Tämmöistä tapahtuu, kun ihmisellä/nuorella on oikeasti paha olla eikä kukaan ota tosissaan! Se on todella turhauttavaa. Ei kukaan auta vaikka kuinka yrittäis saada apua.. Mielenterveystoimistoissa lässytetään, että kyllä se siitä, jne..
Rahat on loppu, työssä/koulussa ei jaksa käydä, rahaa pitäis saada ja asiat hoidettua, mutta miten pystyy ja jaksaa kun joka päivä on vain tuskaa ja ahdistusta?!
Yhteiskunta painostaa eteenpäin, läheisiä ei joko ole tai nekään eivät(enää) jaksa/pysty ottaman tosissaan(ymmärrettävää kyllä, jos ei ole kokenut masennusta ei voi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse).
Masennus on hyvin savakavala ja vaikea ongelma, eikä sitä pitäisi KOSKAAN vähätellä!
Vaikka ihminen ei osaisi hakea suoranaisesti apua se kyllä yleensä antaa paljon vihjeitä ja avunhuudon merkkejä(esim.itsetuhoisuus,juominen..).
Jotka tulee ottaa tosissaan!
Se että edes yrittää auttaa merkitsee yllättävän paljon.
Varsinkin yksi suurimmista virheistä on että viitataan vain kinttaalla ja todetaa, että oli minullakin nuorena vaikeeta! Ette ymmärrä miten pahalta semmonen tuntuu.
Ensimmäisenä ei kannata ajatella vain itseään, kukaan ei voi koskaan ymmärtää eikä tietää toisen tuskaa ja sen voimakkuutta.
Pystyn aivan hyvin kuvittelemaan itseni tämän ampujan tilalle(vaikka en tosiakaan tekis tommosta muille..), kun kaikki on jo liikaa eikä enää pysty ajattelemaan selkeästi. Kun ei oikeasti enää jaksa, ja elämä tuntuu umpikujalta, mitä sitten yrittääkään.
Viattomat joutuu kärsimään, mutta ei sillä ole tekijälle siinä vaiheessa enää mitään väliä.
Ei pidä jäädä odottelemaan jos huomaa toisella olevan paha olla. Ei pidä uskoa että ei se uskalla itseään tappaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä se omassa mielen helvetissään tulee vielä tekemään.
Minun mielestä tämä tapahtuma on täysin yhteiskunnan oma vika kun ei auta! Voimme mennä kaikki itseemme ja vihdoinkin herätä.
Opitte kaikki olemaan.
Rahat on loppu, työssä/koulussa ei jaksa käydä, rahaa pitäis saada ja asiat hoidettua, mutta miten pystyy ja jaksaa kun joka päivä on vain tuskaa ja ahdistusta?!
Yhteiskunta painostaa eteenpäin, läheisiä ei joko ole tai nekään eivät(enää) jaksa/pysty ottaman tosissaan(ymmärrettävää kyllä, jos ei ole kokenut masennusta ei voi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse).
Masennus on hyvin savakavala ja vaikea ongelma, eikä sitä pitäisi KOSKAAN vähätellä!
Vaikka ihminen ei osaisi hakea suoranaisesti apua se kyllä yleensä antaa paljon vihjeitä ja avunhuudon merkkejä(esim.itsetuhoisuus,juominen..).
Jotka tulee ottaa tosissaan!
Se että edes yrittää auttaa merkitsee yllättävän paljon.
Varsinkin yksi suurimmista virheistä on että viitataan vain kinttaalla ja todetaa, että oli minullakin nuorena vaikeeta! Ette ymmärrä miten pahalta semmonen tuntuu.
Ensimmäisenä ei kannata ajatella vain itseään, kukaan ei voi koskaan ymmärtää eikä tietää toisen tuskaa ja sen voimakkuutta.
Pystyn aivan hyvin kuvittelemaan itseni tämän ampujan tilalle(vaikka en tosiakaan tekis tommosta muille..), kun kaikki on jo liikaa eikä enää pysty ajattelemaan selkeästi. Kun ei oikeasti enää jaksa, ja elämä tuntuu umpikujalta, mitä sitten yrittääkään.
Viattomat joutuu kärsimään, mutta ei sillä ole tekijälle siinä vaiheessa enää mitään väliä.
Ei pidä jäädä odottelemaan jos huomaa toisella olevan paha olla. Ei pidä uskoa että ei se uskalla itseään tappaa. Sitä ei koskaan tiedä mitä se omassa mielen helvetissään tulee vielä tekemään.
Minun mielestä tämä tapahtuma on täysin yhteiskunnan oma vika kun ei auta! Voimme mennä kaikki itseemme ja vihdoinkin herätä.
Opitte kaikki olemaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos viittaat Jokelan tapahtumiin, niin muistetaanpa pitää täysin erillään masennus ja häiriintynyt käyttäytyminen. Masentunut ihminen ei edes jaksa ajatella toisten vahingoittamista eikä toisten vahingoittaminen sovi hänen maailmankuvaansa. Hän haluaa ehkä vahingoittaa itseään, mutta ei muita.
Jokelan kaveri oli häiriintynyt. Opettajien j aoeptushallituksen kyvyttömyys reagoida koulukiusaamiseen on yksi syy, mutta kyllä taustalla on varmasti muutakin. Hänelle on kehittynyt narsistinen häiriö vihaiseen mieleen.
vielä sanoisin, että masennuksesta yms. mielenterveyden tuskasta kärsivä ei voisi näin antautuneesti olla kiinnostunut ns. POLITIIKASTA, maailmanpolitiikasta, maailmanparantamisesta ! Ei. - Titeey, jossakin epärealistisessa eli jokseenkin psykoottisessa maailmassa hän ehkä jo eli, ja pakkomielteisessä näiden "ajamiensa asioiden suhteen". Eikö?!
Olen eri mieltä tuosta:
"vielä sanoisin, että masennuksesta yms. mielenterveyden tuskasta kärsivä ei voisi näin antautuneesti olla kiinnostunut ns. POLITIIKASTA, maailmanpolitiikasta, maailmanparantamisesta !"
Esimerkiksi minä olen masentunut ja erittäin ahdistunut nykyisestä maailmanhuonontamisesta. Olen masentunut oman elämäni tapahtumien takia, mutta maailman kauheudet ja epäoikeudenmukaisuudet vaikeuttavat masennustani. Olisi ehkä itselle parempi, jos ei olisi kiinnostunut politiikasta... Lisäksi maailman järjettömyydet, epätasa-arvot ym. kyllä aiheuttaa mullekin vihaa yhteiskuntaa kohtaan. En tietenkään haluaisi tappaa ketään (varsinkaan syyttömiä sivullisia), mutta ymmärrän kyllä sen, että jotkut voivat vihata elämäänsä ja maailmaa niin paljon, ettei enää millään ole väliä. En tunne mielenterveysdiagnostiikkaa tarpeeksi, jotta voisin esittää arvailuja tappajan diagnoosiksi, mutta ei tuollaista kyllä "pelkästään" (ihan kuin masennus ei ois tarpeeks kamalaa) masentunut tekisi.
Tepä täällä muka olette NIIN viisaita että... hahhaa... Muka masentuneita ja sympatiaa kerjäätte ja luulette olevanne niin oikeassa... ketjun aloittajan kannalla olen.
"Tepä täällä muka olette NIIN viisaita että... hahhaa... Muka masentuneita ja sympatiaa kerjäätte ja luulette olevanne niin oikeassa..."
En ole "muka" masentunut, vaan masentunut. Virallinen diagnoosi on keskivaikea masennus. En kerjää sympatiaa, olen vain eri mieltä kolmannen kirjoittajan kanssa. Esitän mielipiteitäni, en esitä viisasta. ;o)
"ketjun aloittajan kannalla olen."
Minäkin olen hyvin paljon samaa mieltä kuin aloittaja.
Sori, olen vain niin turhautunut kaikkeen... tapan itseni ja kaikki saa minut hermostumaan... olen itsekäs paska, oman tuskani sokaisema