Lähipiirissäni on useita vanhoillislestadiolaisia. Olen ihmetellyt sitä miksi he eivät juuri koskaan puheissaan mainitse rukousta ja hyvin harvat tuntuvat oikeasti tuntevan Raamattua. Minulle on jopa myönnetty, että taidan tuntea Raamattua heitä paremmin. Riittääkö lestadiolaisille toisenkäden tieto siinä mielessä, ettei Jumalan sanaa tarvitse koskaan itse lukea Raamatusta? Jos edes oman seurakunnan oppeja ei pystytä perustelemaan mitenkään Raamatulla, niin eikö usko ole aika heikoissa kantimissa?
Raamatun tunteminen
Sivusta seurannut
5403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riittää, kun uskoo, että puhujat tietävät kaiken. Uskotaan, ettei ainoa oikea usko voi olla missään kohden väärässä.
Miksi siis lukea raamattua, koska siihen ei tahdo jäädä aikaakaan.
Kun seuroissa istumisiin menee huomattavan paljon aikaa, on turhaa vaivaa lukea raamattua.
Sitä raamattua kun on kuullut kylläksi asti luettavan seuroissa puhujan lukemana ja selittämänä.
Perustelujakaan ei tarvitse esittää. Vanhoillislestadiolainen kun pystyy selättämään vastaväitteet mennen tullen.
Lehdistökään ei menneitten vuosikymmenien tapaan uskalla eikä kehtaa esittää hankalia kysymyksiä.
Riittää, kun mainitsee, että suviseuroissa myytiin suuri määrä lihasoppaa ja seuroissa vallitsi rauha ja rakkaus.
Lehdistö ei kehtaa kysellä esim. kentällä rehoittavan tupakanpolton perään mitään.
jos rivijäsenet eivät tunne Raamattua.
Silloin ei paljastu heidän väärä oppinsa.
Uskonpuhdistaja Martti Lutherille oli tärkeää saada Raamattu kansan kielelle, jotta jokainen voi sitä itse tutkia eikä olla vain Katolisen kirkon saarnojen varassa.
Kuitenkin Raamatun tekstien tulkinta nykyaikaan vaatii paljon taustatietoa. Henki ei korvaa välttämätöntä tietoa. Pappien teologinen koulutus on valttämätön!
Seuraavassa siteeraan suomalaisen tukijan tekstiä, kirjoittaja, teol.tri ja tutkija Petri Merenlahti on ihmisoikeusjärjrstö Amnesty Internationalin kans.väl. johtakunnan ja Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan jäsen.
"Pyhissä kirjoissa yhdistyvät suunnaton arvovalta ja tavaton helppokäyttöisyys. Shakespearen sanoin: paholainenkin osaa lainata Raamattua omiin tarkoituksiinsa. Niin osaavat myös uskonnolliset ja poliittiset johtajat, ja asiayhteydestä irrotettu raamatunlause kelpaa yhä perusteluksi suurelle joukolle ihmisiä. Raamatun ja Koraanin sanaan vedoten on lähetetty miehiä orjuuteen, naisia piestäviksi ja lapsia miinakentille. Siksi pyhien kirjoitusten näkeminen TODELLISUUDENTAJUISESTI JA AIKUISEN USKONNOLLISEEN KEHITYSTASOON SOPIVALLA TAVALLA ON EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ. (Isot kirjaimet oma lisäykseni.) Teksti on kirjasta P. Merenlahti: Ihmisen näköinen Jumala, Otava 2007)
Miten kommentoitte?
henkeyttää Sanansa puhujien välityksellä.
Puhuja ei kirjoita puhettaan etukäteen, vaan puhuu sitä, mitä Jumala kullakin kerralla kirkastaa.
Moni puhuja pyytää myös kuulijoitaan rukoilemaan, että Jumala antaisi sellaista puhetta, mitä kukin sillä hetkellä tarvitsee.
Seurakuntapäivillä ja Päivämies-lehdessä myös kirkastetaan opin muotoa.
Tarvittaessa keskusyhdistys, SRK, puuttuu hienovaraisesti asioihin, jos esimerkiksi totutuista säännöistä aletaan poikkeamaan, vaikkakin ne olisivat ainakin osin Jumalan Sanan vastaisia. Tästä oli esimerkkinä Steven Natus, joka erehtyi ehdottamaan avoimempaa käsittelyä kipeille menneisyyden asioille.
Koska Jumalan Sana on iankaikkisesti pysyvää, niin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten viinien myyntiin ruokakaupassa, naispappeuteen, tupakan polttoon, ahneuteen ja veronkiertoon ei varsinaisesti haluta ottaa kantaa.
Koska Raamattu opettaa, että kristityn ei tule poiketa paljon muusta kansasta, mutta kuitenkin maailmallisia tapoja on vältettävä, niin on valittu sellaiset vähemmän huomiota herättävät tavat, joita noudatetaan orjallisesti, kuten korvakoruttomuus ja hiusten värjäämättömyys. Myös näkyvä meikkaus on kielletty.
Tähän tapaan Jumala on kirkastanut uskon asiaa.
Vanhoillislestadiolaisten seuroissa puhuja aloittaa aina puheensa lukemalla tekstin raamatusta. Puhe rakentuu tämän tekstin selittämiselle. Selitystäkin perustellaan raamatulla. Vältetään antautumista mielikuvituksen varaan. Eli siis haetaan toinen raamatunkohta, joka liittyy esillä olevaan aiheeseen ja tukee sitä ymmärrystä, jonka puhuja tuo esille. Aloittaessaan puhettaan puhuja usein pyytää seurakuntaa rukoilemaan sen puolesta, että Jumala avaisi sanansa, niin ettei selitys poikkeaisi raamatun ilmoituksesta.