Olen aivan ihastunut erääseen miespuoliseen leijonaan, ajattelemme samalla tavalla ja jos olisin hän, olisin itsestäni kiinnostunut, sen verran kemiat kohtaavat ;), mutta en saa olenkaan selkoa hänestä ja tunteistaan... Asiaa vaikeuttaa se, etten suoranaisesti juttele juuri hänelle, vaan hän on samalla foorumilla.
Tämä leijona vaikuttaa kiinnostuneelta minusta useiden kommenttien ja huomionosoitustensa perusteella, mutta kun yritän heittää jonkinlaista imartelua ilmaan eikä niinkään kaverimielessä, hän jättää sen aivan huomiotta, ellei kyseessä ole suora kehu. Silloin hän kyllä kiittelee paljon ja vaikuttaa oikeasti ilahtuneelta.
Hän kommentoi mielipiteitäni usein (useammin kuin muiden), on sanonutkin että ihan rakastaa kirjoitustyyliäni ja ajattelee samoin kuin minä. Tämä oli alussa, jolloin hän oli paljon lämpimämpi . Olin todella iloinen, kun hän tuntui niin pitävän minusta, mutta nykyään hän harvakseltaan enää muuta aiheuttaa kuin päänvaivaa, "mitä se minusta ajattelee ". Hän on heittänyt vähän semmoista vittuilevaa kommenttiakin, kommentoinut aika ilkeästi lempiartistiani (tosin sanoi myöhemmin, ettei tarkoittanut sitä pahalla) ...
Mitä sen päässä oikein liikkuu? Hän on sanonut , ettei uskalla tehdä aloitetta johonkuhun (en vain tiedä keneen) ja pelkää että ihastus lakkaa ennen kuin mitään tapahtuu... kaveripoikani mukaan se voisin hyvinkin olla minä, mutta toisaalta tämä leijona nykyään on ottanut hieman etäisyyttä jotenkin. Pitäisikö vain täräyttää, että pidän hänestä, vai pysytellä hetki omissa oloissani, jos olen vaikuttanut liian päällekäyvältä (olen vain niin innoissani siitä ihmisestä, kun tuntuu että olen suunnilleen löytänyt sielunkumppanin). Mutta jos en tee mitään, en voi koskaan saada häntä itselleni, jos hän nyt sattuisikin minusta pitämään, pelkään tuota tunteiden hiipumista... En ymmärrä ollenkaan...
Olen itse vm 92 ja hän 90, vaikuttaako tämä asiaan?
Tämä leijona vaikuttaa kiinnostuneelta minusta useiden kommenttien ja huomionosoitustensa perusteella, mutta kun yritän heittää jonkinlaista imartelua ilmaan eikä niinkään kaverimielessä, hän jättää sen aivan huomiotta, ellei kyseessä ole suora kehu. Silloin hän kyllä kiittelee paljon ja vaikuttaa oikeasti ilahtuneelta.
Hän kommentoi mielipiteitäni usein (useammin kuin muiden), on sanonutkin että ihan rakastaa kirjoitustyyliäni ja ajattelee samoin kuin minä. Tämä oli alussa, jolloin hän oli paljon lämpimämpi . Olin todella iloinen, kun hän tuntui niin pitävän minusta, mutta nykyään hän harvakseltaan enää muuta aiheuttaa kuin päänvaivaa, "mitä se minusta ajattelee ". Hän on heittänyt vähän semmoista vittuilevaa kommenttiakin, kommentoinut aika ilkeästi lempiartistiani (tosin sanoi myöhemmin, ettei tarkoittanut sitä pahalla) ...
Mitä sen päässä oikein liikkuu? Hän on sanonut , ettei uskalla tehdä aloitetta johonkuhun (en vain tiedä keneen) ja pelkää että ihastus lakkaa ennen kuin mitään tapahtuu... kaveripoikani mukaan se voisin hyvinkin olla minä, mutta toisaalta tämä leijona nykyään on ottanut hieman etäisyyttä jotenkin. Pitäisikö vain täräyttää, että pidän hänestä, vai pysytellä hetki omissa oloissani, jos olen vaikuttanut liian päällekäyvältä (olen vain niin innoissani siitä ihmisestä, kun tuntuu että olen suunnilleen löytänyt sielunkumppanin). Mutta jos en tee mitään, en voi koskaan saada häntä itselleni, jos hän nyt sattuisikin minusta pitämään, pelkään tuota tunteiden hiipumista... En ymmärrä ollenkaan...
Olen itse vm 92 ja hän 90, vaikuttaako tämä asiaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihastua netissä.Täysin kahelia juttua.!!