saanko minua koskevat asiakirjat

kestää ihan himpun verran kauemmin. Nimelläsi löytyy kyllä juttusi diaarinumero. Jos juttu on kovin vanha (ja eri asianhallintatietojärjestelmä ollut silloin käytössä), diaarinumero ei löydy välttämättä ekalla vaan vasta tokalla haulla. Eli auttaa, jos osaat kertoa kansliahenkilölle ajankohdan (vuoden tarkkuudella tms.).

Suomessa asiakirjat ovat pääsääntöisin julkisia. Niitä voi hakea
1. diaarinumerolla
2. Suku- tai etunimellä tai henkilötunnuksella
3. Käsittelypäivän perusteella
4. Jos muistat tuomarin ja käräjäsihteerin nimen, niin heidän kauttaan
5. Tai pyytää koko diaari nähtäväksesi, jolloin voit etsiä kenen tahansa tietoja - näin tekevät mm. lehtimiehet; mistä se muuten saisivat tietoonsa kaiken kansan riepoteltaksi julkkisten toilaukset.
6. Jos olet käyttänyt asianajajaa, niin hänen toimistonsa arkistossa saattaa myös olla kyseiset asiakirjat.

Olen joskus tilannut eräitä ennakkotapauksia tuomiostuimen arkistosta siten, että olen näyttänyt lehtiartikkelin, jossa juttua riepotellaan. Tuntuvat oikeuden virkailijat olevan ihmeen tehokkaita tälläkin tavalla löytämään oikeat paperit.

Yli 40 vuotta vanhoja asiakirjoja voi olla, että ne on siirretty kansallisarkistoon tai maakunta-arkistoon ja ne löytyvät silloin sieltä, ei tuomiosistuimen arkistosta. Mm. kaikki Helsingin raastuvanoikeuden pöytäkirjat ennen v. 1961 ovat vain Kansallisarkistossa. Halvin tapa tilata asiakirjat on pyytää niistä vain valokopiot, jolloin maksuksi menee 50 senttiä sivulta, jos tilaat otteen, saattaa otemaksu olla hyvinkin kallis.

Voit erikseen pyytää myös laamannilta tutkijaluvan, jolloin pääset katsomaan käräjäoikeuden bunkkeriin hyllykilometrejä ja myös salaisia asiakirjoja.