Onko teillä, jotka kärsitte yksinäisyydestä ja siitä johtuvasta ahdistuksesta/masennuksesta, kokemusta mielenterveyspalveluista?
Tarkoitan sis auttavaa puhelinta tai menoa lääkärin/ammattilaisen pakeille.
Lähinnä minua kiinnostaa, millä tavoin tätä vyyhtiä on lähdetty purkamaan, eli millainen on ensikosketus auttavan puhelimen työntekijän tai muun ammattilaisen kanssa?
Ja millä tavalla, jos millään tavalla, siitä on ollut apua?
Ja pyydän että mahdolliset vastaajat olisivat niitä, jotka ovat ottaneet ko. tahoihin yhteyttä nimenomaan yksinäisyyden takia.
Tarkoitan sis auttavaa puhelinta tai menoa lääkärin/ammattilaisen pakeille.
Lähinnä minua kiinnostaa, millä tavoin tätä vyyhtiä on lähdetty purkamaan, eli millainen on ensikosketus auttavan puhelimen työntekijän tai muun ammattilaisen kanssa?
Ja millä tavalla, jos millään tavalla, siitä on ollut apua?
Ja pyydän että mahdolliset vastaajat olisivat niitä, jotka ovat ottaneet ko. tahoihin yhteyttä nimenomaan yksinäisyyden takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siellä sai käydä 5 kertaa ilmaiseksi. Lähinnä se oli sitä, että itkeä pillitin ja sosiaalikoulutuksen saanut täti kuunteli... Kyllä se auttoi, ainakin minua... Ajan sinne sai jo samalle viikolle.
Lääkärit ja ammattilaiset osaavat auttaa missä tahansa mielenterveyden sairauksissa, mutta yksinäisyyden poistamiseksi eivät pysty tekemään yhtään mitään. Korkeintaan määräävät aluksi muutamia mielialalääkkeitä jotka eivät auta ja diagnoosiksi laitetaan lääkeresistentti krooninen masennus ja lääkkeetkin otetaan pois. Terapiastakaan ei ole ollut yhtään mitään hyötyä.
Terapeutti taisi sanoa että kannattaa mennä johonkin sosiaalisten taitojen koulutukseen, ei tosin yhtään tiennyt missä sellaisia järjestettäisiin.
suosittelisin ensin etsimään itsellesi seuraa..vaikka mailiseuraa netistä ens alkuun. Koska mielenterveyspalvelujen käyttö tuollaisessa ongelmassa vaikuttaisi jotenkin siltä, että koitetaan poistaa yksinäisyyden oireet mutta ei sen syytä.
Yksinäisyys on omalta osaltaan myös seurausta masentuneisuudesta. Jos on kovin allapäin, on vaikeampaa löytää seuraa, koska ihmiset eivät viihdy masentuneiden seurassa. Jos saa mielensä vähän paremmaksi lääkkeiden, terapian tai ihan minkä tahansa avulla, yksinäisyydestä on helpompaa päästä.
Jos on kovin masentunut, epätoivoinen, ahdistunut tms. ihan mistä tahansa syystä, kannattaa etsiä apua. Sitä on Suomessa saatavilla. Kannattaa tehdä kaikkensa, jotta olo helpottuisi.
nimimerkki "kyllä" puhuu myös asiaa.
Kannattaa yrittää poistaa molemmat, syy sille, että miksi on yksinäinen ja yksinäisyys itsessään. Sillä jos poistaa vain toisen, niin apua ei tule olemaan. Syyn siihen, että on yksinäinen, voi poistaa tekemällä haavoittuneesta tunneälystä terveen. Tämä on mahdollista vain, jos olet itse tai joku muu on kartoittanut kipupisteesti(joskus haastava tehtävä) ja sen jälkeen olet työstänyt kipupisteet terveiksi joko psykoterapian kautta tai sitten omassa elämässä järjen avulla.
Tämä on se ensimmäinen asia jota kannattaa alkaa työstämään, koska jos alat vain treffailemaan ihmisten kanssa, kipupisteesi tulevat viemään uudet ystävyssuhteesi todennäköisesti konkurssiin.
Eka psyyketta kuntoon ja sitten kun luottamus löytyy riittävästi, niin opettamaan tunneälyä uudestaan ja tekemään ystävyssuhteita.
Syyn sille, että miksi olet yksinäinen, löytyy lapsuudesta tai nuoruudesta, jostakin elämäsi varrelta. Kun alat parantamaan näitä haavojasi, niin pikkuhiljaa uskallat yhä enemmän muodostaa ihmissuhteita ja tulet sosiaalisemmaksi, eikä elämä tunnu enää niin pahalta. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat olla kanssasi tekemisissä, eli se siitä ole kiinni. Haavoittuneella tunneälyllä on vain turhan hankala a - luottaa toiseen, b - uskoa sitä, että muut hyväksyvät sinut, c - nauttia ystävyydestä sen sijaan että se oli suorittamista, d - olla mieliksi muille, koska sosiaalinen taito heikko.
Kaikki näiden piirteiden puute johtuu joistakin jossakin määrin traumaattisista kokemuksista, toisilla ne ovat olleet hullun raskaita, toisilla ei ehkä niin, mutta joka tapauksessa niiden vaikutus kehittyvän lapsen psyykkeeseen on suuri. Suurin osa ihmisistä kärsii jonkin näköisistä henkisistä haavoista, minkä historia on niille tuottanut.
Itse olen käynyt useasti muutamalla eri psykologilla. Tullut siihen lopputulokseen, että sen psykiatrin täytyy olla viisas ja realisti, jotta jotain apua todella saataisiin, lääkkeitä voi tosin hönömpikin määrätä.
Voit hakea kunnalliselta tai yksityiseltä sektorilta apua, ottaa vaan johonkin ajanvaraus keskukseen yhteyttä ja pyytää aikaa.
Ja totta, kannattaa tehä kaikkensa, että olo helpottuisi. Hölmöähän on kärsiä ja lopulta tehdä itsemurha.
Passitettiin yhden kerran jälkeen kotiin, kunhan en tee itselleni mitään(??). En sitä paitsi kuulemma kuulunut minut vastaanottaneen henkilön potilaspiiriin! Vissiin en osannut sanoa asiaani tarpeeksi selvästi.
Toivottavasti et asu samassa kaupungissa (lue: kylässä), saati joudu samalle pelle-psykiatrille kuin minä.
Mutta varmasti saa pätevääkin apua, en sitä sano. Mulle vaan kävi näin.