-Ahdistaa jatkuvasti, kaupassa käynti nostaa pulssia jo huomattavasti, en oikein "uskalla" tehdä mitään.
-Itken todella helposti, ja monesti ihan ilman syytä.
-Tuntuu että joku "tarkkailee"/vakoilee kun ulkona on pimeää, ja sisällä valot -> ulkoa näkee sisälle, sisältä ei ulos. Siksi olenkin lähes aina pimeässä.
-En arvosta itseäni yhtään, en luota itseeni, suorastaan vihaan itseäni. Itsetunto nollissa.
-Tulevaisuus ahdistaa, enkä usko että mikään voi mennä hyvin.
-Mikään ei oikein kiinnosta.
-Ei jaksa hymyillä (ei hymyilytä), silti kuitenkin esitän että kaikki on hyvin.
-En luota keneenkään, ajattelen kaikista vaan "pahaa", että kukaan ei ole luottamisen arvoinen. (Tosin minun elämässäni näin on kyllä lähes poikkeuksetta ollutkin)
-En saa mitään aikaiseksi, en jaksa siivota, en jaksa tehdä mitään muuta kuin löhötä sohvalla ja katsoa tv:tä
-En pysty keskittymään juuri mihinkään; tv:tä katsoessani havahdun jossain vaiheessa että tuijotan tvruutua, mutta ajattelen jotain ihan muuta, enkä ole tajunnut sanaakaan mitä tv:ssä on sanottu.
-Ruokahalu on kasvanut, varsinkin makeanhimo.
-Olen jatkuvasti väsynyt, tekisi mieli vaan nukkua. Heti herättyäni alan odottaa iltaa että pääsisi taas nukkumaan.
-Suutun/ärsyynnyn todella helposti.
-Minun on TODELLA vaikea tehdä päätöksiä. Kaipaan myös hirveästi "hyväksyntää" päätöksilleni, että joku tavallaan antaisi siunauksensa päätökselleni; että olen tekemässä
oikein, ja hyvän päätöksen. (Vaikka kyse olisi jostain todella turhanpäiväisestä päätöksestä, esim. ostanko mustan vai ruskean paidan)
-Harvoin käyn missään baareissa, mutta jos jonnekin lähden, seuraavana päivänä on hirveä morkkis ja entistä kamalampi olo.
-Joskus itkiessä on palan tunne kurkussa, ja tuntuu että sydän lyö miten sattuu.
-Todella pahan olon sattuessa, pahimman ahdistuskohtauksen vallassa tulee tarve satuttaa itseään.
-Pelkään pahaa oloa, oksentamista. Esimerkiksi en voi juoda alkoholia ja jäädä jonkun kaverin luo yöksi, koska pelkään aamuista pahaa oloa niin paljon. Pelkään käydä elokuvissa, koska pelkään että tulee kesken kaiken paha olo, enkä pääse pois.
-Joskus kärsin mahakivuista, jotka ilmaantuvat vain silloin kun poistun kotoa. Mitään fyysistä vaivaa ei ole löydetty, joten tämäkin on siis psyykkistä.
-Haluan kuolla, ja tahdon sitä enemmän kun mitään muuta!
-Itken todella helposti, ja monesti ihan ilman syytä.
-Tuntuu että joku "tarkkailee"/vakoilee kun ulkona on pimeää, ja sisällä valot -> ulkoa näkee sisälle, sisältä ei ulos. Siksi olenkin lähes aina pimeässä.
-En arvosta itseäni yhtään, en luota itseeni, suorastaan vihaan itseäni. Itsetunto nollissa.
-Tulevaisuus ahdistaa, enkä usko että mikään voi mennä hyvin.
-Mikään ei oikein kiinnosta.
-Ei jaksa hymyillä (ei hymyilytä), silti kuitenkin esitän että kaikki on hyvin.
-En luota keneenkään, ajattelen kaikista vaan "pahaa", että kukaan ei ole luottamisen arvoinen. (Tosin minun elämässäni näin on kyllä lähes poikkeuksetta ollutkin)
-En saa mitään aikaiseksi, en jaksa siivota, en jaksa tehdä mitään muuta kuin löhötä sohvalla ja katsoa tv:tä
-En pysty keskittymään juuri mihinkään; tv:tä katsoessani havahdun jossain vaiheessa että tuijotan tvruutua, mutta ajattelen jotain ihan muuta, enkä ole tajunnut sanaakaan mitä tv:ssä on sanottu.
-Ruokahalu on kasvanut, varsinkin makeanhimo.
-Olen jatkuvasti väsynyt, tekisi mieli vaan nukkua. Heti herättyäni alan odottaa iltaa että pääsisi taas nukkumaan.
-Suutun/ärsyynnyn todella helposti.
-Minun on TODELLA vaikea tehdä päätöksiä. Kaipaan myös hirveästi "hyväksyntää" päätöksilleni, että joku tavallaan antaisi siunauksensa päätökselleni; että olen tekemässä
oikein, ja hyvän päätöksen. (Vaikka kyse olisi jostain todella turhanpäiväisestä päätöksestä, esim. ostanko mustan vai ruskean paidan)
-Harvoin käyn missään baareissa, mutta jos jonnekin lähden, seuraavana päivänä on hirveä morkkis ja entistä kamalampi olo.
-Joskus itkiessä on palan tunne kurkussa, ja tuntuu että sydän lyö miten sattuu.
-Todella pahan olon sattuessa, pahimman ahdistuskohtauksen vallassa tulee tarve satuttaa itseään.
-Pelkään pahaa oloa, oksentamista. Esimerkiksi en voi juoda alkoholia ja jäädä jonkun kaverin luo yöksi, koska pelkään aamuista pahaa oloa niin paljon. Pelkään käydä elokuvissa, koska pelkään että tulee kesken kaiken paha olo, enkä pääse pois.
-Joskus kärsin mahakivuista, jotka ilmaantuvat vain silloin kun poistun kotoa. Mitään fyysistä vaivaa ei ole löydetty, joten tämäkin on siis psyykkistä.
-Haluan kuolla, ja tahdon sitä enemmän kun mitään muuta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todella monet oireet samoja kuin mulla. Itselläni on keskivaikea masennus. Saattaa sinulla olla masennuksen sijaan/lisäksi ahdistuneisuushäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelkokin. Nuo sun oireet taitaa rajoittaa ja ahdistaa elämää niin paljon, että kannattaa ilman muuta mennä juttelemaan jollekin. Riippuu vähän tilanteestasi, että kenelle, mutta psykiatria suosittelen.
lähetät tämän tälläisenään terapeutille tai lääkärille johon otat yhteyttä. Olet tarpeeksi avoin onneksesi joten näillä pohjatiedoilla on lääkärinkin helpompaa päästä kanssasi jämäkkään alkuun ja etenette yhdessä nopeammin kohti paranemisprosessiasi oman itsesi uudelleenarvostamiseen. Hyvää matkaa sinulle sinne lääkäriin ja tsemppaa siellä :)
http://www.mtkl.fi/fin/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
Hei!
Mulla on tismalleen samat oireet! Oon 21v tyttö ja kärsinyt masennuksesta jo 7 vuotta. Syön tällä hetkellä fluoxetinia 40mg/pvä. Luulin että pärjään ilman lääkkeitä, niinpä lopetin ne kokonaan.. Olo pahentui niin pahaksi etten kestänyt enää.. Oli pakko alkaa syömään niitä uudestaan. Mahakivut ja paska olo nytkin.
Lääkkeet ovat varmasti ihan hyvä ratkaisu, mutta ihmettelen, että miksi ihmiset eivät mene psykoterapiaan tai yritä ratkaista ongelmia keskustelemalla ja muilla käytännön konsteilla?
Viime kädessä suuri osa ongelmista johtuu siitä, että on ollut jossain elämän vaiheessa jotain mätää joissain sosiaalisissa suhteissa.
Mikseivät yritä yhtään syödä "terveysruokaa", jotka auttaisivat esim, noihin mahavaivoihin, suolistontoimintaan, jota pelkkä lääkkeitten syöminen vain siirtää ja siirtää tulematta, palautumatta koskaan normaaliin tilaan.
Menkää ihmeessä asiantuntevan luontaistuotekauppiaan juttusilleja kertokaa koko "stoori" elämäkerta, rehellisesti. "Rehellisyys maan perii" ja palauttaa terveyden pikkuhiljaa. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä?
Terveisis > Parantunut.
Ei se ole niin helppoa, mennä vaan puhumaan jollekin näin vaikeista asioista! Minusta ei ainakaan ole siihen. Lääkkeisiinkään en suostu koskemaan.
Jotenkin on vaan alkanut tuntumaan että olen täysin sekoamassa, ja kaikki nämä oireeni ovat vaan "hulluutta". Nytkin olo on taas todella kamala, ja tekee mieli vaan satuttaa itseään :(
Siksi täällä hieman kyselinkin, että jos joku osaisi sanoa kuinka vakava tilanteeni on, vai onko vakava ollenkaan. (ja mihin tämä kaikki johtaa). (????)
kiitos vastauksistanne, ja toivottavasti joku vastailee jatkossakin, jos on jotain kommentoitavaa!
Tähän haluan sanoa, että ainakin omalla kohdallani nämä mahakivut ovat 100% psyykkisiä! Ei siihen mikään terveysruoka tepsi!
(toki aina pitäisi syödä terveellisesti)!
Mahakivut vaivaavat vain, jos poistun kotoa, tai tiedän että olen lähdössä jonnekin. Alan pelkäämään pahaa oloa, ja sitten jo huomaankin että oksettaa ja on todella huono olo. Kai se jostain vainoharhaisuudesta johtuu, en tiedä.
http://www.yritysopas.com/h/mielenterveystoimistot/
...kotikaupungistani mielenterveystoimistoa. Toisaalta, ei minulla olisi muutenkaan uskallusta minnekään mennä "oireistani" puhumaan... ainakaan yksin, ja yksinhän minä olen, joten....
Terveyskeskus..ja heti.
Vai onko todellistamasennusta..
Onko vain kokemattoman arkuutta ja jännitystä..
Yksin ei asiat ainakaan helpotu.se on jämti näin.