Mistä voi johtua että olen aina JOSTAIN riippuvainen? Joko pitää vetää viinaa viikkotolkulla, tai mässätä ruokaa kunnes oksennan. Nämä on yleisimpiä. Joskus myös huumeet korvaavat ensimmäiset, tupakkahan on itsestäänselvyys. En tiedä mihin vaivaan hakisin apua, kun nuo vuorottelee aina. Nyt just on mässäys-oksennuskausi, kun viime viikko meni juopotellessa. Surku.
Aina riippuvainen JOSTAIN
mielenvikaaa
3614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se johtuu siitä että sinä olet ihminen joka ei hallitse elämäänsä. Teitä on paljon ja monilla teikäläisillä viimeinen riippuvuus on Jeesus, jos eivät sitten mene itse riippumaan kaulastaan.
Itse en ole mistään riippuvainen, ymmärsin jo varhain että jos joku asia alkaa tuntua oikein mukavalta että sitä pitää saada välttämättä lisää niin se on heti jätettävä kokonaan (no, naiminen voidaan jättää pois laskuista). Riippuvuuden katkaisu alkuvaiheessa on huomattavasti helpompaa kuin myöhemmin. Elämänsisältöä löytyy kyllä sellaisista asioista joihin ei jää koukkuun, niitä vain joutuu joskus etsimään. Ja voin vakuuttaa että elämä on paljon rauhallisempaa kun ei ole pakkomielteitä.
mielenheikkoudesta. vähän pitää olla selkärankaa. elämähän on yksinkertaista, yleensä vaihtoehtoja asioissa on vain kaksi. jokotai.
sellaset jotka dokaa viikonloput, elää sille dokaamiselle. mitään muuta ei oo.
taas niiden jotka ei juo, on pakko keksii jotain muuta. he keskittyvät siihen mitä jää jäljelle, siihen vaatimattomaan arkeen joka dokaajan mielestä on perseestä. ei se ole perseestä. sehän se sitä elämää on. juopot kuvittelee liikoja elämästä.
juomattomuus tosin voi johtaa sitten työnarkomaniaan mutta onhan sekin parempi.
Tunnen aivan samoin. Olen ollut riippuvainen "jostakin" jo monia vuosia. Suhteista, alkoholista, shoppilusta, syömisestä (ahmiminen)...Ei näy loppua.
Olen syönyt lääkkeitä, jotka tosin helpottavat, mutta nyt olen päättänyt pärjätä ilman. Ja vaivat pahenee. Syön, juon...mutta en oksenna.
Se on aivojen seratoniinituotannossa vikaa. Mutta...Olen jo tottunut tähän. Hyväksynyt asian. Mulla on myös alipainoa johtuen mun ahmimiskohtauksien aiheuttamasta "puhdistuskuureista", jolloin elän kun anorektikko.
Tämä on törkeän turhauttavaa, kun tuntuu ettei vaan voi ajatuksilleen, teoilleen, mitään. Aina sitä odottaa, että seuraavan aamuna sitä jättää kaikki nuo riippuvuudet. Ei. Se ei vaan toimi. Tämä on kamalaa. Mutta, ajattele että elät, olet ajoittain onnellinen. Mulla itselläni on rakastava avomies, oma koti, työ...fyysinen terveyskin, vielä.
Haluan vaan sun tietävän ettet kamppaile sairautesi kanssa yksin. Meitä on monia, harmi kun ei päästä vaan juttelemaan ajan kassa, kasvotusten. Itsestäni ainakin tuntuu ettei läheiseni ymmärrä todellisia ajatuksiani ja kuinka ne hallitsevat elämääni.
Haluan toivottaa sulla hyvää jatkoa, kaikesta huolimatta, ja muista että yksi ainakin täällä Vantaalla on kanssasi samassa tilanteessa.
Lämmintä joulun odotusta, ja kaikkea hyvää sinulle!