduin itse kerran nälissäni jättämään koskemattoman ruokalautasen baarin pöytään, kun kaikki tuijottivat minua krapulaista. Eikä se lautasen jättäminen käynyt edes helposti. Siinä joutui tekemään kaikenmoisia kommervenkkejä, että poistuminen olisi näyttänyt "luonnolliselta", kun kerran kaikki kumminkin minun poistumistani seurasivat.
Todellisuudessahan minua ei kukaan seurannut, se vaan krapulaisesta juoposta tuntui siltä.
Vai kuinka paljon sinä seuraat ja mietit mitä muut ympärilläsi koko ajan tekevät.
Normaalin ihmisen ympyrät ovat sen verran isommat, että yhden juopon seuraamiselle ei kauaa aikaa uhrata, vain juoppo itsekeskeisyydessään uskoo olevansa niin tärkeä ihminen, että kaikki tuijottavat...
juuri noinhan se on? Millä pääsisin eteenpäin!
Suorastaan vituttaa se kun JOKA kerta lääkärissä oli se sitten vaikka selkäkipu tai flunssa, niin aina se juominen vedetään jollain tavalla siihen esille..-kuis toi viinan juonti nykyään?.
Tänä päivänä välttelen lääkärin menoa ihan viimeiseen asti..
Lääkäreitä on ohjeistettu puuttumaan alkoholismiin, varsinkin joutuessaan määräämään benzoja ahdistukseen, masennukseen tai unettomuuteen.
Ja kun epikriisissäsi on maininta alkoholin käytöstäsi, he siitä kysyvät.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko jatkat nykyiseen tyyliin, jolloin juominen lisääntyy ja sekakäyttöä aiheuttavien lääkkeiden määrätkin lisääntyy.
Lopputuloksen pystyt päättelemään itsekin, se ei tule olemaan helppo itsellesikään ja vielä vähemmän läheisillesi.
Se toinen vaihtoehto on juomisen lopettaminen. Olet varmaan vuosien myötä yrittänyt vähentää ja kohtuullistaa juomista, siinä kuitenkaan onnistumatta?
Silloin joudut itsekin myöntämään, että lopettaminen on ainoa toimiva vaihtoehto.
Alkoholisimista toipumisessa auttaa hyvin paljon vertaistuki (jota AA:kin tarjoaa). Se on eräänlaista ryhmäterapiaa, ja kun siellä oppii puhumaan itsestään, se vapauttaa siitä väärästä "minäkuvasta", jonka takia joutuu jännittämään joka paikassa.
Useat AA:ssa säännöllisesti käyneet ovat kertoneet päässeensä jännittämisestä tai esiintymispelosta, aivan kuin kaupantekijäisenä. Se onnistuu koska yleensä esiintymispelko (tai paniikkihäiriö) ei ole ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, vaan juomisen aiheuttaman vääristyneen "minäkuvan" tuote.
olen ollut juomatta jo todella pitkään ja minulla ei ole enää ongelmia sen asian kanssa enää kun en juo. Olen juonut ja sohlannut aikanani aika huolella. Lähinnä tarkoitan sitä että koska tämä ns. häpeä edellisestä eletystä elämästä häviää. Olen mielestäni pärjännyt elämässä ihan hyvin, mutta noi lääkärissä käynnit on niin ahdistavia ihan vaan sen johdosta kun vanhat paskat vedetään aina esille, holhotaan kuin pientä lasta.
Sekakäyttöä en ole ikinä harrastanut. Kerran hakenut a-klinikalta nappia kun tuli juopoteltua 4päivää yhtäsoittoa. Se oli ainoa kerta ja silloin en juonut viinaa vaan kärsin krapulan.
Ymmärsin väärin historiaasi...
Kaikilla enemmän juoneilla on ongelmana oma menneisyytensä.
Runsas juominen kun aiheuttaa aina ongelmia, ja sitä myötä pahaa oloa.
Helpointa onkin lopettaa juominen silloin kun viinan aiheuttama paha olo on suurempi, kuin siitä saatu hyvä olo.
Menneisyyttään ei voi muuttaa, eikä sitä pääse pakoon, siksi se opittava hyväksymään. Sen kanssa on opittava elämään.
Ilmeisesti ainoa toimiva keino menneisyytensä hyväksymiseksi onkin sen käsitteleminen. Se tapahtuu puhumalla siitä terapiassa ja mikäli mahdollista hyvittämällä omia mokiaan niistä kärsineille, siinä määrin kuin se jälkikäteen on mahdollista.
Jos sinua vaivaa TK:ssa tapahtuva hoivaaminen ja paapominen, kannattaisi miettiä miksi se sinua vaivaa. Ehkä juuri siksi, kun et ole sinut oman menneisyytesi kanssa, vaan haluaisit peitellä sen maton alle piiloon niin etteivät muutkaan sitä sieltä löydä.
Mutta niinhän se ei toimi, luurangot kolisevat ihan varmasti, kunnes joudut juopottelemaan lisää niiden kolinan vaimentamiseksi.
Jollet voi ongelmasta puhua lääkärin kanssa suoraan, on sinun mentävä jonnekin terapiaan.
Entiset juopot käyvät hyvin usein AA:ssa perkaamassa menneisyyttään - juuri tuosta samasta syystä.