Olisi kiinnostavaa tietää, käsiteltiinkö omassa yliopistossanne Tuusulan järkyttäviä tapahtumia? Jos, niin miten?
Olin todella pettynyt, sillä ainakaan omassa tiedekunnassani Jyväskylän yliopistossa ei ollut minkäänlaista hiljaista hetkeä tai muunlaista osanottoa.
Jos maata koettelee noin suuri suru, että eduskuntakin viettää hiljaisen hetken ja kehottaa maan kaikkia kouluja käsittelemään asiaa, niin pitäisi edes jotenkin asia noteerata!
Koulussa kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (siis luennoitsijat ja henkilökunta). Kuulin, että ainakin yhdessä korkeakoulussa oli laitettu ns. surupöytä ja järjestetty keskustelutilaisuuksia.
Olin todella pettynyt, sillä ainakaan omassa tiedekunnassani Jyväskylän yliopistossa ei ollut minkäänlaista hiljaista hetkeä tai muunlaista osanottoa.
Jos maata koettelee noin suuri suru, että eduskuntakin viettää hiljaisen hetken ja kehottaa maan kaikkia kouluja käsittelemään asiaa, niin pitäisi edes jotenkin asia noteerata!
Koulussa kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (siis luennoitsijat ja henkilökunta). Kuulin, että ainakin yhdessä korkeakoulussa oli laitettu ns. surupöytä ja järjestetty keskustelutilaisuuksia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
TTY:llä ei ollut mitään yhteistä isompaa? Tetan luennolla tosin pidettiin minuutin hiljainen hetki, ei tainnut olla mitään yleisesti sovitua? Ihan fiksu ja asiallinen hommahan tuo oli....
vaan tutkimuslaitos, jossa opiskelijat ovat nuorempia tutkijoita. Siellä ei siis ole mitään sellaista kouluasetelmaa, johon haluttaisiin samastua.
Miksi menitte lukemaan yliopistoon? Meillä on kirjastoissa olemassa jokaisen saatavilla ilmainen ja valtakunnallisesti kattava kirjatietokanta.
Uskotteko te, että todistusarvo on yhteiskunnassamme merkityksellisempi, kuin talletetun tiedon olemassa olemisen käyttötarkoituksella. Onko julkisilla tiedoilla yksittäiselle henkilölle mitään merkitystä, jos tietoja ei voida todistaa.
Yliopisto takaa opiskelijoilleen niin paljon pääomia, että heistä tulee melkein automaattisesti ylempää keskiluokkaa.
Mutta Yliopistoon mennään tutkimaan asioita, etsimään tietoa ja kyseenalaistamaan vaikka koko pääomakilpailu. Se tuottaa tietoa, jolla voi parantaa ihmiskunnan elämänlaatua, kun taas muut tuottavat vain alempiluokkaisia palkkaorjia.
Postilistalla ilmoitettiin sellaisesta. En tiedä tarkemmin siitä, enkä muusta, koska en tänään itse yo:lla käynyt.
Eipä ollut omassa tiedekunnassa (Helsingin yliopisto). Huomioitiin vain suruliputuksella.
Enpä seurannut ilmoittelua, mutta olisihan tuo aiheellista käsitellä myös korkeakouluissa. Ainakin turvallisuuden kannalta olisi hyvä tietää, miten toimia, kun en ole pahemmin varautunut, että joku tuolla käytävillä alkaisi aseen kanssa heilua. Vuoden päästähän tämä heppu olisi ollut jo yliopistossa, jossa olisi varmaan huomannut pesivän "alempaa massaa". Ja kun tietää korkeakouluopiskelijoiden masennusluvut, ei hyvältä vaikuta muutenkaan.
Tosin tuohon abi-ikään tuntuu liittyvän joku harha kaikkivoipaisuudesta, useimmilla se on vain hyvänlaatuista "musta tulee ihan mitä vaan"-pullistelua, mikä karsiutuu useimmiten fuksivuoden jälkeen kun tietoisuus omasta tietämättömyydestä kasvaa. Mutta mistä sen tietää, koska jollain tulee mieleen tehdä jotain näin kamalaa ja peruuttomatonta.
Ai niin, yliopisto ei ole koulu vaan tiedeyhteisö, siksiköhän väistivät tämän keskustelun, kun vain kouluja kehotettiin. Kuitenkin nuorempien opiskelijoiden saman ikäluokan ihmisistä oli pitkälti kyse. Ja vaikka ei tosiaan mitään kriisikeskustelua niin siitä turvallisuudesta voisi puhua.
Jokaisen koulun, tiedeyhteisön ja työpaikan olisi pitänyt noteerata eilinen jollain tavalla. Kyllä yliopistojen kuuluisi viettää edes hiljainen hetki. Asioiden väistäminen osoittaa välinpitämättömyyttä ja antaa kuvaa, ettei asia ole tärkeä. Tapahtuihan USA:n samantapainen verilöyly nimenomaan yliopiston tiloissa! Suomalainen yliopistomaailma on muutenkin melko kylmää ja karua. Samanlaista koulukiusaamista siellä tapaa kuin kouluissakin. Ja kukaan ei puutu!
Meillä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kreikan luennolla opettaja piti eilen hiljaisen hetken sekä pienen puheen muistamisesta. Hän liitti aiheen meidän opiskelijoiden tulevaisuuden työhön (esim. pappeus). Hienosti hän käsitteli tämän vaikean asian.
Myöskin erään toisen luennon alussa tapahtuma mainittiin ja sitä harmiteltiin, muttei pidetty mitään hiljaista hetkeä.
Ollaanko sitä yliopistossa mukamas niin tärkeitä, ettei trafedioiden puintiin käytetä yhtään kallista aikaa? Opetusministeri Sarkomaa kehotti Suomen JOKAISTA koulua keskustelemaan oppilaidensa kanssa tragediasta ja sen aiheuttamista ajatuksista.
Eipä ainakaan millään mun tunnilla Oulussa siitä puhuttu.
8 ihmistä kuolee ja koko helvetin maassa suruliputus ja pitäisi vielä tiedeyhteisöissäkin pitää "hiljainen hetki".
Voi hyvä lentävä spagettihirviö että taas vedetty yli koko touhu. Tekopyhiä paskoja koko maa täynnä.
Kuolleita ei asia enää kiinnosta ja omaisten suruun ei 5 minuutin "hiljainen hetki" tai muu teennäinen selittely auta. Ihmisiä kuolee jatkuvasti. Vauvoista vanhuksiin. Kuolema on osa elämää.
Ymmärrän että peruskouluissa asiaa käsitellään jotta lapset ymmärtävät että kyseessä on yksittäistapaus eikä heidän tarvitse pelätä.