Laitan tännekin viestini, vaikka se välttämättä tänne kuulukkaan...
Mutta jospa täällä viilkkaampaa keskustelu.
Hei!
Kirjoittelen hiukan meidän 4,5 vuotiaan tyttömme kasvuun liittyvistä asioista. Josko löytyisi "kohtalotovereita"? (ja ehkä myöhemmin kirjoittelen enemmän, jos keskustelua syntyy)
Laitanpa alkuun heti mittoja:
syntyessä rv 39 1 47cm ja 2700g
1v 67 cm ja 7050g
2v 77cm ja 9145g
3v 83 cm ja 10,8 kg
4v 88,7 cm ja 12kg
4,5v 94cm ja 12,7kg (minun mielestä hyvin tullut pituutta tässä välissä, mutta käyrillä mentiin kait samaa rataa)
(meillä on myös 1v 4kk ikäinen tyttö, joka oli 1 vuotiaana 70cm (hän myös kerran lääkärissä käynyt, vaikka ei varsinaisesti vielä rikokaan rajoja; itse olen ollut 1v 71cm)
Esikoista on seurattu ja tutkittua puoli vuotiaasta lähtien. Mitään syytä ei ole löytynyt, eikä myöskään sairautta.
2vk sitten olimme luustoikäröntgenessä ja tulos oli n. 3v 7kk, eli kasvu olisi mahdollisesti hiukan enemmän jäljellä, kun kalenteri-ikä sanoo.
Asiaan perehtyvä lääkäri suositteli meille seuraavaksi arginiini-acth-koetta, joka mittaa kasvuhormonin eritystä antamalla arginiinia.
Sen vaan tiedän, että koe kestää n. 4h, otetaan 6 verinäytettä...jäi aika paljon hämärän peittoon, mistä oikein onkaan kyse. Voisin ottaa yhteyttä lääkäriin. Aikakin jo tuli tammikuulle.
Jos koe näyttää, että kasvuhormonia ei erity, se ei ole vielä luotettava tieto, vaan koe pitää uusia; inhottavaa!
Ja kuitenkin se suurin kysymys, olisimmeko kuitenkaan valmiita kasvuhormonihoitoon (jos se meille "suotaisiin"!? Siitä ei ole vielä edes keskusteltu. Pelkään sivuvaikutuksia, onko niitä? Ja sitoohan se aika paljon!
Ja jos tyttömme aikuispituus olisi edes 150 cm, niin haluaisimmeko hoitoihin ryhtyä?
Tällä hetkellä pituuskäyrä on -3,1.
Itse olen 160cm ja mies 177cm. Äitini puolen suvussa on lyhyempiä ihmisiä.
Olisi kiva jutella, jos joku pohtii samoja asioita tai on kenties läpi jo käynyt...Ja kaikkien kommentit mukaan vaan!
Kiitos :)
Mutta jospa täällä viilkkaampaa keskustelu.
Hei!
Kirjoittelen hiukan meidän 4,5 vuotiaan tyttömme kasvuun liittyvistä asioista. Josko löytyisi "kohtalotovereita"? (ja ehkä myöhemmin kirjoittelen enemmän, jos keskustelua syntyy)
Laitanpa alkuun heti mittoja:
syntyessä rv 39 1 47cm ja 2700g
1v 67 cm ja 7050g
2v 77cm ja 9145g
3v 83 cm ja 10,8 kg
4v 88,7 cm ja 12kg
4,5v 94cm ja 12,7kg (minun mielestä hyvin tullut pituutta tässä välissä, mutta käyrillä mentiin kait samaa rataa)
(meillä on myös 1v 4kk ikäinen tyttö, joka oli 1 vuotiaana 70cm (hän myös kerran lääkärissä käynyt, vaikka ei varsinaisesti vielä rikokaan rajoja; itse olen ollut 1v 71cm)
Esikoista on seurattu ja tutkittua puoli vuotiaasta lähtien. Mitään syytä ei ole löytynyt, eikä myöskään sairautta.
2vk sitten olimme luustoikäröntgenessä ja tulos oli n. 3v 7kk, eli kasvu olisi mahdollisesti hiukan enemmän jäljellä, kun kalenteri-ikä sanoo.
Asiaan perehtyvä lääkäri suositteli meille seuraavaksi arginiini-acth-koetta, joka mittaa kasvuhormonin eritystä antamalla arginiinia.
Sen vaan tiedän, että koe kestää n. 4h, otetaan 6 verinäytettä...jäi aika paljon hämärän peittoon, mistä oikein onkaan kyse. Voisin ottaa yhteyttä lääkäriin. Aikakin jo tuli tammikuulle.
Jos koe näyttää, että kasvuhormonia ei erity, se ei ole vielä luotettava tieto, vaan koe pitää uusia; inhottavaa!
Ja kuitenkin se suurin kysymys, olisimmeko kuitenkaan valmiita kasvuhormonihoitoon (jos se meille "suotaisiin"!? Siitä ei ole vielä edes keskusteltu. Pelkään sivuvaikutuksia, onko niitä? Ja sitoohan se aika paljon!
Ja jos tyttömme aikuispituus olisi edes 150 cm, niin haluaisimmeko hoitoihin ryhtyä?
Tällä hetkellä pituuskäyrä on -3,1.
Itse olen 160cm ja mies 177cm. Äitini puolen suvussa on lyhyempiä ihmisiä.
Olisi kiva jutella, jos joku pohtii samoja asioita tai on kenties läpi jo käynyt...Ja kaikkien kommentit mukaan vaan!
Kiitos :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Menen ehkä vähän asioiden edelle, mutta teinä mietisin millainen lapsenne elämä on lyhyenä. Itse olen 156 senttinen ja ole kärsinyt pituuden puutteesta koko aikuisikäni ajan. Suurimpana ongelmana pidän sitä, että pieniä ihmisiä ei oteta ns. vakavasti. Ei työpaikalla, harrastuksissa, työhönotto haastatteluissa jne. Pienen ihmisen oletetaan alitajuisesti olevan lapsellinen ja nuori ja kokematon oli hän sitä tai ei. Lyhyt joutuu tekemään rutkasti enemmän töitä pärjätäkseen kilpailussa työpaikoilla. Juuri ilmestynyt tutkimus totesi pitkien olevan onnellisempia kuin lyhyiden!
Toinen ongelma on sitten ihan fyysinen. Lyhyys rajoittaa ammatin valintaa. Kaupoissa ei saa tavaroita ylä hyllyiltä, kotona joutuu kiipeilemään tikkaiden kanssa koko ajan. Eikä vaatteita tahdo löytyä. Synnytyksessäkin on omat lisäriskinsä.
Jos milleni olisi esitetty mahdollisuutta kasvuhormonihoitoon ja he olisivat kieltäytyneet siitä verikokeiden oton epämiellyttävyyden takia, niin olisin ollut erittäin vihainen sen kuullessani! Sen verran ongelmallisena olen lyhyyden kokenut, vaikka en edes ole poikkeuksellisen lyhyt.
159 cm ja lähellä siis ap:n kokoa. Onhan se "tylsää" olla lyhyt jne, mutta ei se mikään vamma ole edes jos on 150 cm. Mutta hoidon riskit kait ratkaisee. Jos olisin samassa tilanteessa ne punnitsisin, jos on riskejä niin jättäisin, koska pidän älyä tärkeämpänä kuin pituutta ja muuten sopusuhtaista ulkomuotoa sekä terveyttä tietenkin. Jos on terve ja esim. 148 cm niin mitä sitten, se on ihan ok. Hirveästi näkee nykyään helkkarin pitkiä ihmisiä suomessa, Siis naisia varsinkin, eivätkä he ole niin kauniita.
Tämä on taas tälläinen Suomi-ongelma;tässä maassa kun ei ihminen saa olla lyhyt! Itse olen 150cm kahden lapsen äiti (ja molemmat syntyivät ihan normaalisti,sekin on vaan ihan myytti etteivätkö lyhyet ihmiset voi muka synnyttää...!Voi apua!)ja ERITTÄIN tyytyväinen elämääni!!Teininä olin ihan varma etten edes löydä miestä itselleni kun olen niin lyhyt! Mutta kaikista ihaninta on mennä ulkomaille,vaikkapa Espanjaan tai Aasiaan missä naiset ovat jopa minua lyhempiä eikä kukaan kohtele minua erikoisemmin eikä koko ajan hoet "kun olet noin pieni,plää plää".Olen vain hyväksynyt sen tosiasian että pohjoismaalaisen naisen pitää olla ainakin 165cm.Mutta me pienet ihmiset olemme paljon sisukkaampia aikuisia koska olemme koko elämämme saaneet taistella itseämme esille isojen joukosta!!!Koskahan joku perustaisi mallitoimiston lyhyille naisille koska usein pienemmät ovat kauniimpiakin!! :)
Mukava viesti! Kivaa, että sulla menee hyvin ja olet tyytyväinen!
Se on niin totta, että, miksi ihminen ei sitten saa olla sen pituinen, kun on...
Oletko sinä lapsuudessa käynyt missään tutkimuksissa, entä onko omat lapsesi, minkä pituisia?
Hei! Äitini on minulle kertonut että 70-luvulla lääkäri oli sanonut hänelle että pitäisikö tytölle antanut hormoonilääkettä (en tiedä mitä tarkkaan) ja äitini oli kieltäytynyt.Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen!Hirvittää ajatuskin.
Minun lapseni ovat kasvaneet tasaisesti alakäyrällä,eikä ole neuvolassa ikinä mitään sanottu (paitsi että "eipä näistä lapsista voi kovin isoja kasvaakaan kun katsoo äitiä!"...taas tätä suomalaista loukkaavaa käytöstä)enkä ole heistä mitenkään huolissani.Mieheni on 175cm joten lapsosistani luultavasti tulee minua pitempiä,ja jos ei tule niin eipä tuo haittaa!:) Sillä loppupeleissä kyllä se ihmisen sisin kuitenkin ratkaisee! Mukavaa joulun odotusta kaikille pitkille ja pätkille!
Oisko sulle kovasti vaivaa, jos katsoit mulle, lapsiesi koon, vaikkapa 4 vuotiaina?
Kiitos :)
Mukavaa joulun odotusta sinun perheellesi!
Pienempi tyttäreni oli 4 vuotiaana 95cm.Eli hiukka pitempi kuin sinun,mutta en todellakaan ymmärrä tätä senttien tuijottelua! Näissä asioissa kannattaa aina luottaa omiin tuntemuksiin,miltä teistä vanhemmista tuntuu? Jos lapsi on muuten täysin terve niin en lähtisi mitään "vippaskonsteja" kokeilemaan. Nykymaailma vain on tälläinen että kaikista yritetään lääkkeillä/leikkauksilla tehdä jotain super-ihmisiä!
hätääntyä noissa pituus paino jutuissa, käyrät on käyriä ja niitten mukaan jos mennään niin huh,huh. Ei kaikki samast puusta veistettyjä. Mulla nuorin oli 2840g 47cm syntyessään. 1v 7160g ja 68.7cm, 2v 80cm 9130g, 3v 10900g 85cm, 4v 94.5cm 13,5kg eli melkein samoilla pituuksilla ja painoilla menet kun meidänkin likka. Ovat jo neuvolassa tyytyneet siihen et se menee omalla "alemmalla" käyrällä mut tasasesti eli ei mitään hätää. Nyt 6v likka painoi 18.5kg ja pituus 106,5 ja siel alakäyrän puolel mentiin, mut eipä näytä "eskarilaisen" tahtia tu0 pienuus haitata.